VMPK ry Foorumi
Muut => Yleistä keskustelua => Aiheen aloitti: Henry Eklund - Helmikuu 23, 2020, 17:00:52 ip
-
Ollaan hiljan muutettu ja naapuri tuli kysymään voiko taluttaa meidän koiroa tyttärensä kanssa. Sanoin et kyllä kuhan ei ole liukasta ku se vempula vetää 95Kg ukon kumoon, tyttö sitä niin paijasi ja tykkäs. Niillä just lopetettu koira ja tytöllä ikävä.
-
Meillä oli aikanaan "nöffi", se oli hyvä talutettava, kun ei sitä tarvinnut hihnassa pitää, ei pihalla, eikä lenkillä. Kuvassa Pappa tuli kiittämään ruoasta, ei ole näköjään muistanu ruokalappua laittaa, kun on sotkenut rinnuksiaan. :)
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Mulla oli karhukoira joka juoksi vapaana, jos auto tuli niin heti tuli vierelle. Semmonen 5Km rantaan matkaa, toimi kuin ajatus. Dopperi melkein osas mutta tämä venäjän laika ku haistaa kissan tai oravan jäljet niin lähtee heti ja ei kuule mitään.
-
Meillä kolmas ja viimeinen koiro menossa, lapseton pariskunta ja koiro on kuin lapsi. Tämä venäjän tuonti on ilmeisesti itä siperian laikaa, tietty muutakin rotua. No ennen oli dopperi ja kuin lammas, tästä tuli ittekseen kauhia vahti. Vuoden vaihteessa muutettiin ja kolme naapuria on hyväksynyt, sääli koirosi kohtalosta. Meidän nyt sekarotuinen ei saanu vakuutusta niin sillä on tili johon menee joka kuukausi rahaa ja josei riitä niin kärvistellään itse, koira on ykkönen.
-
No voi. Mikäs Millillä? Tiukkoja paikkoja nämä :(
Meidän Maijalla meni vointi huonoksi yhtäkkiä, kaikki mitä söi tai joi tuli tuplana takaisin tai ainakin siltä tuntui. Olihan sillä sairauksia, kilpirauhasta ym, mutta lääkkeillä oli ihan kunnossa. Tutkimuksissa oltiin, ei oikein röntgeneistä ym selvinnyt, epäiltiin suolitukosta. Leikkaukseen siis. En kysellyt hintaa. No, kasvainhan siellä oli tukkeena. Ja sisuskaluissa kaikennäköistä muutakin. Olisi se ehkä kuntoon tullut, mutta rankka ja epävarma olisi toipumisprosessi ollut. Lääkäri ompeli takaisin kasaan, ei laitettu herätysainetta, mutta päästiin sanomaan hyvästit tokkuraiselle koiralle. Lopuksi sitten eutanasiapiikki. Kuusivuotias koira, ja äärimmäisen rakas koko perheelle. Kyllä siinä pillitettiin porukalla. Uurna pitäisi maahan laittaa tässä jonain lämpimänä päivänä. Puolitoista vuotta se tuossa on ollut pöydänkulmalla, pitäisi kai päästää irti jo pikkuhiljaa. Meillä oli jo silloin toinenkin koira, nuorempi, se helpotti kyllä ikävää.
Voimia sulle Eero, mihin ratkaisuun päädytkin.
-
Kun saattelin aikoinaan sisarusmäyrät sinne paremmille peuhauslaitumille, niin kyllähän siinä silmäkulma kastui oikein kunnolla.
Lisää se kastui, kun sen pahvilaatikon sai noutaa parin viikon jälkeen.
Mökillä on "pet sematary". Siellä on tällä hetkellä haudattuna ainakin toistakymmentä eläintä, koirista marsuihin.
Toinen lähti 13v ja toinen 15v ikäisenä.
Nyt on talossa 8v ja 6v villakoirat.
Joista vanhempi hommattiin sen jälkeen kun eka mäyrä kuoli ja toinen sen jälkeen, kun toka mäyrä kuoli.
13 vuotiaana kuollut mäyrä jäi auton alle mökkirannassa neljä vuotiaana.
Paikallinen elukkalääkäri sanoi, että ei kannata, kuningatar sanoi, että ei käy.
