VMPK ry Foorumi
Muut => Yleistä keskustelua => Aiheen aloitti: Rauno Heinonen - Heinäkuu 20, 2013, 20:13:37 ip
-
Synnyinseurakuntani vanhalta puolelta löysin talvella tällaisen hautakiven, mutta mitähän tässä lukee?? Teksti on kullattu kylläkin jälkeenpäin. Ikää kun meikäläisellekin alkaa tulemaan, niin tällaissetkin asiat alkavat kiinnostaa! Mikähän kohtalo tähänkin hautaan liittyy???
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
"Dässä lepää mamman poika Nuliko"
Ja alla kaks venäläistä L-kirjainta. Tuommonen tuli ensimmäisenä mieleen. Asiaan voi tietenkin vaikuttaa myös kirjoittajan mahdollinen emigranttitausta. Tai sitten luki-häiriö on ollut olemassa jo 1867. Eikö niihin aikoihin olleet myös ne suuret nälkävuodet. 1865 oli ainaki. Muistaakseni.
-
Mitenkäs se tuo suomalainen sukunimi käytäntö, oliko kaikilla jo vuonna 1867 oma sukunimi, vai oltiinko sitä vaan jonkun poikia ja tyttäriä vielä jossain päin maata ? Itäsuomessa kait on sukunimet olleet jo useamman sata vuotta käytössä, mutta miten lännessä ?
Oliko Nuliko etunimi ja M:n poika oli sitten se ns. sukunimi ?
"Däs lepää"... jossain Raumalla ollaan ? :)
-
Kuukkeloin "Nuliko"n. Veispuukista löyty ainaki joitaki Nulikoja, mutta kansallisuutta en saanut selville.
Sama sana passaa mm. japanilaisille ja tsekeillle.
-
Nulikka se voisi myös olla, kun kerta mammanpoikakin.
-
Ei ollu kaikilla sukunimeä vielä tuolloin. Sukunimilaki tuli muistaakseli joskus 1920-luvulla. Eiköhän Matinpoika tms. ole kuiten lähempänä oikeaa.
-
Minulle tuli mieleen, että siinä voisi vapaasti käännettynä nykysuomeksi lukea "tässä lepää meidän poikalapsi " ja puumerkki/ suvunmerkki, ketä asia koskee. Jospa poikanuliko= pojan nulikka= poika lapsi= kastamaton/nimetön vauvana kuollut poikavauva. Poika nuliko ei siis olisi vähättelevä tai aliarvioiva ilmaisu, vaan nuori poikalapsi?Tiedä häntä ja saatan olla väärässä tässä tulkinnassa. Hauta on Etelä-Pohjanmaalla, alueella on ollut ruotsalaisvaikutteita aikoinaan, muttei enää.
-
Voi hyvinkin olla oikea tulkinta, kun aattelee että suomen kirjakieltä ei ollut silloin vielä kait keksitty ja kirjoitusvirheet huomioon ottaen nuliko on voinut sillä seudulla olla ihan normaali sana vastasyntynyttä lasta kuvaamaan. Eikös siellä etelä-pohjanmaalla itikatkin ole lehmiä ?
-
Tuohon aikaan on ollu lapsikuolleisuus välillä tosi iso. Omaakin sukua katellessa joinain vuosina häviää melekeen koko jäläkikasvu. Oisko ollu joku isorokko ja muut sillon tappavat tauvit syynä.
Tikitaalisista kirkonkirjoista en löytäny yhtään nulikoa.
Sukunimissä itäinen käytäntö oli vissiin sellainen, että sukunimi seurasi miestä, eikä nimi muuttunut talon vaihtuessa. Systeemi lie ollut tuohon aikaan yleisesti täällä läntisessä Suomessa semmonen, että mies otti talon nimen. Meikän suku kun on aikoinaan tullut ijästä tänne niin sukunimi on ollu sama melkein niin kauan kuin kirjatietua on. Junno-nimisiä taloja on tuon ajan kartassa (1886 muistaakseni) ainaki Pulukkilassa, Haapaveellä ja Kärsämäjellä. Saatto olla vielä muuallaki, ainaki Junno-nimisiä sukuja on tai on ollu myös Pyhäjärvella, Nivalassa, Ylivieskassa, Ranttilassa, Kemin-Tornion seuvulla, Piippolassa. Kaikki ei lie keskenään sukua silti. Suvun selevittelyä sotkee tuomonen, että välillä sinne Junnoon menny ukko oli sukua ja välillä ei ollu.
-
Voi hyvinkin olla oikea tulkinta, kun aattelee että suomen kirjakieltä ei ollut silloin vielä kait keksitty ja kirjoitusvirheet huomioon ottaen nuliko on voinut sillä seudulla olla ihan normaali sana vastasyntynyttä lasta kuvaamaan. Eikös siellä etelä-pohjanmaalla itikatkin ole lehmiä ?
Noh, ei ne itikat Raippaluodon sillan ylityksen jälkeen lehmiä ole, vaan lypsyjakkaroita "föuspall" , -ihan oikeasti- ei mahdu kuin 1 kerrallaan suuhun tai povitaskuun 8)