VMPK ry Foorumi
Moottoripyörät => Motorismi => Aiheen aloitti: hannu kinnunen - Helmikuu 03, 2021, 14:47:59 ip
-
Luin äsken uusimman huimapyörän ja siinä olleen artikkelin Möhköllä koronaa pakoon, mielestäni juttu on ihan hyvin kirjoitettu ja matka on varmasti maistunut osallistujille. Jutun yhteydessä olevia kuvia katsellessa tuli mieleeni Mopopalstan Museossa, miksi - keskustelut, joissa usein syyllistetään eri järjestöjen museoajoneuvotarkastajia. Minulta on ehkä jotakin mennyt ohi, kun keskusteluissa ei oteta huomioon museoajoneuvotarkastuksen ja muutoskatsastuksen jälkeen tehtyjä ilmiasumuutoksia. Esim. myytävää ajoneuvoa voi vertailla museoajoneuvolausunnon kuvaan ja tietoihin, huomaa aika helposti mahdolliset ilmiasumuutokset. Ymmärtääkseni ma-lausunnon jälkeiset ilmiasumuutokset eivät ole ilman ”uusintatarkastusta” sallittuja museoajoneuvoilla?
Jostakin syystä minua kiinnostavat tietyt merkit ja malli esim Kawasaki Z1300. En malta olla ottamatta esiin Möhkö-Kawojen osalta juuri noita tarkastusten jälkeisiä ilmiasumuutoksia ja varusteiden lisäämisiä. Nettimoton myynti-ilmoitus, Museoajoneuvo Kawasaki Z1300 1979 ID 2619829:
Ajoneuvo on hyväksytty museoajoneuvoksi mm. alkuperäisen kaltaisilla äänenvaimentajilla, ks lausunto. Nyt ajoneuvoa myydään erinäköisillä äänenvaimentajilla varustettuna (toki kauppaan kuuluu mukaan rosterista valmistetut uustuotanto äänenvaimentajat). Käytäntö taitaa olla aika yleistä varsinkin möhköjen äänenvaimentajien osalta?, lausunto hommataan oikeilla äänenvaimentajilla ja "räyhäkämmät" tumppi-äänenvaimentajat vaihdetaan muutoskatsastuksen jälkeen... Muutoksen perusteeksi ei riittäne ettei alkuperäisen mallisia äänenvaimentajia ole saatavilla.
Palaan vielä huimapyörässä olleeseen juttuun, koronamatkaan Kawasaki museoajoneuvoilla. Punaisessa pyörässä on esim. vääränlainen äänenvaimentaja(t) ja sivulaukut joita ei ole ollut ko ajoneuvossa tarkastuksen ja lausunnon myöntämisen aikaan.
Toivon reilua keskustelua aiheeseen liittyen ja toivotan koronavapaata kevättä kaikille!
-
Ei se mun mielestä suuri synti ole, jos pyörän mukana tulee museokatsastuksessa olleet vaimentajat, tai vastaavat. Kaikkiin pyöriin ei vain saa edes jälkituotantovaimentajia saati sitten alkuperäisiä, joten on parempi säästää jälkipolville edes jossain kunnossa olevat alkuperäiset vaimentajat. Se on tietysti eri asia, jos yrittää myydä pyörää pelkästään väärillä osilla.
Hieman on sama tilanne oman Jytärin kanssa, kun -75 on sellainen vuosimalli, johon ei saa jälkituotantovaimentajia. Vaihtoehtona on ajaa nykyiset alkuperäiset loppuun, jotka muuten tuollaisessa tasohiomakoneessa kuluvat todella nopeasti, tai laittaa jotkin sinne päin olevat vaimentajat ja hillota alkuperäiset hyvään säilöön. Ne hyvät alkuperäiset vaimentajat on harvinaisuudessaan kanan hampaiden tasoa.
Miten sitten sivulaukut? Mulla olisi autotallin ylisillä pyörän aikakauden Shoein sivulaukut, mutta eihän ne ole ollut museotarkastuksessa mukana. Kun nyt kuitenkin laukut on pyörän aikakaudelta, niin eikö ne voi laittaa jälkikäteen, koska ne olisi voinut olla myös museotarkastuksessa paikoillaan?
Oma mielipide on se, että liian tiukalla kontrollilla tullaan menettämään liian hyväkuntoisia pyöriä romu-ukoille ja rakentelijoille. Eihän nykyään kukaan tavoittele museostatusta vakuutusmaksujen vuoksi, joten pyörien säilymisen kannalta on parempi antaa hieman jälkeen yksityiskohdissa.
-
Jaa-a. Vaimentimet ovat vähän sellainen juttu ettei niitä kaikkiin pyöriin saa enää millään. Moniin kyllä yhä. Noin yleisesti olen sitä mieltä että pyörä kuuluisi säilyttää siinä kunnossa kuin se on katsastuskuvissa. Jos on kuvissa ilman laukkuja ja telineitä, niin ei niitä siihen enää katsastuksen jälkeen pidä asennella. Näissä 30 vuotta vanhoissa muovisukkuloissa virheettömien muoviosien löytäminen saattaa olla hyvin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
-
Moro
Tässä nyt kun on aloiteettu uusi säkeistö lähes samasta aiheesta kuin Museossa..miksi? ja on vasta vain muutama mielipide niin huomaa hyvin minkälaisia eroja ihmiset hyväksyisivät museotarkastetuksi pyöräksi niin voinee päätellä että museotarkastajissa on myös erilaisia tarkastajia ja siksi samoihin pyöriin hyväksytään niin erilaisia ilmiasuja.
-
Sellaistakin on sattunut, että samalla pakoputkistolla on tarkastutettu useampia pyöriä.
Sitten 4-putkiseen museopyörään 4-1 setti kiinni ja myyntiin.
