Omalta kohalta vähän selvitti asiaa Hannun sininen teksti; luultavasti minun kohdalla on alkava kuulovamma - jos ei peräti muu päävamma - alentanut juuri tuota metelin ärsytyskynnystä ratkaisevasti. Heinäsirkoista ei ole vitsaukseksi ollut enää kolmeen vuoteen, yhden näin viime kesänä kun oli eksynyt autotalliin (autettiin emännän kanssa yhteisvoimin hänet heinikkoon, vaikka ei varmoja voitu olla olisiko sittenkin mieluummin ollut autotallissa), mutta kuulohavaintoja ei enää tule.
Sitä vain ihmettelen - kuten Eero ja Laurikin - että nauttiiko joku ihan oikeasti siitä, että musiikki tai muu mökä pitää keinotekoisesti nostaa sellaiseen volyymiin, että joku muu tuntee suorastaan kipua? Meillä rouvashenkilö ei pode mitään muita kuulovamman oireita, kuulee heinäsirkatkin vielä, mutta arveli tänään migreenin iskevän, jos toista puoliaikaa jäädään kuuntelemaan. Enkä sieltä itse olisi ilman kipukynnyksen ylittymistä kesken pois lähtenyt - liput maksoivat 50 kappale! Nuukaa miestä harmittaa vähempikin.
Itse en ymmärrä kassillista enkä kassitonta musiikkia, ei ole siihen(kään) lahjoja suotu. Entinen tyttöystävä - nykyinen vaimo - tykkää klassista kuunnella, ja sai minut muutama vuosi sitten, seurustelun alkuvaiheen huumassa, houkutelluksi mukaan yhteen konserttiin. Jotenkin koin sielun lepäävän siellä, vaikka en siitä musiikista mitään ymmärräkään. Yhdessä pienon pinputus konsertissa kävin jo itsekseni, kun vaimolla oli muuta menoa - joku vuosi sitten olisin voinut vetoa lyödä, että näin ei tule koskaan käymään. Eikä ole korviin sattunut ennen tämän päiväistä kokemusta. Täytyy varmaan ennen lippujen tilaamista aina varmistaa, ettei ole sähköistä tehostusta käytössä, tai sitten hankkia jotkut soveltuvat kuulonsuojaimet matkaan. Kotona voi tietysti pysyä, mutta kun on oikeasti ollut siellä mukavaakin monta kertaa.
Ei ollut kuuskytluvun lopussa eikä seitkytluvun alussa äänenvaimentajia kilvanajokeissa. Olin muutama vuosi - ehkä neljä vuotta - sitten Imatran Moottorikerhon pikkujouluissa. Teuvo Länsivuori oli kunniavieraana paikalla. Seurasin illan mittaan melko läheltä keskustelua, jossa oli mukana Tepin lisäksi muitakin, silloin varmaan jo päälle kuuskymppisiä alan miehiä (mm. Kärävän Pekka taisi olla paikalla). Aika tyypillistä oli, että suunnilleen jokainen herroista aina työnsi toista korvaa kämmenkupilla varustettuna kulloisenkin puhujan suuntaan. Voi se silti olla vain perintötekijöistä johtuvaa.
Tälläistä jorinaa - silmät vielä laseilla varustettuina toimivat - ja sormet. Vaikka ajatus ja kuulo katoaisivatkin, niin voi tänne kirjoitella.
jaakkovaakko
