VMPK ry Foorumi
Muut => Yleistä keskustelua => Aiheen aloitti: Pekka Tuukkala - Joulukuu 04, 2021, 08:54:52 ap
-
Niin meinaan sellaisia huru-ukkoja joilla on tallessa vielä se ihan ensimäinen 2-pyöräinen.Itselläni on se viellä tallessa elikä Suzuki A95 vm.1971. Ostin sen vuonna -78 omilla pätkä kesätöillä saamillani rahoilla serkultani ja ehkä siitäjohtuen se on yhä tallella.Siihen mahtuu aika monta kummallista sattumaa ainakin omasta mielestäni.
-
On.
Itsellä on tallessa ihka ensimmäinen moottorilla liikkuva 2-pyöräinen eli Jupiter swing mopedi.
Sen jälkeen ajettiin Honda CB125 B6 kevarilla, jonka kohtalo ei ole selvillä.
Mutta ensimmäin oikea moottoripyörä on edelleen tallessa ja ajossakin ajoittain. Honda CB500 -73
-
Eka moottoroitu kulkupelini, Solifer SM-A, tuli myytyä jokin aika sitten, ehtihän se jo tuossa ”projektina” ollakin jotain 25+ vuotta viimeisimmän konevaurion jälkeen.
Toka peli ja samalla eka moottoripyörä on kyllä tallella. Honda CB125K5 vuodelta 1973. Ostettu joskus olikohan 1986-87 tai niillä main. Ei siinä montaa ehjää osaa ollut, mutta opinpahan sitä sun tätä moottori- ja muusta tekniikasta. Siitä on tallissa hahmottumassa ”jotain”, ei tule museokilpiin :)
-
Miula on meidän perheeseen uutena ostettu Pappa-Tunturi.
Ensimmäinen yli 125 kuutioinen moottoripyörä on tallessa.
-
Tallessa on.
Tunturipappa vuosimallia -59 , isäni uutena ostama. Tuli minun käyttööni vuonna -69.
Silloin taloon tuli seuraava mopo , Solifer Export ja tunturi jäi minulle.
Vieläkin on mielessä ensimmäinen kerta kun konevoima vei peltotietä pitkin.
Export ja Tunturi ovat nyt molemmat entisöitynä.
-
Solifer SM77 löytyy tallista jokseenkin samassa kunnossa kuin vajaat 45 vuotta sitten. Joskus 90-luvulla oli tarkoitus hävittää pois nurkista ja laittaa kiertoon kylän pojille. Hintakin oli jo mietittynä valmiiksi, 300mk.
-
Jotain siihen Suzukiin kaipaan vielläkin eli alkuperäisiä työkaluja jos jollain on ylimääräisiä niin ostan mielelläni. Käy myös yksittäisetkin avimet jos ei ole täydellistä sarjaa.
-
Jos miun ensimmäinen tulis jostain vastaan, ni saattasin maksaa siitä vielä enemmän ko mitä Malinen tarjos Viherkosken Pentille solikasta. Sen ensimmäisen ko sain, olin seittemän vanha, ja se oli isän tekemä Husqvarnan mopomoottorin ympärille, suunnilleen sitä kokoluokkaa ko Italjetit ja mitä niitä joskus myöhemmin oli. Oli melko harvinainen peli, jopa uniikki sanosin. Toisella kymmenellä olin ko en ennää oikein taipunu sen sarviin, ja se lähti meiltä kiertoon. Myöhemmin omistuksessa olleita laitteita en oikein ossaa kaihota, ja tuotakin enemmän isän käsityönäytteenä ko omana leluna tai ajokkina. Piikkinen GS-MZ, millä 16-vuotiaana ajoin mp-kortin, ois toinen sellanen minkä saattasin talliin huolia, jos halvalla sattus vastaan... siis se nimenomanen yksilö, ei sekkään muuten.
jv
-
Minä ostin vuonna 1970, 16-vuotiaana poikana vm. 1969 Yamaha YL2C:n kutsutaan myös Yamaha Trailmasteriksi. Myin sen sitten samana syksynä yhdelle paikallisen maatalon pojalle.
