VMPK ry Foorumi
Muut => Yleistä keskustelua => Aiheen aloitti: Jaakko Latvanen - Toukokuu 03, 2022, 00:02:05 ap
-
... vai O'Sullivan?
Lukeeko porukasta kuka Kalle Päätalon kirjoja, tai onko lukenut? Peräti kaikki kirjat? Entäs kattooko kukaan snookeria?
Sitä vaan, että jokseenkin yhtä tapahtumaköyhää ja pitkäveteistä touhua on kumpikin. Mutta kun alottaa lukemisen, tai kattomisen, niin siihenpä liimaantuu tuoliin eikä pääse mihinkään, muut hommat ei etene, suma seisoo.
Snookeria piti nyt katella vähän jälkihännässä juutuupista, kun ei oo maksukanavia, eli Eurosporttia. Hyvin ehti nähä nytkin. Parempi tai se kenellä nyt kulki ja vähän onnikin joskus mukana, voitti. Sinällään sekin suunnilleen sama, kuka voittaa, enkä ite oo ikinä mitään biljardin pelimuodoista edes kokeillu, vaan silti se peli liimaa ukon kattomaan. Tutkimattomat ovat...
jaakkovaakko
-
Erittäin miälenkiintoinen peli, kuten snooker yleensäkin. Käyppäs Jaakko jonkun kaveris kanssa kokeilemassa snookerin peluuta, muuttuu pelin katsomiskokemus pari astetta kiinnostavammaks. Tulet huamaamaan kuinka haastavaa se peli voi olla, iso pöytä ja paljon palloja joita ei voi pussittaa miälensä mukaan. Kavereitten kanssa sitä on tullu hiukan pelattuu ja pari kaljaa otettuu, jotka taas lisää pelin haastetta.
-
Snuukeria tuli nuornamiesnä pelattua paljonkin-se on
semmoinen geometris-matemaattinen peli,jossa on
erittäin kiinnostavia seikkoja. Todella viihdyttävä peli itse pelata.
Päätalot on luettu kaikki-jotkut kirjat useampaankin kertaan.
"Ei se niin mene,etteikö jollain tavalla menisi.." ;)
t. Markku
-
Joltain kanavalta (vitonen tai kutonen) tulee snookeria.
Viimeisempiä kisoja on digiboksilla ja sieltä niitä tiirailen ja kelaus on oikein hyvä apuväline.
Snooker on harvoja lajeja, jossa otteluita voi katsoa, vaikka tietää lopputuloksen.
Snookeria on tullut pelattua neljällä eri vuosikymmenellä ja kaapin perältä löytyy pari mailaakin.
Nykyään näkemiskyky haittaa hieman pelaamista, joten tällä vuosikymmenellä ei 147:ja tehty.
Niin se Päätalo.
Yhtään Päätaloa en ole lukenut, enkä myöskään Tuntematonta Sotilasta.
Kai tämäkin on jonkunlainen ikäkysymys.
Olen sen verran nuori, että Päätalo ei ole "oman genren osastoo".
-
Täytyy olla engelsmannien keksimä peli, kun on noin monimutkaiset säännöt.
-
Petri sano et hänel on mailoja; miusta ne näyttää kepeiltä? Niihi saap ruuvattuu jatkon, vai onks niitä jatkoja peräti paria eri mittaa? Ja sitte se resti. Mutta niiko kerroin, ikinä en oo minkäänlaista piljaartikeppipuikkoo käessäin pitänt, ja saattaa jäähä tulevaisuuvessakkii kokematta. Enkä oo ikinä niitä sääntöjä mistää lukenu, mutta suurinpiirtein on se pistejärjestelmä selvinny pelejä kattomalla, niiko sekkii, mitä siin yritettää. Se tasapeli ja sitte yhen mustan pussitus ratkasuna tais olla tään vuoden finaalissa ensimmäistä kertaa miun näkemänä.
Työuran ajoilta muistan Päätaloon liittyen sellasen tapauksen, että firmassa oli yks myyntimies, sillo sellanen ehkä reilu kolmekymppinen ja aika jupin olone kaveri, mille puhelimen malli ja työsuhdeauto oli melko isoja asioita. Helsingissä syntyny ja ikänsä asunu, ja puhu tietysti ainakii vapaissa oloissa aitoo slangia. Ja sitte jossain kahvipöytäkeskustelussa ilmeni, että oli armoton Päätalo-fani! Aika loppupäässä Iijoki-sarjaa oli menossa lukutouhu sillon hänellä. Eli noi kymmenen vuotta minua nuorempi mies, syntyny ehkä 50-60 lukujen taitteen vaiheilla, luulisin.
