Miun vanhojen pyörien harrastus meni niiko on varmaan menny jollain toisellakin: 90-luvun puolvälissä hommasin kolmepuokki-jaavan aihion. Isolla innolla sen tein museorekisterikuntoon yhen talven aikana. Sen rojektin etenemisestä, ja osin lopputuloksestakin, voin olla itestäin jonkin verran ylpeä; kaheksan vuoden aikana ajoin sen mittariin yli 30.ooo km! Yhtä suurella innolla hommasin talliin laittoa oottamaan NSU Supermaxin osakasan, kohta toisenkin, Supo-mopon, yhen 80-mallin R65 Bemarin... NSU purkaantu ossiin, muille ei oikein tapahtunu mittään. Ajopyöriksi hankin ihan uutta kalustoa. Siitäkii oon itteeni tyytyväinen, että ymmärsin tilanteen, ja laitoin nuo kaikki aihiot etteenpäin, niellen syntyneet taloudelliset tappiot kuin mies...
Kun sitten Pekan tapanen mies alottaa tälläsen topiikin, ei se ensin tunnu reilulta; mies, jonka tallista on kuitenkin vuosien saatossa tullut päivänvaloon toinen toistaan hienompia pyöriä vaikka kuinka paljon! Ymmärrän kyllä, että ei ole kysymys toisten ajatuksista, vaan siitä, mitkä on omat odotusarvot ja mikä on toteutuma.
Yks paradoksi on tämänkin asian kohalla elämisessä: Martti tuossa toisaalla on kertonut talli- tai laittopaikkaongelmistaan. Minulla, kuten monella muullakin on tämä puoli kunnossa, on lämpönen autotalli vieressä. Tähän harrastukseen oikeastaan taitaisi rahatkin jotenkin riittää, jos jostain toisesta kohtaa vähän pihistäis... intoa ei kuitenkaan kovin hirveästi ole riittänyt. Toisaalta voisi kait olla Martille oikeasti kateellinen, jos olisi kateellista sorttia, siitä, että se on vielä niin nuori...
Se on vähän niinko auton kanssa: nuorena piti tyttökylillä yrittää vanhan kuussatasen viiatin kanssa. Myöhemmässä elämässä oli työsuhdepelissä tilaa, lämmintä, tereot kuuella kaiuttimella... mutta ei ennää tarvetta sellaselle käytölle.
Vanhan miehen neuvo on, että kannattaa tyytyä siihen mitä on, tai mikä on mahollista, niin ellää onnellisempana. Ja kun tekkee miel ostaa vielä yks rojekti ennen haalittujen lisäksi, kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään, laskea vaikka oletettu elinikä ja rojektien toteutunut keskimääräinen etenemisvauhti...
filosofointiin innostui taas jaakkovaakko
