Olin joskus mukana entisen PLH:n erämaapuhelimien virransyöttäprojekteissa.
Puhelimethan olivat 12V akkujen perässä ja akut ladattiin aurinkopaneeleilla, joskin tukiasemilla oli myös pienet tuuligeneraattorit.
Kuvassa Haltin vieressä Ridnizhokkan tukiaseman panelit, vasemmassa reunassa näkyy antennimasto, jossa oli myös pieni tuuligeneraattori.
Silloin paneelien hyötysuhteet olivat 15-18% luokkaa (yksikiteisestä piistä tehdyt tuolla 18% tasossa).
Vieläkään sarjavalmistuksen tekniikka ei ole päässyt yli 20%. Laboratoriossa kyllä jo 30%:n ylikin.
Paneelen hinnat on kyllä pudonneet rajusti: 35 vuotta sitten 60W paneeli maksoi 1500 mk, siis inssin viikon bruttopalkka.
Nyt 100€:lla taitaa saada jo 250-300W paneelin.
Lyijyakkuja silloinkin käytettiin sähkövarastoina, joskin niissä oli ns happoylimäärä.
Siis jokaisen kennossa levyjen yläpuolella oli runsaasti pelkkää 30% rikkihappoa.
Tällä pystyttiin käyttämään levyjen koko sähkömäärä hapon kuitenkin pysyessä riittävän vahvana jäätymisen estämiseksi.
Kriittisin aika oli 3 kk:n kaamosjakso, jonka yli akkujen sähköt oli piisattava.
Lipeäakkuja ( NiCd) ei käytetty niiden suuren itsepurkauksen takia.
Nehän kestävät erinomaisesti pakkasta, vaikka olisivat tyhjäksi purettujakin.
Mökkikäytössä lyijyakku on ylivoimainen edullisen hintansa takia.
Oleellista koko aurinkopaneelijärjestelmässä on akun kapasiteetti suhteessa kulutuksen määrään. Siis kuten noissa hätäpuhelmissakin, akun tulee pystyä syöttämään virtaa sen ajan, kun ”aurinkovirtaa” ei ole saatavssa.
Mökkikäytössä se saatta olla viikonloppu, jolloin varaukseen on aikaa koko viikko.
Tällöin pärjätään pienehköllä paneelilla suhteessa akun kapasiteettiin.
Toki kesäloman aikana virtaa tarvitaan joka päivä, mutta silloin ( yleensä) aurinkoa onkin saatavissa.
Päivittäisessä käytössä paneelin tulee varata akku ”täyteen” auringonpaisteen aikana.
[ylläpito on poistanut liitteen]