VMPK ry Foorumi
Muut => Yleistä keskustelua => Aiheen aloitti: Jaakko Latvanen - Kesäkuu 19, 2022, 16:57:09 ip
-
Onkos teillä älyä? Miulla on, toissapäivänä käin poverista ostamassa. Nimittäin älykellon. Siltä varalta, jos iteltä viimisetkii rippeet katoaa.
Nytteko istun tietsikan ääressä vaikka kuvia käpistelemässä, tai tänne älyttömiä kirjottelemassa, ni kohta ranteessa tirahtaa, ja kello käskee nousta ylös, voimistella ja kävellä vaikka talon ympäri! Mite sitä on tullu toimee ilman tuollasia vehkeitä ennen?
No oli tähän hankintaan syynsäkin. On tuo sykeosasto taas hieman poikkeillu entisestään. Miullahan on ollu kone hoitamassa osin sitäkin puolta viimiset seittemän vuotta. Torstaina kävin kartio-lokilla, se lätkäs sen yhteysneuvon tahistimen kohalle paijan päälle ja alko tuijottaa tietokonetta. Ei se mittää muuta osannukkaa, ei esimerkiks sannoo päivää, ei esitellä itteesä. No selvis siinä, että ei se ollu pelkästään mykkä, se oli kuuro kanssa. Ei miun puhheisiin reakoinu mitenkään. Se muutti vähän tahistimen säätöjä, ja mie katoin parraimmaks ostaa itellein laitteen sykkeen jatkuvaan seurantaan; ei oikein syntyny luottoa sen kuuromykän tohtorin touhuihin...
Tuo rannekello lähettää puhelimmeen tietoa, ja luurin ruutuun saap sykekäyrän vaikka kuukauvelta... tai toistaseks vasta toissaillasta alkaen, millo laitoin kellon ranteeseen. Eile ko rännejä ja syöksytorvia kiipeilin tikkailla, oli ääripäät 51 ja 141; hyvin pelittää! Tekniikka on tehty palvelemmaan ihmistä! Vai onko?
jaakkovaakko
PS. Vielä siitä tohtorilla käynnistä. Tohtori tappeli sen sytämenseurantalaitteen tulostimen kanssa, sen pitäs piirtää paperille käyrää sen aikaa ko laitteet on kytkettynä seurantaan. No siitä tulostimesta loppu paperi heti alkuusa. Herra tohtori löys jostai laatikosta uuven rullan, ja alko asentaa sitä paikalleen. Vaan ei onnistunu niin tekninen toimenpide. Aikasa kone ruttas papereita, mitkä tohtori sikäli paisko roskikseen. Sen verran alko se touhu minua sylettään, että ihan ääneen kysyin, että ossaiskohan tuo naapurihuoneen hoitaja laittaa sen paperin oikein siihen konneeseen. Ei siltä mykkyys sillonkaan hävinny, mutta ilmeestä arvelin, että saatto sillä kuulo ja ehkä puhutun ymmärtäminenkin ainakin osittain pelata...
-
Kolmisen kuukautta ollu älyä, kun lääkäri sano, että ei se välttämättä huono asia ole, seurata sykkeitä.
No, ei kai. Paitti yöllä. Tuohan seuraa nukkumista ja kertoo sitten aamulla, kuin oon nukkunut. Varmaan ihan mukava tieto sekin? Mutta, sykkeen laskiessa alle alarajan - joka ei oo muutettavissa! - tää kello pärähtää ja siihen tietysti herää... Tiiä sit, kuolisinko pois, jos en heräis nostamaan sykettä???
-
Miulla sillo seittemän vuotta sitten rupes paikallaan ollessa sykkeet valumaan melko alas; alin virallisesti mitattu lukema tais olla 37. Tahistin laitettiin just sitä varten; se tahistin on säädetty niin, että jos syke tipahtaa alle 55, tahistin puuttuu peliin. Sikäli näytti vähän oudolta tuo älykellon ilmottama alin lukema 51; miten lie tarkkoja tuollaset ranteesta mittaavat optiset sensorit? Nyt koko kevät talven on aina esimerkiks verenpaineita mitatessa ollu syke tasasesti 54 tai 55, eli näyttäs että tahistimen tahilla mennään. Kyllä se kuitenkin itestään nousee, jos jottain alkaa tehä, välillä vähän viiveellä tosin. Siihen nyt olin apua ettimässä. Sai se sen verran suutaan auki se tohtori, että luki ääneen tietsikan ruudulta tahistimen patterissa olevan vielä noin viideksi vuodeksi ötyä arvioidulla käytöllä.
