VMPK ry Foorumi
Muut => Yleistä keskustelua => Aiheen aloitti: Kari Rautiainen - Syyskuu 17, 2013, 15:47:14 ip
-
Alkaa hiominen ja kiillottelu...
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Hieno on! Mustaa tuppea harva uskaltaa tehdä ensimmäiseen puukkoonsa, luulen ma, siitä myös ten points ;D Et varmaankaan aio kiilloitella terän hamaraa kun näkyy olevan jätetty pajapinnalle. Mielestäni juuri siitä tuntee puukon käsintehdyksi, itse ainakin kyllästyin peilikiiltäviin ja opintoaikojen loput puukonterät olivatkin lähes kaikki mustia.
-
Ja hionnassa kantsii olla kanssa varovaenen ettei puukosta tule semmosta "mummon hammasta". :P
-
Moikka
Voihan puukon teriottaa lumpeelle tai silakan seljälle
Hessu
-
Joo, hamara jää pajapinnalle, jonka tahallaan jätin aika karkeeksi, eli reiluja vasaranjälkiä. Terän taoin vastataontana muotoon, ja sitte kopautin kärkeen nokipannukoukun. Karkasin öljyssä ja sitte lämmittelin sen päästön silleen pikkasen violetin puolelle. Sanoisin joku 58 rockwellia tuo kovuus.
Tupessa haapa lesta, ja pituus ja tiukkuus niin että kunnon napsu siinä. Ei laavulla maatessa tai ojan yli hypätessä karkaa mihinkään se.
Edit: muutama tulossa, muutama suunnitteilla, luulempa että noitten jälkeen tulee jo hyvä.
-
Kiitos Tomi, kuulostat tekijältä. Tällasen enskertalaisen sielua lämmittää. Aikoinaan kouluttivat työkalusepäksi, jota en ole tehny päivääkään. Mutta siellä koulussakin tehtiin sorvinteriä jne. ei siellä mitään takotuotteita tehty kun teoriassa.
-
Hyvältä näyttää puukko. Minäkin Kuortin opeilla joitakin sain aikaiseksi. Ei niistä juuri kehtaa kuvia julkaista.
Tai ehkä siitä yksilöstä jonka tein vaimolle synttärilahjaksi.
Tuohikahvaan upotin Rättisitikan profiilin ja omistajansa nimen.
Nyt tarttis tehdä oma ahjo. Alasin on jo. Harjoittelu voisi alkaa.
-
Kiitos Tomi, kuulostat tekijältä. Tällasen enskertalaisen sielua lämmittää. Aikoinaan kouluttivat työkalusepäksi, jota en ole tehny päivääkään. Mutta siellä koulussakin tehtiin sorvinteriä jne. ei siellä mitään takotuotteita tehty kun teoriassa.
Tiedä oikein siitä tekijästä, oppipoikia tässä ollaan Kuortteihin ym. mestareihin verrattuna. Kohta on kymmenen vuotta kulunut kun viimeksi oli rauta kuumana. Maatalon pojat hitsasi käsi-ja taideteollisuusoppilaitoksessa traktorin kärryjä ja korjasivat koneitaan, minua ei sellainen juuri kiinnostanut, olin tavallaan aikuisopiskelija ja sain tehdä pajassa aika lailla mitä huvitti. Nurkassa lojuvat ahjo ja sepän vehkeet olivat kovassa käytössä kolmen vuoden aikana, parikymmentä puukkoa, emännänveitsiä, takkavälinesarjoja, ulkotulitelineitä ja kaikkea mitä nyt mieleen juolahti, tarvikkeet olivat ilmaisia. Samuraimiekan teräkin ahjohitsauksineen, savikuvioineen yms. oli suunnitelmissa mutta se olisi ollut varmaan liian isotöinen rajoitetun kouluajan puitteissa. Koulusta päästyäni jäi myös sepän hommat, nyt polttelisi kovasti laittaa pihalle pikkuinen kenttäahjo ja alasin. Loput puukosta voisi sitten tehdä valmiiksi tallin puolella.
-
Hyvältä näyttää puukko. Minäkin Kuortin opeilla joitakin sain aikaiseksi. Ei niistä juuri kehtaa kuvia julkaista.
Tai ehkä siitä yksilöstä jonka tein vaimolle synttärilahjaksi.
Tuohikahvaan upotin Rättisitikan profiilin ja omistajansa nimen.