Sattui vaan olemaan jo jälkiä sen verran pinnoitteessa, että tarkastuksessa tunnistivat. Sattumalta oli myös edellinen ollut äskettäin Nettimotossa myynnissä "yksiputkisena". Useammassa pyörässä tuo putkisetti ehti kiinni olemaan.
Kyseessä sellainen välivuosipyörä, johon ei enää mistään putkia saanut, mutta silti tuollaisen toiminnan voisi jo petoksiksikin joku tulkita.
-
Niin, ainkin sivulakut tulisi olla mahdollista asentaa, lisääväthän ne pyörän käyttökelpoisuutta matkantekovälineenä huimasti, ja ne ovat olleet saatavilla heti pyörän markkinoillaoloaikana. Myös tarvikeäänenvaimentajat jos originaalit ovat mahdottomia saada, ja jopa originaalien pitämiseksi kunnossa, jos sellaiset on onnistunut hankkimaan. Itse asiasa sääntöjä tulisi muuttaa siihen suuntaan, että myyniaikana markkinoilla olleet ko merkin ja mallin lisävarusteet tulisi sallia, eikä pysytellä tiukasti hihnalta tulleena-periaatteesta kiinni.
-
Itse asiasa sääntöjä tulisi muuttaa siihen suuntaan, että myyniaikana markkinoilla olleet ko merkin ja mallin lisävarusteet tulisi sallia, eikä pysytellä tiukasti hihnalta tulleena-periaatteesta kiinni.
Mistä sen tietää, jos mitään kuitteja tai valokuvia ei ole, että onko asiakas tilannut uuteen pyörään tarvikeputket, jotka on asennettu ennen luovutusta ja alkuperäiset pakoputket ovat jääneet myyjälle välirahana.
Tai jos eka kesän kokemuksien perusteella on laitettu joku katteen tapainen.
-
Aika mielenkiintoinen keskustelu. Muutama asia ihmetyttää.
- Museoajoneuvon vakuutushan rajaa ajoneuvon käytön 30vrk/vuosi. Joten aika kova kuski on jos lähtee museovehkeellä sellaiselle reisulle, että sivulaukkuja tarvitaan, tietenkin mahdollista.
- Kuinka paskat ne kawan alkuperäis vaimentimet ovat jos ne ei kestä 30päivän ajoa vuodessa? Uskoisin kuitenkin, että museovehkeitä säilytetään jossain muualla kuin räystään alla.
Mun mielipide on se, että museovehkeet säilytetään museossa ja korkeintaan ajetaan muutamana päivänä jossakin ajoneuvotapahtumassa. Ajovehkeet ovat erikseen ja rakentakoon jokainen niitä oman makunsa mukaan tai on rakentamatta.
-
Kyllä minun mielestäni museopyörässä saa lisävarusteita olla, kunhan sopivat kokonaisuuteen. Tarkoitan tuolla sopivuudella sellaisia, joita on ollut pyörän käyttöönottoaikakautena saatavilla.
Pakoputkien kanssa taitaa yleinen käytäntö olla, että alkuperäisen näköiset putkistot hyväksytään, jos uusia alkuperäisiä ei ole normaalisti saatavilla. Ja myös sellainen on toimiva käytäntö, että niin monta putkea ja vaimenninta pitää löytyä kuin ko. mallissa on uutena ollut.
-
Trafin määräys:
https://www.traficom.fi/sites/default/files/media/file/Museoajoneuvon%20hyvaksyminen%20katsastuksessa.pdf
"Museoajoneuvolta vaaditaan joko alkuperäistä vastaavaa kuntoa tai sitä, että ajoneuvo on entistetty asianmukaisesti. Mainituilla määritelmillä tarkoitetaan sitä, että museoajoneuvon tulee olla rakenteeltaan ja ulkoasul-taan mahdollisimman tarkasti säilytetty sellaisena tai entistetty sellaiseksi kuin se oli ajoneuvon valmistuttua."
"Vähäiset rakennemuutokset ovat sallittuja, jos rakennemuutoksella on pyritty säilyttämään ajoneuvo alkuperäistä vastaavassa kunnossa."
"Museoajoneuvoksi hyväksyttävän ajoneuvon varusteilta vaaditaan, että ne ovat kulloisenkin ajoneuvon valmistumisaikakauden mukaisia. Edellä mainittu kohta koskee myös ajoneuvoon tarjolla olleita lisävarusteita. Jos poikkeuksellisen vanhaan tai harvinaiseen ajoneuvoon ei jotain tiettyä siihen kuuluvaa osaa ole saatavilla, eikä sitä pystytä valmistamaan, voidaan osa korvata tarvittaessa vastaavanlaisella aikakauden mukaisella osalla.
Museoajoneuvoon voidaan hyväksyä joitakin selkeästi liikenneturvallisuutta parantavia muutoksia. Tällaisia muutoksia ovat turvavöiden asentaminen, valoa ja valotehoa parantavien latauslaitteiden, releiden ja niihin sopivien polttimoiden asentaminen sekä rengastyypin vaihtaminen rengaskokoa ja profiilisuhdetta mahdollisimman vähän muuttaen."
Kussakin tapauksessa museoajoneuvotarkastaja tekee tulkinnan, ollaanko Trafin määräyksen mukaisessa tilanteessa.
-
Aika mielenkiintoinen keskustelu. Muutama asia ihmetyttää.
- Museoajoneuvon vakuutushan rajaa ajoneuvon käytön 30vrk/vuosi. Joten aika kova kuski on jos lähtee museovehkeellä sellaiselle reisulle, että sivulaukkuja tarvitaan, tietenkin mahdollista.
- Kuinka paskat ne kawan alkuperäis vaimentimet ovat jos ne ei kestä 30päivän ajoa vuodessa? Uskoisin kuitenkin, että museovehkeitä säilytetään jossain muualla kuin räystään alla.
Mun mielipide on se, että museovehkeet säilytetään museossa ja korkeintaan ajetaan muutamana päivänä jossakin ajoneuvotapahtumassa. Ajovehkeet ovat erikseen ja rakentakoon jokainen niitä oman makunsa mukaan tai on rakentamatta.
