VMPK ry Foorumi
Muut => Yleistä keskustelua => Aiheen aloitti: Petri Nippala - Lokakuu 13, 2022, 21:20:25 ip
-
Moro. Bongasin tiistaina hienosti patinoituneen osiltaan lähes täydellisen ja alkuperäisillä osilla
olevan 3Speedin. Luullakseni-63 mallisen. Koska hinta oli sopiva soitin heti ja sanoin ostavani mopon.Sovittiin,että haen sen huomenna perjantaina. Tänään kysyin osoitetta tekstiviestillä,niin jonkunajan päästätuli viesti: soliferi myyty. Laitoin viestiä siitä,että mehän sovittiin kaupat?? Ei vastausta.Soitin,ei vastausta.
Onko vastaavaa sattunut muille? Onko tämä nykymenoa tämmönen?? >:( >:(
Ikinä ennen ei ole sattunut vastaavaa vaikka on tullut ostettua mopoja ja osia vuosienvarrella aika paljon.
-
Onko sattunut omalle kohdalle?
On, ei montaa kertaa, mutta on.
Sen takia en juurikaan välitä "tulen huomenna hakemaan" lupauksista, jos ovella on ostaja rahojen kanssa.
-
Itelle sattunut muutaman kerran "Tori.fi" palvelussa..Ns. "käsiraha" on sitova kaupan teossa vaikka olisikin mitätön summa tuotteen arvoon nähden..
-
Torissahan tämäkin tapahtui.Olisi pitänyt maksaa mopo heti mutta ei tullut mieleen,kun yhdessä sovittiin perjantai hakupäiväksi.Kyllä tämä miespuolinen oli ainakin nimen ja äänen perusteella vaikka eihän sitä varmaksi tiedä. Minä en sovi kaupoista jalupaa hakea,jollen ole menossa. Vituttaa tuommonen toiminta.
-
Torissahan tämäkin tapahtui.Olisi pitänyt maksaa mopo heti mutta ei tullut mieleen,kun yhdessä sovittiin perjantai hakupäiväksi.Kyllä tämä miespuolinen oli ainakin nimen ja äänen perusteella vaikka eihän sitä varmaksi tiedä. Minä en sovi kaupoista jalupaa hakea,jollen ole menossa. Vituttaa tuommonen toiminta.
Nuita sovittujen asijoehin unohtajia on niin myöjissä kuin ostajissakii.
Kauppasin torin välityksllä ajokuntosta Volovoo muutamalla satasella, kolome varmoo ostajoo oli joehin kanssa sovittiin haku seoraavalle päevälle klo siihen ja siihen aekaan, kahesta ensimmäesestä varroojasta ei ou kuulunu sen jäläkeen mittää, enkä ou jäläkeen kyselly. Vasta kolomas tuli sovittuna aekana ja lähti ajelemmaan Volovolla kottiisa.
Sen verran oun jo oppinu vuoskymmeniin aekana, että kauppa on varma vasta sitten kun rahat on suatu ja juotu. ;)
-
Kyllä näitä on, seuraavalle sanottu että varattu niin tämä tarjonnut 20,- enemmän ja haku heti (likeltä).
Tätä nykyä kun harvassa ilmoituksessa on suoraa numeroa niin ensiksi tori viestillä sitä kysyä ja odottaa sen saamista ja että huomaat viestin tulleen niin pirun paljon menee mönkään kivoja kauppoja. Ei toimi enää,jos kymmenestä kaupan yrityksestä 1 onnistuu niin prosentit on siinä, joku klikkaa aina.
-
Ei tänä päivänä etukäteen tuotetta tai käsirahoja maksella, koska huijarit on pilanneet senkin osaston.
Puutetta on on reiluista ostajista ja myyjistä...
-
No joo..lueskelin äsken lakipykäliä ja toden totta..edes käsiraha ei ole "sitova"..näin se maailma muuttuu... :( :o >:(
-
joo se tahtoo olla mailmassa nykyään niin että ero sen välillä mitä muilta edellytetään ja mitä itelle sallitaan on aikas iso, jos meinaa jotain ostaa on mentävä paikalle rahat pers taskussa
-
Torissahan tämäkin tapahtui.Olisi pitänyt maksaa mopo heti mutta ei tullut mieleen,kun yhdessä sovittiin perjantai hakupäiväksi.Kyllä tämä miespuolinen oli ainakin nimen ja äänen perusteella vaikka eihän sitä varmaksi tiedä. Minä en sovi kaupoista jalupaa hakea,jollen ole menossa. Vituttaa tuommonen toiminta.
Nuita sovittujen asijoehin unohtajia on niin myöjissä kuin ostajissakii.