Nyt tarttis tehdä oma ahjo. Alasin on jo. Harjoittelu voisi alkaa.
No mä kanssa jo ilmottauduin Kuortin sarkoupotus kurssille...
-
Vantaan Havukoskella veti aikoinaan puukkokurssia artesaani Jari Nisula. Oli pikkuisen ihmetellyt
kun kurssille tuli yksikätinen mies, toisesta kädestä ei ollut tynkääkään olkapäässä.
Mies muuten teki kurssin parhaimmat puukot.
Olen nähnyt saman miehen tekemiä Könninkelloja, piti ottaa hattu päästä niitä katsellessa.
Tämä tarina on tosi.
L&K.
-
Hieno on puukko. Itseltäni saattaisi jäädä tekemättä. Ostin kymmenkunta vuotta sitten Marttiinin, jossa terä oli jotain uutuusainetta: huippukiiltävä, ruostumaton ja "ikiterävä". Ei se ollut ikiterävä ja sitä pahusta ei tahdo saada teroitettua: kivellä vedettäessä terä ikään kuin murenee. En tykkää yhtään. Nyt vaimo antoi syntymäpäivälahjaksi "näverryspuukon" eli lyhytteräisen Marttiinin, jossa terä on Carbinox T508:a. Olen tosi tyytyväinen: paras puukko, mikä minulla on ollut.
Marttiini itse määrittelee aineen näin: Carbinox T508 –teräksessä yhdistyvät hiili- ja kromiteräksen parhaat ominaisuudet; kestävyys, sitkeys, helppo teroitettavuus ja äärimmäinen kestävyys. Terässeoksen hiilipitoisuus on 0,5% ja kromipitoisuus 8% ja sen kovuus on 56-57 HRC. Materiaalia ei luokitella ruostumattomaksi, mutta sen korroosionsietokyky on huomattavasti parempi kuin perinteisellä hiiliteräksellä. Carbinox T508:n pääsääntöiseksi hoidoksi riittää terän huolellinen puhdistaminen ja kuivaaminen käytön jälkeen. Suosittelemme kuitenkin terän öljyämistä suolattomalla öljyllä silloin tällöin.
Silloin tällöin tarvitsee pitkäteräistä puukkoa mutta olen huomannut, että pääasiassa teen hommia missä teen jotain tarkkaa. Oleellinen asia on hyvä terä aivan tyvessä, siis kahvan juuressa. Siinä kontrolli on paras, eli terä ei lipsu minne sattuu ja leikkaamista voi ohjata. Noihin hommiin tuo lyhytteräinen on lyömätön
-
Mora tuntuu olevan olevan ihan hyvä jos tarvitsee muurikkapannusta raapia ruosteita tai sekoittaa maalia.
-
Joopa. Ei tällä ole hyvä raapia sylinterikannesta vanhoja tiivisteitä. Siihen saa kahella egellä iivarin puukkotehtaan intiassa valmistama puukko.
Ja Hannu on kyllä oikeessa, se on ihan tutkittu juttu että suurin osa puukon käytöstä on se eka tuuma alahelasta. Kuortilla on aina taskussa hieno puukko, sarkoupotettu musta/hopea tuohikahvanen "napero" jossa terää se tuuma, ja terän kaarikin hamarapuolella. Täyttää suurimman osan puukkotarpeesta.
-
Siinä allekirjoittaneen näkemys työpuukosta. Kahva on tosin tehdastekoinen, visakoivuinen jostain Marttiinin pitkäteräisestä koristepuukosta. Hioin siitä lakat pois ja pidin muutaman päivän liossa terva-tärpätti-pellavaöljyseoksessa. Pikkusormen mittainen terä on taottu Nissan Sunnyn pyöränlaakerin kuoresta ja päästetty hieman normipuukkoa kovemmaksi, hatusta vetäen rockwellejä on 60 pintaan. Terä on liitetty kahvaan ilman heloja epoksiliimalla, ruotoon on lyöty muutama "piikki" vastakarvaan tarttuvuuden varmistamiseksi. Puukon tuppi on niin ruma että sitä ei viitsi edes kuvata :D Vaikka oma kehu haiseekin, parempaa puukkoa ei ole vielä vastaan tullut.
(http://kuvaton.com/k/Y7Xb.jpg) (http://kuvaton.com/k/)
-
Pikkurillin mitta terässä riittää, sillä teurastaa kaikki hiirestä hirveen!
L&K.