- Museoajoneuvon vakuutushan rajaa ajoneuvon käytön 30vrk/vuosi. Joten aika kova kuski on jos lähtee museovehkeellä sellaiselle reisulle, että sivulaukkuja tarvitaan, tietenkin mahdollista.
Huoltoauto vai selkäreppu on oikea ratkaisu? Jos ensi kesänä tulisi tarvis ottaa muutakin mukaan kuin luottokortti. Vaikka en kova kuski olekkaan.
-
Tuo määräys on siis ohje ja jättää museotarkastajalle mahdollisuuden joustaa.
Jotkin? selkeästi turvallisuutta parantavat välineet sallittuja: LED valot, laatauslaitteet, vilkut, jarruvalo, levyjarrut, äänimerkki...
Mun mielestä äänenvaimennusta ei saa parantaa, koska se heikentää turvallisuutta.
-
Asiasta en paljoakaan tiedä, mutta olen ollut siinä käsityksessä, että tuon Trafin ohjeen mukaan ajoneuvon oman aikakauden tarvikeosia saa käyttää, ts. esimerkiksi tarvikeäänenvaimennin olisi ok, kunhan se on sellaista sorttia, että sen olisi voinut asentaa jo ajoneuvon valmistumisaikakaudella. Olenkohan väärässä?
-
Aika mielenkiintoinen keskustelu. Muutama asia ihmetyttää.
- Museoajoneuvon vakuutushan rajaa ajoneuvon käytön 30vrk/vuosi. Joten aika kova kuski on jos lähtee museovehkeellä sellaiselle reisulle, että sivulaukkuja tarvitaan, tietenkin mahdollista.
- Kuinka paskat ne kawan alkuperäis vaimentimet ovat jos ne ei kestä 30päivän ajoa vuodessa? Uskoisin kuitenkin, että museovehkeitä säilytetään jossain muualla kuin räystään alla.
Lähestulkoon joka kesä viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut ajettua n. 1500 km mittainen kesäreissu Jytärillä. Aika kova jätkä pitää olla, että tuohon saa kulutettua 30 päivää.
Kawasta ei hirveästi ole kokemusta, mutta Jytän ongelma on tärinät. Siis niin kovat tärinät, että hanuria pitää nostaa penkistä, jos haluaa saada selvää liikennemerkkien teksteistä. Tuo tärinä hajottaa pyörää koko ajan ihan kaikkialta, myös äänenvaimentajia.
-
Asiasta en paljoakaan tiedä, mutta olen ollut siinä käsityksessä, että tuon Trafin ohjeen mukaan ajoneuvon oman aikakauden tarvikeosia saa käyttää, ts. esimerkiksi tarvikeäänenvaimennin olisi ok, kunhan se on sellaista sorttia, että sen olisi voinut asentaa jo ajoneuvon valmistumisaikakaudella. Olenkohan väärässä?
Tekstissä puhutaan lisävarusteista. Onko äänenvaimennin lisävaruste?
Toisaalta sanotaan: "Jos poikkeuksellisen vanhaan tai harvinaiseen ajoneuvoon ei jotain tiettyä siihen kuuluvaa osaa ole saatavilla, eikä sitä pystytä valmistamaan, voidaan osa korvata tarvittaessa vastaavanlaisella aikakauden mukaisella osalla."
"Eikä sitä pystytä valmistamaan...", hmm... missä raja kulkee?
-
"Eikä sitä pystytä valmistamaan...", hmm... missä raja kulkee?
Kaikkea jo tehtyä pystytään valmistamaan, mutta onko se taloudellisesti järkevää...
-
Kawoista en tiedä mutta kyllä vanhojen Hondien putket ovat sellaista tinapaperia että 70-luvun alun mallien pöntöt olivat seulana jo hyvissä ajoin 80-luvulle tultaessa. Ja sisäpuolelta lähti hapertuminen, ei auta hinkkaaminen. Nykyään ei bensassa ole rikkiä juurikaan joten taitaa uudemmat kestää paremmin. Mutta meinaa nuo kukkia siitä huolimatta, tällä kertaa tosin ulkopuolelta ja sentään ikääkin jo reilu 20 vuotta.
-
Noin lähtökohtaisesti minun on vaikea ymmärtää sitä vastarintaa, joka joillakin on museopyörän käyttöä vastaan. "Museopyörä kuluu museoon..." Kyllä se on tehty ihan käyttöpeliksi aikanaan. Kun sen sitten on suuremmalla tai pienemmällä vaivalla saattanut taas käyttökuntoon ja tarkastuttanut niin (minun mielestäni) sitä pitää käyttää. Jos käyttö on retki jonnekin kauas niin kuka sanoo, ettei niin saa tehdä? Ja jos retkellä tarvitsee varakalsarit ja vähän muutakin niin sivulaukut kiinni ja menoksi. Yksi museopyörä tien päällä vastaa ainakin kymmentä jossain tallissa.
Onhan se ilmiasumuutos, jos laittaa uudet laukut. Kuten myös se, että kötöstää mustekaloilla kaiken maailman pussukoita joka paikkaan kiinni. Ongelma mielestäni tulee vasta siinä, jos alkaa myydä museopyörää (museopyöränä) laukkuvarustuksella jota siinä ei tarkastusvaiheessa ollut. Museotarkastutin ja -rekisteröin joitakin vuosia sitten pyörän, johon oli uutena laitettu Vetterin (helevetin ruma) kokokate ja Krauserin laukkusarja. Ei tullut mieleenkään lähteä niitä poistamaan, ne ovat sen pyörän historiaa alusta asti.