Tuosta omasta uuvesta älykellosta en oo vielä saanu ohjekirjaa avatuks, mutta viime yönä se oli ranteessa eikä herättäny kertaakaan.
Näillä mennään.
-
Rippilahjaksi sain kellon.
Pidin sitä ranteessa ehkä kuukauden ja sen jälkeen en ole kelloa ranteessa pitänyt.
Kihla- ja naimisiinmenon jälkeen vihkisormusta olen pitänyt ajoittain, mutta en varmaan viimeiseen kymmeneen vuoteen.
Ei ketjuja kaulassa tai korviksia korvissa.
Koska ei ole älypuhelinta, niin ei mistään älykelloista, Goole Mapseista tai digitan personal trainer apeista olisi mitään hyötyä.
Lenkkimatkan aika katsotaan keittiön viisarikellosta, auton kellosta tai auringosta.
Matka arvioidaan sen perusteella, että etenen n. viisi kilometriä tunnissa.
Sykkeen arviointiin riittää, että sitä on.
Olen siis todellakin "parasta ennen" päiväyksen ohittanut jäänne nyky-yhteiskunnassa.
-
Rannekellosta luovuin vuonna 2000. Kun 60v lahjaksi sain kellon, niin juhlatamineiden kanssa sitä käytin. Nyt, kun tän älyn otin käyttöön, niin heti huomaa, etten oo kelloon tottunut. Eka hitsaushomma ja lasiin suli kivat jäljet! ::)
-
Oli joku vuosi 70-luvulla kun teräsranneke jäi hitsauspöydän ja puikon väliin. Joutuin lähti ranteesta enkä sen jälkeen ole kelloa ranteeseen virittänyt, hassu tuo on koko kapine. Toinen on tämä älypuhelin, halvatunmoinen leipä joka on ristinä kun näissä kepeissä vapaa-ajan vaatteissa on niin kummalliset taskut että alvariinsa se tippuu. Luovun ehkä pikkuhiljaa koko värkistä ja palaan niihin pikku luureihin.
-
Mie ko viime vuostuhannella jäin eläkkeelle, laitoin rannekellon ja taskukalenterin kirjotuspöyvän laatikkoon. Mistä ne kumpikin on kadonneet maailman myrskyissä sen jälkeen. Kellon ja kalenterin orjana olo sillon loppu miulta. No, kännykästä on ajan voinu kattoo tarvittaessa, etten ihan ilman kelloa ole ollu. Hitsaaminen on kielletty sähöllä tahistimen ohjeissa, että se ei oo este kellolle ranteessa, tosin nahkahihnasen valitsin. Nyt se kello on kolmatta päivää ranteessa, ja aika vieraalta tuntuu vielä. Niin kauan piän, että kun saan ajan sellaselle kartio-lokille, joka ei oo kuuro eikä mykkä, ni on näyttää jottain suuntaa antavia arvoja.
Miun tahistimessa on mahollisuus sellaseen toimintoon, että se tärinästä päättelee ukon liikkuvan ja lissää kierroksia pumppuun. Se konitohtori vastoin miun neuvoja kääns sen toiminnon päälle; sitä oltiin 7 vuotta sitten kokkeiltu ja todettu hankalaks. Nyt kun kävelen tästä tietsikan äärestä keittiöön, pumppu lähtee laukalle. Tai kun ajan autolla paikatulla asfaltilla tuossa Pitkälahentiellä kolmeekymppiä, niin pumppu lähtee laukalle. Minkä laukan vaarallisuudesta en tiedä, mutta aika s-tanan epämiellyttävältä tuntuu.
Sanokaa mitä sanotte, mutta kokemuksesta tiijän, että insinööriks ei pääse, jos ei ossaa yhtään matikkaa. Lääkäriks näkkyy pääsevän, vaikka äly puuttuu sekä kellosta että päästä. Eikä tää arvio perustu pelkästään yhteen erikoistapaukseen; pikemminkin siinä joukossa on poikkeevia sellaset, joilla on jotain ajatuksiin viittaavaa toimintaa nupissa, ja edes alkeelliset käytöstavat.
Ugh, olen puhunut. Ja sanojeni takana seison, kokemuksella.
Jaakko
-
Vaan sanoka mitä sanotte- sen insinööriuran
pääsee sujuvasti läpitte ilman,että tarttee tehdä yhtään excell-taulukkoa.
