Onkos Markun tai kenen muun projekteissa selvinny, vaikuttaako ultra-äänipesu metallin ominaisuuksiin, kuten esimerkiks ominaisvärähtelytaajuuteen? Siis metallin jäntevyyteen, joustavuuteen?
Meijän etteisessä on urkuharmooni, millä ikkää noin 110 vuotta. Vaimon sukuperintökalu. Ihan toimintakunnossa, purettiin ja putsattiin jonniin verran kun sisälle tuotiin. Venttiilit ja palkeet kunnossa, joku yksittäinen venttiili jää ihan satunnaisesti vuotamaan, mutta sulkeutuu kun napauttaa kosketinta. Mutta siinä soip jotkut kielet aavistuksen väljästi, ei ihan kohallaan. Siitä seuraa, että jotkut soinnut buuaa; joku kieli tippuu kyyvistä hetkeks. Kieli on samanlainen rakenteeltaan ko huuliharpussa tai hanurissa, eli vapaalehdykkä: ikäänkuin rakotulkki, mikä on niitattu toisesta päästään kiinni. Ilmavirta saap sen irtopään värähtelemään eli soimaan. Värähtelyn taajuuteen eli äänen korkeuteen vaikuttaa sen kielen pituus, jäykkyys ja massa. Virittäminen tapahtuu niin, että hienolla viilalla pyyhkästään sitä kieltä; jos pyyhkäsee sieltä vapaasta päästä, muuttuu ääni korkeemmaks, jos sieltä juuresta pyyhkäsee kieltä kapeemmaks, muuttuu ääni matalammaks. Periaatteessa tuon pystys virittämään ilman musiikkikorvaa kieli kerrallaan mittarin kanssa, sellasia mittareita on mitkä näyttää hertziluvun suoraan ja tarkasti. Mutta enneko sitä männee viilailemaan, ne kielet pitäs puhdistaa hyvin; ei tarvi siellä ulkopäässä kovin kummosta kärpäsenpaskaa olla lisäpainona, kun ei soi oikein. En oo uskaltanu laittaa ultra-ääneen... tai ei siinä isoa vahinkoa käis, jos ottaa yhen ääripään kielen ja kokkeilee...
Oiskoon tästä selvitetystä asiasta kellään oikein kokemuksia? Saattaa kyllä olla, että tuo on sellanen ikuisuusprojekti, mikä jääp jälkipolvien vastuulle, kuhan taas kyselin...
jaakkovaakko