Paikallinen elukkatohtori pumppasi koiran täyteen kivunlievittäjää ja jotain salpaajaa.
Kuningatar ajoi autolla Helsinkiin elukkayliopistolliseen, jossa mäyrää operoitiin Neljä päivää.
Lantio kokonaan irti ja 14 erilaista murtumaa / katkeamaa peräpäässä.
Riittävästi rautaa ja titaania hanuriin, niin mäyrästä tuli vielä yhdeksäksi vuodeksi meille kaveri.
Operaatio maksoi 1600€, mutta sehän on vain numeroita pankkitilillä.
Niin ja ei vakuutusta, kuten ei nykysilläkään koirilla.
-
Kaverille kävi juttu, mikä teki kippeetä omassakin aivossa. Hyvä lammaspaimen tuli vanhaksi ja pääs tai joutui meille eläkepäiviään viettämään, ja uusi oikein hieno bordercollie kasvamaan ja oppimaan. Oli jo aikuisuuden kynnyksellä kun alkoi vointi heiketä, paikallinen eläinlääkäri sanoi ettei voi tehdä mitään. Mutta tuolla pääkirkolla puolisuomea etelämpänä on linikka, jossa saadaan verevvaiholla koira oletettavasti kuntoon. Hetkeekään miettimättä nosti kaveri koiran merssuun ja pääkirkolle, jossa linikan rappusilla koira vetäs viimeisen henkäyksen kaverin sylissä ja kuoli.
-
Tuskin mikään muu seuraeläin pääsee niin iholle (ja alle) kuin koira. Johtuu kai siitä että sen rakkaus omaan laumansa johtajiin on niin kirjaimellisesti ehdoton, verrattuna ihmisten välillä vallitseviin suhteisiin joihin aina jossakin määrin liittyy tuo quid pro quo (olenko kenties liian kyyninen...?).
Koiran ottaminen on kuin vekselin kirjoittaisi, lankeaa jossain vaiheessa maksettavaksi. Suru on kova mutta eihän se muutakaan voi olla, sellaisen ystävän kun menettää lopullisesti...
Meidän Atte-bokseri, järjestyksessä neljäs, lähti sateenkaarisillalle maaliskuussa ja tyhjyys tuntuu vieläkin. Itkettiinkö? No kyllä, ja pitkään.
-
Meidän piti lopettaa dopperi jonka lonkat meni, oli iloinen ja käveli ihan hyvin mutta jäätiköllä jalat lipsahti eikä päässyt ylös ilman apua. Päätettiin päästää pois ennenkuin tulee uudet liukkaat. Tuhkattiin ja ehdottomasti yksin, uurna oli talven meillä ja keväällä ripottelin tuhkaa mereen ja loput mökillä edellisen haudan päälle. Vieläkin joskus lipsahtaa kun Patea pitää komentaa sana Kapu, Kapuksi ristittiin kun sen kennelnimi oli One van Destroy ja koiraa on helpompi kutsua lyhyellä kaksitavuisella nimellä. Mielipiteitä on monia mutta jos olisin itse voimissani niin dopperi olis talossa, vieläkin silmä kostuu kun katson siittä tehtyä maalausta. Kun lopetettiin pidin tassusta kiinni ja sanoin elänlääkärille jos rupeaa kramppailemaan mä ammun sen enkä maksa lattiaan tulevaa reikää, lähtö oli rauhallinen. Vähän oli amerikan meininkiä kun haettiin uurna, oli pöydällä ja kynttilät paloi ja kukkia. Sanoin et uurna mulle ja maksoin ja äkkiä kotiin.
-
Onko Victorissa kenties kääpiösnautseria? Meidän tyttärellä on sellainen; aivan samat hammasongelmat.
-
Meijän Miskan uurna ( Suomen lapinkoira, mikä oli tuon nöffin jälkeen) on ollut 4v kirjahyllyn päällä. Kuoli yhtäkkiä miun jalan juureen olohuoneen lattialle, kerran vaan ulahti, ja se oli siinä.
-
Meidän koiran lopetus oli tilattu maanantaiksi, perjantaina rupes kouristelemaan jalähdettiin päivystävälle elääkäärille. Just kun käännyttiin pihaa koira huokaisi viimeisen henkäyksen ja lääkäri totes et kuollut on. No kuoli hienosti pää mun sylissä, ei ulostanut eikä pissannut autoon, pissas lähtiessä.