Ellei satu olemaan semmoinen johtajainsinööri. Niitten ei muuta oikeastaan
tartte insinöörihommista tietääkään. :D
Rannekello sujahtaa kohta rantuun-tänään on juttu,joka tapahtunee kellolleen...
t. Markku
-
ainakin juostessa ja suunnistaessa rannesykemittaus selkeästi huonommin toimii kun sykevyö mikä sitten tarvittava tarkkuus ja kuinka tiukalla arvaa hihna pitää
-
Sain minäkin jokunen vuosi sitten semmoisen urheilusuorituskellon palkinnoksi 10 vuoden ”erinomaisesta” palveluksesta. Olihan siinä mielenkiintoista dataa, sai seurata sykettä, ja kepsi mittasi kuljettua matkaa. Jostain heilumisista ja noista mainituista laski sitten kalorikulutusta ja piippasi kun on liikuttu tarpeeksi. Ja osasi se myös komentaa liikkeelle just kun oli johonkin keskittymässä.
Opetti se sen verran että ne harhaluulot jostain arkihyötyliikunnasta ovat just sitä, eli harhaluuloja. Muutamat raput päivässä, tai tehdasalueella saapastelu, parkkipaikalta pöydän ääreen ja silleen. Ei paljo rosentit kertyneet. Ruohonleikkuusta tuli aika hyvin ja reippaasta kävelystä. Niin, ja jos laittoi töihin polttomoottoripyöräillessä kelloon pyöräilyohjelman päälle, niin sai reitin korkeusprofiilin ja hetkittäiset ajonopeudet lokiin. Päivän liikuntakalorirosentit tuli täyteen ekalla 30 kilsalla ;D
Oli se aika hyödyllinen kapistus jonkin aikaa, eli just noissa analysoinneissa ja oman sykkeen ym tilan tunnistamisessa. Mutta sitten kun niihin oppi niin aika vähän tuli uutta. Semmoinen iso kumikuorinen lohmo se oli etten nukkuessa pitänyt, ja jatkuva sykkeen mittaus söi akun tyhjäksi tosi nopeasti, samoin kepsi. Reilun vuoden sitä taisin käyttää enempi-vähempi aktiivisesti, sitten jäi laatikkoon. Ehkä ne uudemmat mallit ovat parempia, tää oli se Polarin halvin, varmaan jo poistumassa ollut malli.
Muuten(kaan) en rannekelloa käytä, töissä on pöydällä viisarikello, ja kotona seinäkelloja niin että melkein missä vaan on kello näköpiirissä. En kellon perässä juokse, mutta tykkään jos näen paljonko kello on ilman erillistä ponnistelua.
-
hommasin ekan tommosen kellon 2007 ihan liikunnan seuraamiseen (hiihto, juoksu, suunnistus), muut ajat kello on repussa, erityisesti suunnistuksen jälkipelit on muuttuneet kun ei enään ite piirrellä karttaan punakynällä omaa reittiä vaan se imastaan kartan päälle gps käyrästä
-
Miksi edes suunnistaa? Laittaa sen älyn päälle ja
kuuntelee reittiselostetta ja ohjeita lönkytellessään?
t. Markku
-
kyllähänä sitäkin tehään tiettävästi mutta ei oikeen sytytä kun ei siinä olekkaan kysymys siitä miten helpommalla selviää vaan vähän niin kun ittensä haastamisessa, tämmöselle vanhalle ukolle lyötiin sunnuntain aamusta oheinen lappu käteen samanlainen kun mailmanmestareille, täysillä mennään runsaat puolitoista tuntia, mailman mestarit menee kumminkin kaks kertaa nopeemmin toki niitä hitaampiakin on puolet porukasta
-
Kaikenlaista elämä tarjoaa. Oli ne aikoja ko ei ollu muuta huolta ko kellonveto sillon tällön... vai muisteleeko sitä vaan niin väärin?
-
Kyllä kellonvetoa on vieläkin.
Nykyään tahtoo vaan olla, että kun vanhan koulunkello-junghanssin vetää kahdenviikon vetoon, niin hyvin pian se on taas pysähtynyt, kun veto on loppunut.....niin se aika rientää senioreilla 8)
-
Ei saa vetää liian tiukkaan sitä vieteriä.
(https://crop.kaleva.fi/6j14ykJyqQJ__AO-sTU67uAMPe4=/smart/https%3A//lorien-media-prod.s3.amazonaws.com/images/cartoons/2271983/migrated/450ed910ed0a43b8a2f99c3c8599b9a4.jpg)