Taivalkoskella käytiin moottoripyöräreissulla joitakin vuosia sitten, ja siellä museossa kerto opas, että yllättävän nuoriakin osallistuu vuosittain niille Päätalo-päiville siellä. Sen ymmärrän, että ei se teksti - iästä riippumatta - kaikille kolaha; aika pitkäveteistä sepostusta, esimerkiks jostain yksittäisestä työsuorituksesta riittää tekstiä sivutolkulla. Veikko Ennala joskus pakinassa kirjoitti, että vaivoin hän ymmärtää sen, että joku jaksaa kirjottaa yhen puun polttopuuks pilkkomisesta 120 sivua tekstiä, ja vielä huonommin ymmärtää itteesä, kun sitä lukemista ei voi jättää kesken enneko puu on pilkkeinä...
Niiko kerroin, miun maailmankuvassa niissä on jotain samaa, Päätalon kirjojen lukemisessa ja Snookerin kattomisessa televisiosta.
jaakkovaakko
-
Baarissa Sepänmäellä kun muinoin pelattiin-pari tärkeää
sääntöä oli- kaljaa ei saanut kaataa veralle-eikä palloa lyödä
siitä pöydän päädyn yli ikkunasta pihalle.
t. Markku
-
Petri sano et hänel on mailoja; miusta ne näyttää kepeiltä?
Mailalla testataan snooker-henkilöiden huumorintajua snookeriin...
-
Sen verran vielä snookerin kattomisesta. Nyt kun kattelin juutuupista pelejä, niissä tuli sellasia koosteita, mistä oli se pöyvän ympäri käveleminen, sihtailu, lyönteihin valmistautuminen ja sellaset pätkitty pois, pelkät lyönnit vaa. No toki siinä aikaa säästyy, mutta miusta tuntu että yks ihan oleellisimpia osia koko pelistä oli hävitetty! Se pähkäily kuuluu lajiin, vaillinaiseks jääp pelin seuraaminen ja jännitteen säilyminen, jos ne kohat kelaa ohi, miun mielestä.
jv
PS. Markun Sepänmäen areenalla oli sitte samat säännöt ko meillä lapsina lätkäpelissä, että kohottaa ei saa ko kaikilla ei oo suojuksii...
-
Samanlaiset kokemukset minulla on snookerista ja Kalle Päätalon kirjoista kun Jaakko Latvasellakin. Kumpaakaa ei malttaisi kesken jättää, ei lukemista eika snookerin katselua. Eurosportti ei näy minullakaan mutta KutonenHD- kanava näyttää lähetykset ilmaiseksi(näkyy kanavapaikalla 10)
Kallioniemessä kävin ensimmäisen kerran 1979 Kontiorallireissulla ja 2-3 kertaa myöhemminkin. Iijokisarjan olen lukenut 2 kertaa kannestakanteen.
-
Moro,
eikös Jaakko Snooker:ssa ja Trial:ssa ole paljonkin yhteistä?
Molemmissa pitää miettiä useampikin siirto eteenpäin.
-
Ainakii joskus parhaimpina aikoina ko Heinätrialissa oli melkein sata osallistujaa, ni muistutti sillä lailla snookeria, että aika iso osa ajasta meni oman vuoron odotteluun... No saattaa se oikeilta kuskeilta olla sellasta suunniteltuakin se triali, meikäläisen ajamisessa oli turha suunnitella ko pyörä päätti kuitenkin mennä johonkin toisaalle, ja homma muuttu henkiinjäämistaisteluksi...
-
Arvaappa vaan mix en enää aja muuta ku classic trialia ja sitäkin mieluiten ulkomailla.
-
Aikuisen oikeesti kyllä sanosin, että trial - muukin kuin classic - on hieno harrastus, vaikeeks sen voip tehä ite itellee jos haluaa. Niissä entisissä jokamies-luokissa, siis nykysin TR4 - TR6, eli helpomman pään luokat, saap ite valita mitä luokkaa menee ajamaan, ja ei se niillä kaikkein helpoimmilla jaksoilla kyllä eloonjäämistaistelua ole. Ja jos joku yksittäinen jakso on omille kyvyille vaarallisen näköinen, voi sen leimata ja mennä seuraavalle. Henkisesti laji muuttuu vaikeeks vasta, jos ensin mennee tyhmyyttään itelleen liian vaikeeseen luokkaan, ja toiseks vielä ottaa pulttia jokaisesta potkitusta virhepisteestä. Oikeella asenteella homma on pelkästään hauskaa.