Kauppasin torin välityksllä ajokuntosta Volovoo muutamalla satasella, kolome varmoo ostajoo oli joehin kanssa sovittiin haku seoraavalle päevälle klo siihen ja siihen aekaan, kahesta ensimmäesestä varroojasta ei ou kuulunu sen jäläkeen mittää, enkä ou jäläkeen kyselly. Vasta kolomas tuli sovittuna aekana ja lähti ajelemmaan Volovolla kottiisa.
Sen verran oun jo oppinu vuoskymmeniin aekana, että kauppa on varma vasta sitten kun rahat on suatu ja juotu. ;)
Näin se menee. Itse en oo tehnyt paljon kauppoja, mutta silloin oon sanonut jotakin tavaraa myydessä ihan suoraan että se kuka on ne rahat kourassa hakemassa myytävää tavaraa, on sen kaupan voittaja. Näitä "ens lauantaina" hakijoita mahtuu 13 kpl tusinaan. Enkä vastaavasti odota ostavana osapuolena myyjiltä yhtään sen enempää.
-
Speedi oli alkupään -64 malli, valkoisella etupäällä.
-
Mutta joskus voii käydä sekä myyjälle, että ostajalle huono tuuri samassa kaupassa. Kekkasin ilmoituksen myynnissä olevasta peräpurjeesta. Siis semmoinen 70-luvun viherinnovaatio siis. Oli 15 km päässä ja makso satasen. Soitin, oli myymäti en tingannut hinnasta ja lupasin heti tulla hakemaan.
Puolessa välissä matkaa myyjä soitti. Olikin pahvilaatikko kerrostalon kellarikomerossa ja purje sieltä vohkittu, mutta metalliosat jäljellä. Ehdotin, että tehdään sitten kaupat niistä viidelläkympillä. No ei käynyt mitenkään se. Sanoi, että turha ajella pitemmälle, lupasi heittää metalliroskiin ja lopetti puhelun. No en olisi huutokauppaankaan ryhtynyt, jos olisi sitä tarjonnut.
-
Itse oon joissain kaupoissa käsirahaa tarjonnut, vaan myyjä on sanonu, et ei tarvi. Tämä silloin, jos en oo muutamaan päivään päässy hakeen. Tämä ei minkään sitovuuden takia, vaan että myyjä tietää olevani oikeesti tavaraa tulos hakeen. Ja tavara on aina ollu sovitusti haettavissa. Kerran kyllä vähä myöhästyin matkalla olleiden teknisten ongelmien takia.
-
Asian viertä.
Lainaus "se tahtoo olla mailmassa nykyään niin että ero sen välillä mitä muilta edellytetään ja mitä itelle sallitaan on aikas iso"
Tää tulee usein esiin kun tyypit sallii itselleen vetää 200+ vauhtia yleisellä tiellä. Tällöin poliisi on heidän mielestään vähän törkeä, kun nappaa kortin.
Jos taas joku pitkäkyntinen sallii itselleen varastaa tällaiselta moottorikulkineen, niin nää korttinsa menettäneet kaaharit kyllä siinä ovat hyvinkin lakitietoisia, ei noin saa tehdä. Rikos.
-
No joo..lueskelin äsken lakipykäliä ja toden totta..edes käsiraha ei ole "sitova"..näin se maailma muuttuu... :( :o >:(
Tuota tuota... nyt jäi vähän soimaan tää juttu. Mikäs laki se on minkä pykälät näin sanoo?
-
Niinpäs olikin-64.Uudemmalla rungolla. Olen kyllä useammankin mopon hakenut myöhemminkuten on sovittu. Ei ole ollut ongelmia.Joskus olen maksanut osan summasta ensin ja loput,kun olen hakenut mopon.
-
Monesti menny vaikka on sovittu kaupat kokemukseen nojatan on hyvä maksaa heti myyjälle tilille rahat riskillä tai pitää pika pekkanen ja lähteä heti hakemaan niin kovaa kun Mersu kulkee jos löytää jotain halvalla reilusti alle markkina hinnan muuten siitä joku tarjoaa enemmän kun myyjä saa soittoja kymmeniä.
-
Näin se varmasti on. Äijän olis kannattanut kuitenkin ottaa selvää paljonko minä olisin
ollut valmis maksamaan kyseisestä moposta. No,seuraavan herkkupalan tullessa myyntiinsopivan etäisyyden päässä maksan mopon heti tilisiirrolla ja lennän opelilla matalalentoa kohti aarretta.
-
Ai että enemmän mitä pyydettiin?