Toinen asia on sitten se, ettei joitakin osia kuten pakoputkia saa. Joillekin se saaminen on vaikeaa, jos ei kotikylän Motonetistä löydy. Jos niitä putkia ei löydy ebaysta hakemalla mistään maailmasta niin hakutuloksesta printti, samoin maahantuojan sähköpostivastaus samasta asiasta ja keskustelemaan museotarkastajan kanssa, että mitä tehdään. Varmasti löytyy tie eteenpäin. En väitä, että helposti, mutta museotarkastajissakin on aika paljon ihan fiksuja ihmisiä.
Ihan huvikseni tsekkasin parissa minuutissa että EU:n alueelta löytyy ulommat NOS pakoputket GT380:iin. Onhan ne hinnassa, vajaat 250€ kpl. Tämä kaikella ystävyydellä mainittuna, ei kettuiluna. Tähän Petrin keissiin sen verran vielä kommenttia, että nyt se GT on oikeasti hienon näköinen, niillä tehoputkilla. Ja varmaan kulkeekin eri lailla sitten kun pääsee kokeilemaan. Kyllä se myös minun mielestäni pitäisi saada myös museorekisteröityä niillä, saihan vastaavia silloin aikoinaankin.
-
Alkuperäiseen tekstiin viitaten,saa möhköönkin ihan alkuperäisen kaltaisia äänenvaimentimia leimoineen n1000e pari.
Yleensä puutteet ja "väärät" osat johtuu laiskuudesta rakentaa,(ei pidetä tärkeänä) mennään mistä aita on matalin.
Se on hienoa että kierretään suomea ja kokoontumisia että toisetkin näkee hienoja pyöriä ja kädentaitoja,ajanmukaiset laukut on silloin hieno yksityiskohta.
Mopo puolella on kovinkin paljon museo innostusta vakuutuksen vuoksi olla,vaikka ei se vakukutus taida niin paljoan halvempi olla.
-
Itse kun museotarkastutin oman GSX1100EF:n, siinä oli kiinni ajanmukainen Givin laukkusarja. Tarkastajien pyynnöstä mukana oli moottoripyörälehtiä tuolta aikakaudelta, jossa oli kyseisen laukkusarjan mainoksia. Oman pyörän kohdalla museointi tapahtui varsin "luonnollisesti". Käyttöpyörä, jolla parhaimmillaan palkkatyössä ollessa tuli ajeltua parhaillaan 16tkm kaudessa, ikääntyi myöhemmin yrittäjyyden ja vekaroiden tullessa lähinnä tallissa. Museoinnin perustelin itselleni järkisyillä - edullisempi (prätkä oli kuitenkin vakuutuksissa sen 3kk ja ajoa 1-2 viikonloppuna kesässä), kätevämpi (ei mitään sohraamisia Trafin kanssa, voi ajaa sen neljä päivää tms. silloin kun aurinko paistaa) ja olihan aihio varsin kelpo versio museorekisteröintiin sen alkuperäisyytensä ansiosta.
Juttelin tarkastuksessa tarkastajien kanssa, että nuo pakoputket ovat se yleisin kuuma peruna. Kaikenlaisia virityksiä kuulemma tulee vastaan ja ainakin minun mielestäni heillä oli ihan ok periaate; jos he googlaamalla löytävät alle minuutissa alkuperäiset pakoputket maailmalta, ei tarvike- tai yleisputkien kanssa pyörä mene läpi. Kuten tuossa aiemmin mainittiinkin, se, että vaikka putket maksaa rahaa, ei se tee niistä mahdottomia hankkia. Lähinnä se taitaa kertoa siitä, että projekti koitetaan rakennella mahdollisimman halvalla museorekisteriin ja tällä tavoin pyörän rahallisen arvoa silmällä pitäen - eli suoraan myyntiin...
Ei noita mustakromattuja EF:n hyväkuntoisia pakoputkiakaan ole joka ladonnurkalla tarjolla, itse tilasin putket Kreikasta.
-
Vanhojen Suzukien osia löytyy täältä www.classicsuzukiparts.nl Olen tämän vinkin varmaan kymmenen kertaa eri keskusteluihin tiedoksi laittanut.
Hakujen helpottamiseksi kannattaa käyttää vaikka sanoja classic, vintage, oldtimer ja youngtimer. Esim. Classic Yamaha parts
-
Listalla on kyllä Muffler assy outer RH ja LH, mallit J ja K. Numerot 14301-33000 ja 14302-33000.
Muutaman kerran on löytynyt osa kysymällä vaikka ei ole ollut listalla.
-
Vanhojen Suzukien osia löytyy täältä www.classicsuzukiparts.nl Olen tämän vinkin varmaan kymmenen kertaa eri keskusteluihin tiedoksi laittanut.
Hakujen helpottamiseksi kannattaa käyttää vaikka sanoja classic, vintage, oldtimer ja youngtimer. Esim. Classic Yamaha parts
Kannattaa suoraan kysyä tuolta https://www.npm.fi/fi/varaosa-luettelot/suzuki/380-cc/gt-380-j-k-1973/07-pakoputkisto koska nuokin tilaa nakkilasta.
-
"Kannattaa suoraan kysyä tuolta https://www.npm.fi/fi/varaosa-luettelot/suzuki/380-cc/gt-380-j-k-1973/07-pakoputkisto koska nuokin tilaa nakkilasta."
Outo juttu. Samat varaosanumerot, mutta Hollannista puolet halvemmalla. On varmaan Nakkilan pojat myyneet vähän isomman erän? Tämäkin kommentti minun puoleltani ihan ilman mitään painotuksia, pelkästä mielenkiinnosta.
Ostan aina kotimaisesta kaupasta, jos hinta on edes lähellä vastaavaa ulkomaista kauppaa.