1990-luvun alussa rupesin miettimään, että olisi mukava löytää samanlainen pyörä. En kuitenkaan löytänyt mutta 2000-luvun alussa tuli mieleen, että onkohan enään olemassa sitä minun alkuperäistä pyörää.
Muistin sen pyörän rekisterinumeron ja laitoin kyselyn Trafiin, ei se tainnut tuolloin olla vielä Trafi?
Vastasivat, että viimeinen rekisteriin merkity omistaja oli se maatalon poika. Soitin sitten sille "maatalon pojalle" oli nykyisin jo sen saman maatalon isäntä ja kysyin häneltä, että onko sulla vielä se Yamaha.
Hän vastasi, että tuolla se on ladosssa, purettuna, ruosteisena ja rikkinäisenä. Kysyin, että myytkö sen minulla takaisin. Lupasi myydä ja osat siirtyivät minun talliini.
Aika ison entisöinnin jälkeen, mikä valmistui 2013 museokatsastin ja rekisteröin pyörän ja niin uskomattoman hyvä tuuri kävi, että se alkuperäinen rekisterinumerokin oli vielä vapaana ja sain sen siihen Yamahaan.
Jonkin verran sillä ajelinkin ja pyörä pysyi aivan virheettömässä kunnossa kun pyörää säilytin lämpimässä autotallissa. Muutime sitten rivitaloon ja säilytin pyörää 2 talvea terassilla pressun alla. Jo rupesivat säilytyksen jäljet näkymään.
Tänä kesänä myin pyörän pois. En halunnut sitä enempää pilata ulkosäilytyksessä. Jos se olisi vielä pari talvea ulkona viettänyt niin sen olisi kohta saanut ensisöidä uudelleen.
Pyörä meni Itä-Suomeen, hyvään kotiin. Ostajalla on entisöitynä n. 15kpl. pikkujapseja.
-
Voisin löytää viälä ekan motskarini, -71 CB 350. Sinine flakemaalattu, lakka kulunu puhki ja osa hiutaleista pinnassa. Sarvet tiäs mistä ja 95 cm päästä päähän, kahvat olkapään korkeurella. Kiva tulla yällä kylän läpi kotiin, koko kylä tiäs koska kotiuruin. Pakareina Dunstallin mekafoonit ilman vaimentimia. Aika usein kyllä pääsin huamaamatta kotiin ku se perhana oli taas hajonnu, eihän lykkäämisestä paljoo ääntä lähre. Usein syynä reikä männässä.
En kyllä oo jääny sitä kaipaamaan.
-
Solifer Speed -66, jo kahden polven käytön jälkeenkin kovassa kunnossa ja alkuperäinen. Sokerijuurikkaan perkuurahoilla uutena ostettu.
-
Tuosta Antin Solifer Speedin tarinasta nostan hattua molemmille polville; itse työllä hankituilla rahoilla ostettu mopo on ollut ilmeisesti arvossaan, kun ei ole joutunut vandalismin kohteeksi edes vanhetessaan, ja asenne onnistuttu seuraavallekin polvelle siirtämään! Omasta lapsuudestani ja nuoruudestani muistan, että mopot ja moottoripyörät aika monilla jäivät huolehtimatta, seisoivat talvensa jopa ulkona, ei ollut jälkipolville niistä. Nyt olen joskus niitä asenteita ihmetellyt, kun ajattelen, kuinka kalliita ne olivat hankittaessa sen ajan eläjille, eikä niitä huollettu eikä säilytetty. Työtä oli tietysti ihmisillä paljon, mutta kun omaisuutta ei ollut, olisi luullut että vähästä olisi huolehdittu? Vaan näkkyy niitä tässäkin ajassa huusholleja, joissa ruohonleikkurit ja polkupyörät talvehtivat hangessa...
-
Kuten tossa Jaakko sanoikin niin paljo nääkyy nykyäänlin taivasalla kesät talvet. Mopot mpt ja ajettavatruohonleikkurit lumenalla. Itse ainakin nuoresta nöösistä lähtien olin jo tarkka etteivät olleet taivasalla.Tietysti maataossa nyt aina jokin liiteri jonne sopivat.Vaikka oivatkin kylmät ne liiterit. Talveksi sivelin ohuen öljyn pintaan kai siitä jokin apu oli luulisin.