Ettette ymmärrä väärin, ni ei miulla koskaan ollut tuota oikeeta asennetta, ainakaan koko aikaa, mutta siitä ei voi syyttää lajia, ratamestaria, keliä, kanssakilpailijoita eikä pyörää, ainoo syyllinen löytyy omien korvien välistä...
Jaakko
PS. Luulisin kokkeilematta, että tässä kohtaa snooker on aika samanlaista. Voip ottaa paineita, voip noitua jokaista epäonnistumista, voip jättää jokaisen epäonnistuneen lyönnin omaan nuppiinsa päällimmäiseks asiaks seuraavan kahen viikon ajaks. Tai sitte ei, nauraa vaa kömmähyksillee, ja pittää hauskaa. On siinä tietysti pieni ero, pelataanko puolen miljoonan punnan pääpalkinnosta, vai seuraavan kaljan tarjoojasta, mutta silti sanosin, että kummassakkii tapauksessa pahin vastustaja on aina omien korvien välissä.
Kaikki sellanen urheilu, missä keskitytään yhteen yksittäiseen suoritukseen kerrallaan, on luonnetta kasvattavia, siinä mielessä hyviä harrastuksia nuoremmille ihmisille. Opettavat nöyrtymään, ja kestämään epäonnistumisia, ja käsittelemään veetutusta. Esimerkiks motocrossin ajaminen on kokonaan eri maailma; siinä jännittää vaan ennen starttia, sen jälkeen kuljetaan aika vaistomaisten toimintojen alueella, enimmäkseen. Siis miun kokemuksien ja ymmärryksen mukaan, kenenkään toisen kokemuksista ja kokemisesta en mitään tiedä.
-
En tarkoittanut jaksojen vaikeus astetta, vaan sitä ajovuoron jonottamista.
Nyt täytyy lähtee kattoo montax haukee verkoista löytyy.
-
Näin olin Ville ymmärtänytkin, anteeksi etten tuonut sitä selvästi esille tuossa edellisessä kommentissani. Kirjoitin sen siksi, että jos tämän palstan seuraajista joku sattuisi innostumaan lajista, etten olisi itse edellisellä kommentillani aiheuttanut käsitystä korkealla olevasta rimasta.
En ole vuosikausiin käynyt katsomassa yhtään trialtapahtumaa. Tuloksia olen sen verran seurannut, että osanottajamäärät ovat olleet melko alhaisia kilpailuissa. Sen pohjalta hieman ihmetyttää, jos pahasti joutuu jonottamaan jaksoille? Jos kilpailussa on 40 osanottajaa, ja kymmenen jaksoa, se tarkoittaa neljää kilpailijaa jaksoa kohti. Jos yksi on siirtymällä tulossa, yksi tutustuu jaksoon kävellen, ja yksi on suorittamassa jaksoa, ei jonoa ole, on vain yksi kilpailija odottamassa vuoroaan... Jono syntyy, jos kilpailussa on yksi sellainen jakso, minkä läpimenoaika - siis aika siitä, kun yksi kilpailija lähtee jaksolle, siihen kun seuraava kilpailija lähtee jaksolle - on huomattavasti pitempi kuin muilla jaksoilla. Muiden jaksojen tuomarit vaihtavat painoa jalalta toiselle ja odottavat asiakkaita, ja ajajat jonottavat tälle yhdelle jaksolle.
Näitä esimerkiksi sarjatyön suunnittelusta ja mitoittamisesta tuttuja jonoteorioita tuo trialin järjestäminen muistuttaa, ja jaksojen ja niiden tuomaroinnin suunnittelulla voi jossain määrin vaikuttaa siihen, että ne jonot jakautuisivat tasaisemmin, jonottaminen ei tuntuisi niin pahalta, ja kilpailun läpimenoaika kokonaisuudessaan lyhenisi. Kait järjestäjillä on samat ongelmat kuin kaikessa järjestötoiminnassa; vaikka kilpailijoita olisikin jonottamaan jaksoille, ei vapaaehtoisia tuomareiksi tai leimaajiksi mitenkään jonoksi asti ole tarjolla? Mitenhän snookerissa, riittääkö kerhoihin puuhamiehiä ja kilpailuihin järjestäjiä?
jaakkovaakko
-
Aiheeseen liittyen
Tommi Ahvala voitti maailmanmestaruuden trialissa 1992, nyt hän kilpailee sähkömoottoripyörällä Tervakoskella – ”Millään muulla pyörällä en lähtisi liikkumaan”
Trial-maailman huipulla 1990-luvulla kilpaillut Tommi Ahvala kilpailee viikonloppuna Pälvitrialissa Tervakoskella. Allaan hänellä on sähkömoottoripyörä