Hyvä pointti. Miksi aina olis olennaista saada mahdollisimman halvalla? Jos hinta on asiallisesti alakanttiin, niin miksi ei voisi myyjää ilahduttaa :-)
Muinoin 1990 luvun alkupuolella olin Biulgarian takahikiällä (lounaiskulmilla lähellä Kreikan rajaa). Hintataso oli kommunismin purun jäljiltä naurettavan halpa. Länsituristeilta toki pyydettiin kaikesta kaksin-kolminkertainen hinta, mutta tinkaamisen sijasta pyöristin maksun aina ylöspäin, kun tuo turistihintakin oli naurettavan halpa. Hiukan ensin hämmensi paikallisia, mutta pienellä viivellä ilahtuivat - "että ihan oikeesti?".
-
Jollekkii saatto jäädä ikuinen trauma; kuinkahan paljon siltä ois saanu kun ois älynny pyytää...
Jostain Viipurissa vaikuttaneesta juutalaisesta kauppiaasta sanottiin - siis silloin kun Viipuri kuului Suomeen - että kauhistus oli hänelle jos asiakas tinkimättä pyydetyn hinnan maksoi, koska silloin syntyi aina tappiota. Olis se maksanu enemmänkin, jos ois ymmärtäny pyytää, mutta kuinka paljon enemmän, jäi ikuiseksi arvoitukseksi!
Mie ussein kaupassa, jos oon saanu hyvää palvelua, maksan kortilla, mutta sanon, että laitetaan pankkikortin puolelle, jätetään luottokunta osattomaks, kun oli palvelu niin hyvää! Ei maksa miulle mitään, eikä kauppiaskaan oikeesti hyödy kun olemattomia, mutta ussein jää myyjä hyvälle mielelle kehuista, ja saan seuraavalla kerralla vielä parempaa palvelua!
-
Äijä ois voinu ilmottaa mitä moposta on tarjottu. 120e pyynti oli oli kyllä todella alhainen.Siitä moposta olisin hyvinkin maksanut 250e,jos se olis sillä lähtenyt. Toivon tosiaan,että jampalle jäi trauma,kun alkoi funtsimaan,että mitähän siitä olisikaan voinut saada,jos se on myynyt moponsa sillä 150e :laugh:
No,olen jo päässyt tämän kusettajan kusetuksen yli ja harrastus jatkuu kuten ennenkin 8)
-
Mulla on aina ollu sellainen ajatus, että jos joku hinta on ilmoitukseen laitettu, tai kysyttäessä sanottu, se ei enää siitä ylöspäin nouse.
Jos on sovittu, että tavara myydään jollakin hinnalla, niin sen hinnan korottaminen on kusetusta ja vedätystä. Viimeinen pisara on se, että myyjä kertoo noutamaan tulijalle, ettei kampetta enää ole, kun toinen ostaja maksoi enemmän.
Huutokaupat on sitten niitä varten, jotka tykkää revitellä kilpaa määräajan umpeutuessa ja näyttää närhenmunat tavikselle, joka on jo pari viikkoa luullut saavansa tarvitsemansa tavaran.
-
Ihan samalla tavalla voisi ajatella, että hinta on hinta ja se ei liiku kumpaankaan suuntaan.
Kyllä hinta voi nousta, jos on kysyntä kasvaa.
Kolme innokasta ostajaa, niin reiluinta on kysyä, että kuka sen haluaa, eli kuka haluaa maksaa suurimman summan.
-
Tässä kyseisessä tapauksessa voi olla niinkin, että mopo on edelleen myyjän tallissa, kun on kysynnän vilkkaudesta huomattu, että taisi jäädä yksi nolla puuttumaan pyyntihinnasta.
-
Minäkään en ole ostanut tai myynyt huutokaupalla mitään. Tässätapauksessa olisinvoinut asioida vedättäjän kanssa,jos hän olisi ilmoittanut korkeammasta tarjouksesta.Pertti ilmaisi asiansa ytimekkäästi.Olen samaamieltä.
-
Minulle kävi kerran pyöräkaupassa niin että lainasin pakettiauton ja kerkesin ajella 150 km, joka oli lähellä puoliväliä, kun myyjä soitti että nostaa reilusti hintaa. Teki kyllä mieli ajella loppuun asti että olisi nähnyt minkälainen kaveri myymässä, mutta tuli käännyttyä takaisin koska pyörä ei ollut mikään alihintainen alunperinkään.
-
Vanhaan aikaan, ennen näitä erivärisiä hiacen ostajia, kaveri kauppasi hiacea, jossa katsastuskin oli vielä voimassa.
Kertoi monisanaisesti ostajalle, että on kyllä huono ruosteinen kori, eikä moottorikaan ole häävi.