-
Vastaus tuli Hollannista Gt380 vaimentimien osalta,ei löydy suoraan tuotakaan mitä pitäisi löytymän (mitähän vastaus tarkoittaakaan käytännössä,en tiedä)ja tuota toista ei ollenkaan kuten saldokin kertoo enkä Nakkilasta enää uudestaan rupea kyselemäänkään,aikoinaan kyselin eioota ja epäilyttää nykin tuon todellisuus mutta jemmaan voisi kiinostaakkin .. ;) tienestimielessä ellei muuten ...mutta kiitos kannustuksesta vaikka juna jo menikin Gt vaimennintouhujen osalta ohi toistaiseksi.
-
Yksi kaveri kertoi kun laittoi jotain piikki suzukia (kuusamossa) että kun oli tilannut jostakin ulkoa niin olivat sanoneet että suomesta joutuvat tilaamaan nuo osat,että olis joku euroopan suurin varasto.
En tiedä, sen tiedän että että tuo kamu puhui totta, ja että nakkilassa on isot varastot.
-
Laitoin linkin Hollannin sivulle, koska aikanaan kun Suzukeja laitoin (museokuntoon) niin sieltä aina löytyi tarvittavat osat.
Voi olla, että tilanne on muuttunut. Ajattelen vain, että tieto hyväksi osoittautuneista hankintapaikoista kiinnostaa noin yleisemminkin. GT Reiner Saksassa oli hyvä paikka, mutta lieneekö enää toiminnassa? Vanhan liiton äijä, joka ei nettikauppaa harrastanut.
-
Tilaskohan ne osat nakkilasta. ;)
-
Arka aiheko?? Aiheen lukukertoja yli 1500! Kommentteja on aika vähän, joskus mukaan eksyy hieman ohi aiheenkin suuntautuvia kannanottoja. Tein yön hiljaisina hetkinä hätäisen johtopäätöksen. hyväksytyn ma-lausunnon saamisen jälkeen ajoneuvon muuttelu (ilmiasun osalta, muut kuin liikenneturvallisuutta parantavat) mieleisen käyttöpyörän saamiseksi liikenteeseen on kaiketi "hiljaisesti" hyväksyttävää?
Usein museoajoneuvolausunto on saatu käyttöpyörälle ehkä ma-tarkastajia hieman harhauttaenkin. Omasta kokemuksesta tiedän että entisöintityö maksaa rahaa ja vaivaa. Kun esim. rimaa hipoen on saatu hyväksytty ma-lausunto käyttöpyörälle, huomataankin kaluston ylläpitämiseen vaikeudet. Mukana touhussa on vahvasti myös asenne?
Jossakin vaiheessa viranomaisten toimesta saavutettuja etuja saatetaankin karsia. Mielestäni museoajoneuvoikää tulee nostaa huomattavasti. Ehkä uusintatarkastuksetkin pitää palauttaa? kaavaillaanhan nyt tarpeellista katsastuspakkoa myös kaksipyöräisille. Ehdotus arvostelukaavakkeesta lausunnon liitteenä on kannatettava, SAHK:lla on sellainen käytössä.
-
Jossakin vaiheessa viranomaisten toimesta saavutettuja etuja saatetaankin karsia. Mielestäni museoajoneuvoikää tulee nostaa huomattavasti. Ehkä uusintatarkastuksetkin pitää palauttaa? kaavaillaanhan nyt tarpeellista katsastuspakkoa myös kaksipyöräisille. Ehdotus arvostelukaavakkeesta lausunnon liitteenä on kannatettava, SAHK:lla on sellainen käytössä.
Tuosta museoajoneuvon iän nostamisesta olen erimieltä. Kyllä 30v on riittävän haastava ja korkea ikä.
Jos jotakin muutosta haluaisin tehdä, pitäisi ensimmäiseksi lopettaa sahkin mp-tarkastus ja seuraavaksi kerätä kaikki mp-tarkastuksia tekevät hyväksytyt ajoneuvojärjestöt saman pöydän ääreen ja puimaan käytännöt ja vaatimukset edes suunnilleen samoihin raameihin.
Ennen oli helpompaa kertausten ja tarkastusten yhdenmukaisuuden kanssa, kun oli moottoripyörille ainoastaan VMPK...toki silloinkin ne pyörät, joita VMPK ei hyväksynyt, menivät usein toista kautta, koska kerran oikeudet on...
Jos joskus jonkinlainen harrasteajoneuvostatus tulisi mahdolliseksi, niin silloin jakautuisi porukka varmasti niin, että museoajoneuvot pysyisivät oikeina museoajoneuvoina ja harrastajat räpläisivät omia kulkineitaan toisaalla. Silloin voitaisiin hyvin nostaa ikä vaikka 55v. Siihen sopisivat hyvin jaavat ja britit, 70-luvun alun japsit. Seuraavaksi nostettaisiin vaikka kymmenellä vuodella joka kymmenes vuosi.
Tämä meni jo ulos otsikon aiheesta, mutta ehkä tontilla kuitenkin vielä
-
Onhan tämä arka aihe ja oikeastaan arin kohta siinä on mihin vedetään rajat minkä alueen välissä tarkastajat saa liikkua alkuperäisyyden suhteen että se on kaikkien mielestä "oikein tehty" museoajoneuvo?
Osa porukasta haluaa 99%tason ja perusteena hänen oman pyöränsä taso tallissa joka valitettavan usein onkin malli johon saa hyvin uusia jos käytettyjäkin osia jolloin semmoinen priima onkin helpohko nakki tehdä jos vaan oikeasti niin haluaa vähentämättä toki mitenkään sen harrastearvoa mutta mitä kun kaikki ei entisöikkään ehkä just samanmoisia ymmärtämättä hyvän päälle?
Se ei ole välttämättä vm kiinni eikä merkistäkään vaikka toki mitä vanhempi laite sen hankalampi yleensä varsinkin niitä nippeleitä+koriste ynnä kiilto-osia löytää priimakunnossa.
Kääntöpuolena taasen muoviaikakauden laitteet joissa kiiltotavaraa ei juurikaan ole ja katteiden alle ei näe kurkkimatta toisin kuin vanhemmmassa kalustossa jossa kaikki on kuin näyteikkunalla.
