Näin olin Ville ymmärtänytkin, anteeksi etten tuonut sitä selvästi esille tuossa edellisessä kommentissani. Kirjoitin sen siksi, että jos tämän palstan seuraajista joku sattuisi innostumaan lajista, etten olisi itse edellisellä kommentillani aiheuttanut käsitystä korkealla olevasta rimasta.
En ole vuosikausiin käynyt katsomassa yhtään trialtapahtumaa. Tuloksia olen sen verran seurannut, että osanottajamäärät ovat olleet melko alhaisia kilpailuissa. Sen pohjalta hieman ihmetyttää, jos pahasti joutuu jonottamaan jaksoille? Jos kilpailussa on 40 osanottajaa, ja kymmenen jaksoa, se tarkoittaa neljää kilpailijaa jaksoa kohti. Jos yksi on siirtymällä tulossa, yksi tutustuu jaksoon kävellen, ja yksi on suorittamassa jaksoa, ei jonoa ole, on vain yksi kilpailija odottamassa vuoroaan... Jono syntyy, jos kilpailussa on yksi sellainen jakso, minkä läpimenoaika - siis aika siitä, kun yksi kilpailija lähtee jaksolle, siihen kun seuraava kilpailija lähtee jaksolle - on huomattavasti pitempi kuin muilla jaksoilla. Muiden jaksojen tuomarit vaihtavat painoa jalalta toiselle ja odottavat asiakkaita, ja ajajat jonottavat tälle yhdelle jaksolle.
Näitä esimerkiksi sarjatyön suunnittelusta ja mitoittamisesta tuttuja jonoteorioita tuo trialin järjestäminen muistuttaa, ja jaksojen ja niiden tuomaroinnin suunnittelulla voi jossain määrin vaikuttaa siihen, että ne jonot jakautuisivat tasaisemmin, jonottaminen ei tuntuisi niin pahalta, ja kilpailun läpimenoaika kokonaisuudessaan lyhenisi. Kait järjestäjillä on samat ongelmat kuin kaikessa järjestötoiminnassa; vaikka kilpailijoita olisikin jonottamaan jaksoille, ei vapaaehtoisia tuomareiksi tai leimaajiksi mitenkään jonoksi asti ole tarjolla? Mitenhän snookerissa, riittääkö kerhoihin puuhamiehiä ja kilpailuihin järjestäjiä?
jaakkovaakko