Ostaja oli varma asiastaan, vaikka myyjä moitti tosissaan autoaan.
Hyppäsi Tikkurilasta junaan ja matkusti Seinäjoen asemalle, johon olivat sopineet treffit.
Myyjä odotteli hiacensa luona aseman parkkiksella, myyjä tuli paikalle, tervehti ja sanoi"Onhan se Hiace". Sitten kääntyi samantien asemaa kohti ja seuraavalla junalla takaisin.
Tämä tarina on tosi.
Sateensuojassa joskus yritettiin samaisen hiacen takapaksissa olla, mutta katto vuoti monesta kohtaa suoraan läpi.
Onneksi lattiaa oli enää jäljellä sen verran vähän, että vesi pääsi valumaan läpi.
-
Yleisesti laki ja siihen verrattavat säännökset ovat yhteiskunnassa suojelemassa heikompia. Kuluttajasuojalait ja säännökset ovat voimassa silloin, kun yritys tekee kauppaa yksittäisen ihmisen kanssa. Kuluttajasuojasäännökset eivät koske tilannetta, missä kauppaa tekee kaksi yritystä keskenään, tai kaksi ihmistä keskenään.
Mistä tämä ketju sai alkunsa, oli kahden yksittäisen henkilön tekemä sopimus, puhelimessa sovittu kauppa. Toinen osapuoli ei pitänyt puheitaan. Oikeutta voisi toinen osapuoli hakea halutessaan ns. siviilikanteella, syyttämällä toista osapuolta petoksesta ja hakemalla itselleen oikeutta. Voisi periaatteessa onnistua saamaan korvauksia menetyksilleen, eli niille kuluille, mitä turhasta hakureissusta olisi aiheutunut, tai jos olisi maksanut käsirahaa, tietysti niitä takaisin. Jos kertoisi, että siitä moposta olisi myydessä saanut satatuhatta, ja ostajan pitää se summa nyt korvata sovitulla ostohinnalla alennettuna, ei tulisi saamaan... Käytännössä voisi kohdata vastoinkäymisiä jopa prosessin käynnistämisessä, tai ainakin kulut olisivat suuremmat kuin saadut hyödyt.
Kun kaksi yritystä tekee sopimuksia keskenään, onkin tilanne periaatteessa toinen; osapuoli, joka ei täytä sopimustaan, voi joutua korvaamaan kaikki aiheuttamansa tappiot; myös saamatta jääneet tulot toiminnasta, mikä estyi sopimusrikkeen takia. Käytännössä vesittyy näissäkin, ja kohtuullisuutta haetaan; yhden hengen yritys ei ole vastuussa koko paperitehtaan pysähtymisestä kovin helposti, vaikka jäisi joku asia hoitamatta.
Sopimuksen muodolla ei ole kummassakaan tapauksessa mitään merkitystä periaatteessa; kirjoitettu paperille, sovittu puhelimessa, yleinen käytäntö, näin on aina tehty... kaikki ovat saman arvoisia, toteennäyttö on helpompaa kirjoitetulla sopimuksella. Siinäkään oikeus ei pilkuntarkasti lue, mitä siihen on kirjoitettu, vaan yrittää selvittää, mitä on yhteisesti tarkoitettu. Ainakin periaatteessa.
Yleisesti on vallalla sopimusvapaus. Sopia voi mitä vain, ja lupaamastaan pitää pitää kiinni. Poikkeus tähän on juuri kuluttajasuoja; siinä onkin rajoitettu monia asioita. Samaten työehdoista on yleisiä sopimuksia, mitä rikkovat kahdenkeskiset sopimukset ovat mitättömiä. Myös sopimuksen muoto on yleisesti vapaa, mutta joissain kaupoissa määritelty, esimerkiksi kiinteistökauppa, tai rekisteröidyn moottoriajoneuvon kauppa. Selviä lain rikkomisia sisältävät sopimukset ovat lain edessä mitättömiä, esimerkiksi huumekauppaan liittyviä sopimusrikkomuksia ei ehkä kannata siviilikanteella viedä eteenpäin.
Nää oli miun elämänvarrella kertyneitä oppeja, joiden mukaan olen ammoisina aikoina työnantajani valtuuttamana sopimuksia pyrkinyt tekemään. Olen näitä asioita opettanut eteenpäinkin jossain vaiheessa. Juristin koulutusta minulla ei ole, tänne taitaa muutama sellaisen koulutuksen omaava kirjoitella, ja kovasti pyytäisin oikomaan tekstiäni, jos siinä on sitä minulle tavallista puutaheinää?
Jaakko - pacta sund servanda, tai jotain sinnepäin; roomalainen kauppalaki = tehty sopimus pitää...