Eihän sekään mikään vaihtoehto ole että olisi katsastus ja katsastusmieskö pätevyydessään huomauttelisi mielestään Sanglaksen klemmarin väärästä alkuperästä,IC:n vaimentimen sävyerosta toiseen tai Tuutin tankin lommosta jotka hänen mielestään ei passaa museoajoneuvoon eli tarkastettava varmuudeksi uusiksi ennen kuin uskaltaa leimata hyväksytyksi. myös museoajoneuvostatuksen osalta.
Vieläkö tähän siis halutaan katsastuskin rasitteeksi ja mielestäni kuka tämmöisiä haluaa tekee sen härskisti "oma selkä turvattuna"kiusaten vaan muita eli suomityyliin perinteisesti.
Tämmöinen ajatusmaailma ja hankala entisöintikohde tai edes pikkasenkaan huono lähtökohtakin tavallisemmassa laitteessa nostaa tien pystyyn jo ennen alkuintoa koska kustannukset karkaa huimiksi priimaa tehtäessä ja tiedetään että homma kannata harvoin nytkään.Meinaan kun monenkin tarvii miettiä myös laitteen arvoa ja siihen uhrattuja rahavaroja vaikka näin ei saisikkaan tehdä harrastushommissa.
Aivan selvästi Hannu haluaa katsastuspakon rivien välistä luettuna,mikäs siinä ,maa on ainakin oikein valittu ja mielipide toki vapaa ollen yhtä oikea/väärä kuin muutkin.
Entisöintityö maksaa rahaa ja aikaa,aivan oikein!
Tämän lauseen sisältö on kovin erilainen riippuen mitä kenenkin tallista löytyy vaikka olisi sama päämäärä!
Luonnollisesti voimme nimetä vain muutaman tarkastajan suomeen jotka saa tarkastuksia tehdä,sillähän ne hutiloiden tehdyt tarkastukset kuin väärin tehdyt pyörätkin loppuu ja taso pysyy stabiilina kun tarkastajiakin vähän jotka voitaisiin laittaa jopa yhteistyöhön ja taktikoinnin estämiseksi SAHK ilmoittaisi tarkastajan minne mennä.
Siinähän reissatte sitten lähimpää tirehtööriä päivämatkan päähän huonolla säkällä vaivaamaan pyörä pakunperällä ja vaikka vuosittain uusintanäyttöön samalle henkilölle,hyvä idea ja taso säilyy taatusti.
Kuvia lähettäen ei onnistu,voi nimittäin huijata näppärimmät helposti mutta katsastusmiehen ottamina paikanpäällä pienen maksun kera vuosittain normaalikatsastuksessa,se toimisi niinkin.
Oikeastaan ainut asia mihin täysin yhdyn on ikärajan nostaminen eli jäädyttäminen esim 1990 vuoteen nyt,en pidä henk kohtaisesti enää 90 lukuisiakaan automaattisesti minään museolaitteina , ainostaan anomuksesta hyvin perustein mutta tämäkin vaan yksi mielipide mielipiteiden viidakossa.
Ainakaan kalustopula ei iske,ei tehonpuute ja merkkejä-malleja piisaa,tyylilajeja samaten ja on joka lähtöön silmälle sopivaa kuin konetyyppiäkin vaikka joku ikäraja vm vedetäänkin.
Museoajoneuvoistahan puhutaan eikä helposti väärinkäytettävästä hyvin lähellä nykykalustoa olevasta korvikkeesta ,vai?
-
Mitenkään asia ei mulle kuulu, mutta mainitsen silti, että pyörää ei ehkä ole tarpeen keksiä uudestaan, FIVA:lla on tosi hyvät speksit:
https://fiva.org/wp-content/uploads/2019/10/ANF-and-scruteneers-handbook-2010-1.pdf
Jos mun pitäisi määritellä asiaa jotenkin, laittaisin nämä melkolailla sellaisinaan luokituksineen päivineen.
-
Vuosimallin jäädyttäminen ei oikein toimi. Ei 70-luvulla syntyneitä kiinnosta 70-luvun japsit noin keskimäärin, niitä kiinnostaa 80-luvun pyörät ja niin edespäin. Ei siitä pääse mihinkään. Jokaista sukupolvea kiinnostaa ne lapsuutensa aikaiset pyörät pääsääntöisesti. Ajatus, että museostatus jäädytettäisiin ikuisesti tuuttiin ei toimi, vaikka tietyllä tavalla itsekin olisin valmis vetämään rajan vuoteen 1990, mutta ei se toimi pitkän päälle. Tuuttifaneista kun aika jättää ja bensa kohta kielletään niin kyseessä on lähinnä sisustuselementti, ei tuutti ole 70-luvulla syntyneille minkäänlainen ikoni keskimäärin, Zeta-Kawa tai triplet. Kauniita moottoripyöriähän ne toki ovat.
Väkisin homma liukuu osittain muovipulkkien puolelle uusien polvien myötä, toki onhan niitä nakuja tehty myöhemminkin ja yhäkin, jos on jokin arvo että moottoripyörän on oltava naku. Sopuhintainen katsastus joka toinen vuosi voisi olla ok, jos sen vastapainoksi kirjattaisiin sääntöihin esimerkiksi vapaa määrä ajopäiviä. Joissain suurissa maissa ns. classic-status muistaakseni myönnetään pyörälle vakuutusmielessä pelkän vuosimallin pohjalta sen enempää katsastelematta. Olikos Ruotsissakin jokin vähän tuon suuntainen pykälistö? Itseä ehkä eniten inhottaa se rehottava ahneus, jota museointi on nyt synnyttänyt. Museoidaan pyörä vain että voidaan laittaa hävytön hintapyyntö, jobbarimeininki.Eniten kannattaisin ehkä vuoden tai kahden myyntikieltoa museoidulle pyörälle. Ei saa myydä katsastuksen jälkeen kahteen vuoteen. Sillä saattaisi olla tervehdyttävä vaikutus.
