Aihe: Teeveestä parasta ikinä!

[Jaakko Latvanen]

Wiegandilta, pormestarilta, katos. Vuoden päästä löyty kapakoitsijan paskakaivosta. Eduard osti. Vaan mikähän on merkki?

Kattoko kuka muu? Kotiseutu - Heimat. Edgar Reitzin kronikka Saksasta ja saksalaisista yhden kylän ja perheen näkökulmasta, ensimmäisen maailmanpalon päättymisestä vuosituhannen vaihteeseen. Parasta mitä televisiosta on ikinä tullu. Siis miun mielestä, saap olla eri mieltä, tai olla olematta mittää mieltä. Teemalta maanantaisin, eka osa tuli tänään, tai siis eilen.  Areenalta taitaa ehtiä mukkaan.
jv
Ps. Yhtenä oon tätä Yleltä toivonu uusintana, ja siitä oon ikuisesti kiitollinen, että kuulivat!

[Tatu Keränen]

Vissiin tästä puhe:
http://areena.yle.fi/1-2984063

[Jaakko Latvanen]

"Vissiin tästä puhe:
http://areena.yle.fi/1-2984063"

Siitä juuri.  30 - 32 minuutin kohalla onkivat moottoripyörän paskakaivosta; siinä kohtauksessa on sellanen lähikuva, missä näkkyy tankinkuppeessa NSU:n merkki.  Kun tuo moottoripyörä ilmestyy filmiin, eletään jotakin vuotta 1919 - 1223, ettei ainakaan sitä uudempi saisi olla vuosimalliltaan se. Yks Opeli, junia, ja yks kakstasonen lentokone esiintyy kanssa, liekö olleet tekijät tarkkoina, ettei ole sattunut väärän vuosmallin laitteita mukkaan?  20-lukua taidetaan kuitenkin koko ajan ellää tässä ensimmäisessä jaksossa, tai siis ihan alku on päivätty vuoteen 1919.  Ei oo kuitenkaan vielä miun mielipide sarjan laadusta muuttunut; parasta ikinä!
jv

PS. Eerolle: taivun, taivun.  Siksihän juuri sinne laatuarviointiin laitoin: miun mielestäni!  Enkä kiellä toisilta omia mielipiteitä.  Mutta ei voi myöskään kukkaan muu sanoa, mitä mieltä minun siitä pittää olla.  Heartbiitti oli loistava sarja, mutta se on hömppää verrattuna tähän; tässä on symppiksiä ihmisiä ja mukavaa ajankuvaa - kuten heartbiitissäkin - mutta tässä on historiaa, taustaa ihmisten päätöksille, kaikki yhden kuvitteellisen kylän ja yhden perheen sisältä, mutta kuitenkin valtava tausta niille 1900-luvun tapahtumille, mitkä rankalla kädellä vaikuttivat melkein kaikkien aikalaisten elämään. Eikä opettavaisesti sormipystyssä paasaten, se vain on siellä tarinassa, riveissä ja niitten väleissä.  Parasta ikinä!