-
Joo eihän se toimisikkaan paitsi jos laki määrää sen vuosirajan ja pulinat pois!
Milään äänestyksillä,neuvotteluilla tms ei mihinkään loppulokseen päästä eli 30v raja liukuu kalenterivuosien mukaan tällä menolla ja piste.
Aikansa on aina märinää,narinaa ja piipitystä kunnes möly vähenee vaikkapa polttoaineiden hinnan-nostossa,päästörajoituksissa,verotarroissa tms ja lopulta alistutaan päätöksiin.
Minulle henk kohtaisesti ei ole muovipyöriä vastaan mitään,ei vaan minun juttu enkä kiinnostunut moisista mutta kuka on,ok, siitä vaan.
Harrastajien määrä romahtaa tulevaisuudessa väistämättä paljon kalustoa jemmoista vapauttaen myyntiin jo nykyistenkin lisäksi mutta lisääntyykö kiinnostus muoviaikakauden pyöriin siinämäärin harrastepohjalta tuuttien ym sijaan oli bensaa tai ei,epäilen ja tokko ne bensatta menee nuo uudemmatkaan mutta niistä ei ole edes sisustuelementeiksi...
Luonnollisesti harrastajan ikä vaikuttaa makukysymyksiin mitä kukin pitää vanhana mutta kun nuo väärinkäytökset on jatkuvasti tapetilla täälläkin pappatunturin väärien tarrojen kera niin täytyy rehellisesti todeta että tuo mun 40v vanha pikku z sekään mikään museoajoneuvo siinä mielessä ole kuin mielikuva museoajoneuvosta. Ryyppyä,virta päälle,napista käyntiin,kytkintä+vaihde päälle ja menoksi muun liikenteen sekaan..siinä se ja kulkee hienosti.
Ei siinä mitään antikiista fiilistä ole minkäänmoista kuin vanhahtava ulkonäkö nykyään suosittuun retrotyyliin ja entisaikaa edustaa kaasuttimet+kärkisytytys mutta sitä voisi käyttää käyttöpyöränäkin aivan hyvin saati nyt uudempia ilman mitään rajoitteita, erikoistaitoja tai tietämystä verrattuna oikeasti vanhaan moottoripyörään.
Yhtä "antiikisia" pikkupyöriä tehdään uutenakin yhä maailmalla eri merkkisinä halvoiksi käyttöpyöriksi ja jopa 2 tahtisina omille markkinoille kun eivät kuulletkaan ilmastonmuutoksesta saati EU määräysistä...
Lähin paikka tuossa itänaapurissa entisen NL alueella jossa isompaakin vanhaa tehdään uutena joten periaatteessa tarkistusta vajaa museoajoneuvoja tehdastakuulla ja ovat taatusti vähintään pari sukupolvea antiikkisempia kaikinpuolin kuin MR ikään aikapäiviä tulleet 80 luvun länsipyörät... :-[
-
Tarkastus pitäisi mielestäni dokumentoida paremmin, eli enemmän kuvia ja/tai olisiko sitten joku kaavake paikallaan jossa eritellään etupää, maalit, pakoputkisto, moottori, satula jne. Mahdolliset tarvike- tai muut alkuperäisestä oleellisesti poikkeavat osat olisivat listattuna ja kuvattuna.
Oma mielipiteeni on että ”aikakauden mukaiset”, eli jo jotain 40+ vuotta sitten asennetut Kawan tarviketehoputket tai nelimukisen 4-1 putkistot olisivat hyväksyttävissä. Ei mitään hiilikuitusysteemeitä tietenkään vaan ns aito asia pitää olla. Mutta jos on vaikka leskentekijä, jossa on tehoputket, ohjausiskari, vapaavirtausputsarit, tt-tanko, nuppisatula ja vaikka Raask:in siirtosarjat, kaikki sieltä valmistusvuoden tietämiltä, mutta alkuperäinen maali ja kromit, niin eikös sellainen ole melkein jopa alkuperäistä hienompi? Ja varmaan jollain ”kingillä” on sellainen saattanut ollakin. Tämä ”just linjan päästä putkahtanut”-ulkoasuvaatimus tietysti on tavallaan perusteltu mutta alkuperäisiä on tehtaiden museot piukassa, ja ainakin itsellä nostalgiajutut usein liittyy rakenneltuihin laitteisiin.
-
Oma mielipiteeni on että ”aikakauden mukaiset”, eli jo jotain 40+ vuotta sitten asennetut Kawan tarviketehoputket tai nelimukisen 4-1 putkistot olisivat hyväksyttävissä. Ei mitään hiilikuitusysteemeitä tietenkään vaan ns aito asia pitää olla. Mutta jos on vaikka leskentekijä, jossa on tehoputket, ohjausiskari, vapaavirtausputsarit, tt-tanko, nuppisatula ja vaikka Raask:in siirtosarjat, kaikki sieltä valmistusvuoden tietämiltä, mutta alkuperäinen maali ja kromit, niin eikös sellainen ole melkein jopa alkuperäistä hienompi? Ja varmaan jollain ”kingillä” on sellainen saattanut ollakin. Tämä ”just linjan päästä putkahtanut”-ulkoasuvaatimus tietysti on tavallaan perusteltu mutta alkuperäisiä on tehtaiden museot piukassa, ja ainakin itsellä nostalgiajutut usein liittyy rakenneltuihin laitteisiin.
Tämä malli juuri olisi se harrasteajoneuvoluokka.
Museoajoneuvo on lakiin perustuva määritys ja se vaatisi lakimuutoksen, joka ei aivan helposti toteudu.
Saattaisi uusi ajoneuvoluokka saada lainvoiman helpommin, eikä astuttaisi museomiesten varpaille.
-
Hollannin classic suzuki partsin "ei oo valitettavasti tällä hetkellä"vastaukseen tuli tänään myös Nakkilan mopokaupasta viesti:"valitettavasti tuote on loppu eikä sitä enää saa ,päivitys on vaan unohtunut varastosaldojen osalta nollata" eli näinhän se meni kuten arvelinkin Gt380 vaimentimien osalta.. ::)
Niitä ei kuulkaa tosiaankaan löydy enää mistään uskokaa tai älkää ja jos semmoinen ihme tapahtuu niin suurinpiirtein lottovoitto, toki ystävällisestä avusta kiitos eli Higgspeedit päätyy alle jo käytännön pakostakin piti ideasta tai ei.
PS moisilla uusilla orkkisvaimentimilla niin Gt380 kuin Gt550 osalta tekisi muuten kovaa tiliä jos semmoisen jemman löytää..wiki wink.. suljettuja mp osaliikkeitä maailmalta piisaa joihin unohtunut hyllyyn kaikenmoista orkkistavaraa vuosikymmeniksi mm USA:sta mutta harvemmin markkinahinnoista tietämättömiä enää on NOS tavaraa ostaessa /myydessä.. mutta onhan aina pieni mahdollisuus tokikin löytää ties mitä unohdettuja jemmoja tai nähdä perikunnan tyhjäävän peräkärrystä jonkun aarrekammiota hyötykäyttöasemalla.
-
Vuosimallin jäädyttäminen ei oikein toimi. Ei 70-luvulla syntyneitä kiinnosta 70-luvun japsit noin keskimäärin, niitä kiinnostaa 80-luvun pyörät ja niin edespäin. Ei siitä pääse mihinkään. Jokaista sukupolvea kiinnostaa ne lapsuutensa aikaiset pyörät pääsääntöisesti. Ajatus, että museostatus jäädytettäisiin ikuisesti tuuttiin ei toimi, vaikka tietyllä tavalla itsekin olisin valmis vetämään rajan vuoteen 1990, mutta ei se toimi pitkän päälle.
Ennen oli viisas kommentti siitä, kun oli puhetta suosituista ikäajoneuvoista.
Kun oli 14-vuotias, ja seinällä oli juliste aikaikauden autosta ja pyörästä, niin sitten kun se 14-vuotias on +50 ja haaveilee nuoruuttaan, niin se tahtoo sen, minkä juliste oli seinällä.
Syntynyt 1972.
14-vuotias 1986
Seinällä Suzuki GSX-R 750 1986 juliste
Täyttää 50 vuotta 2022
Ei vaan taida toimia enää, koska en usko, että nykyisellä 14-vuotiaalla on 2021 Panigale V4-juliste seinällä...
-
Kun oli 14-vuotias, ja seinällä oli juliste aikaikauden autosta ja pyörästä, niin sitten kun se 14-vuotias on +50 ja haaveilee nuoruuttaan, niin se tahtoo sen, minkä juliste oli seinällä.
Syntynyt 1972.
14-vuotias 1986
Seinällä Suzuki GSX-R 750 1986 juliste
Täyttää 50 vuotta 2022
Olet vuoden nuorempi minua sitten. Omassa nuoruudessani ihastusta synnyttivät pitsikansi-Hondat 750F&900F, Kawa Z1300, GPZ1000RX. Jammun RD500LC oli sitä osastoa "from the outer space", täysin saavuttamaton ulkoavaruuden ihme. Hikolla oli sellainen 90-luvun lopussa kellarissa pahvilaatikoissa purettuna..Juu ei taida nykynuorile prätkä enää aiheuttaa samanlaista tunnemyrskyä kuin meille.
-
Ei ollut omia lukuja.
Piti vaan laskea Suzukille sopiva syntymävuosi... ;D
Mutta saitte ajatuksesta kiinni.
-
Ei ollut omia lukuja.
Piti vaan laskea Suzukille sopiva syntymävuosi... ;D
Mutta saitte ajatuksesta kiinni.
Suzukin syntymävuosi, joka on eri kuin valmistusvuosi, okei.
Ei ollut tarkoitus mitenkään alleviivata omaa ikää, mutta kiitos.
Sukupolvien mukaanhan tässä mennään.
-
Aika mielenkiintoinen keskustelu. Muutama asia ihmetyttää.
- Museoajoneuvon vakuutushan rajaa ajoneuvon käytön 30vrk/vuosi. Joten aika kova kuski on jos lähtee museovehkeellä sellaiselle reisulle, että sivulaukkuja tarvitaan, tietenkin mahdollista.
- Kuinka paskat ne kawan alkuperäis vaimentimet ovat jos ne ei kestä 30päivän ajoa vuodessa? Uskoisin kuitenkin, että museovehkeitä säilytetään jossain muualla kuin räystään alla.
Mun mielipide on se, että museovehkeet säilytetään museossa ja korkeintaan ajetaan muutamana päivänä jossakin ajoneuvotapahtumassa. Ajovehkeet ovat erikseen ja rakentakoon jokainen niitä oman makunsa mukaan tai on rakentamatta.
Niin, viimeisimmän parin viikon ulkomaanreissun jossa laukkuja (tai taka- ja tankkilaukkua) tarvitsin tein silloin 28 vuotta vanhalla pyörällä, ja mikään ei estä taas sillä lähtemästä. Nykyisin museoikäisilläkin voi reissata, kun ne on pidetty kunnossa.
-
50 vuotta takautuvasti olisi hyvä museo ajoneuvon ikä. Ja jos omistaa esim kuusi museo ajoneuvoa niillä voi ajaa laillisesti joka toinen päivä ympäri vuoden tai touko, kesä, heinä, elo , syys , loka joka ikinen päivä. Ja helposti kolkyt viiskyt luvun pyörällä käy euroopassa ja Man Saarillakin kun ajaa vaan. Pakoputkia saa kun tilaa helposti kolkyt viiskyt luvun pyöriin 500-1000 e sarja.