-
Eilen piti viiä Jallu nukutukseen. Syöpä eturauhasessa, ei jättänyt paljoa vaihtoehtoja.
Ikävähän tuota jo on. Varsinkin kun herkästi aattelee, että jaksoi oottaa että kaveri pääsee sairaalasta ja varmasti alkaa kuntoutua.
(https://scontent-hel2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/116428749_10224772367403216_8193046134360295799_o.jpg?_nc_cat=106&_nc_sid=8bfeb9&_nc_ohc=FJFRmZMyHfgAX_RFLwI&_nc_ht=scontent-hel2-1.xx&oh=925d089240b0984ebd18e5ef34cf7ed9&oe=5F4595A3)
-
...ja vain siks että men purasemmaan jottain pikkunilkkiä persauksista, mikä oli vielä sille typerälle nilkille ihan oikein!
-
Näköjään pääsee rekisteröidyn ja sirutetun koiran omistaja kaivamaan kuvetta... >:(
Maan yli puoli miljoonaa koiranomistajaa saa alkaa valmistautua valtion määräämään lisälaskuun ja koiratietojen ilmoittamiseen valtiolle. Asetus koirien pakollisesta sirutuksesta ja rekisteröinnistä viralliseen koirarekisteriin on hyväksytty. Tietokantaan kirjaamisesta peritään maksu.
– Uskoisin että puhutaan mieluummin kymmenistä euroista kuin sen isommasta summasta, sanoo yksikön johtaja Jaana Mikkola Ruokavirastosta.
https://yle.fi/uutiset/3-11843781 (https://yle.fi/uutiset/3-11843781)
-
Kumma, jotta tuo koirien rekisteröiminen on ruokaviraston asia.
Trafilla olisi valmis organisaatio ja esim. vuosittainen rekisterissäpitämismaksu jo olemassa. Jos kerran ilma-aluksilla, niin miksei myös koirilla. Onhan se työlästä valvoa, että tietokanta pysyy kuosissa.
-
Moro
Tämä suunnitteilla oleva sirutus ja maksu koirista on jälleen pieni veropohjan laajennus.Ensin sirutetaan kaikki koirat,osa on jo sirutettu ihan siitä syystä että jos vaikka koira katoaa on se löydettäessä helppo tunnistaa kun se pahus ei kerro kenenkä se on.Samalla kun (melkein) kaikki ovat sirutettu siirtyy rekisteri valtiolle tai kuten se safkatoimiston nainen kertoi joku instassi alkaa hoitamaan rekisteriä ja tottakai kirjaaminen siihen maksaa.Tästä jonkin ajan kuluttua kun lähes kaikki koirat ovat rekisterissä alkaa niiden verotus,näin tässä asiassa luulen käyvän.On muuten ihme ettei (öky) paatteja ole vielä alettu verottamaan kun sellainenkin rekisteri on olemassa,tästähän ja museopyörien käyttömaksusta kirjoittelimme sivukaupalla jokunen vuosi takaperin.
Toisaalta kyllä koirat ja muutkin kotieläimet jo nytkin ovat vahvasti mukana valtion verokertymän kokoamisessa,kotieläinten varsinkin koirien ruokabisnes on mahtava liiketoiminnan ala,sen verokertymää ei voi jättää huomiotta.Ikaalisiin tulee lemmikkieläinten ruokatehdas mutta huono puoli asiassa on ettää tehdaskauppoja ja laajennuksia tekevä Vafo Group on tsekkiläinen yritys joten jääkö siitä juurikaan firman tuotoista rahaa kotomaahan .
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/art-2000007777170.html
-
Jos meidän koiruuksista tulee verovelvollisia, niin samana päivänä jää kakkapussit kotiin.
Valittajalle sanotaan, että valtio voi verotuloilla hommata p*skankerääjän.
Eikös niitä veroja kerätä sen takia, että rahoitetaan palveluja.
Ykköpaikka tulee olemaan kaupungintalon edustan nurmikko.
-
No nyt on Milliä lääkitty n. 3 vk ja tänään lekuri.
Aiemmin tarjosivat korvien videokuvausta/ 800e ja sitten magneettikuvaa/ 1200e, mutta ei niihin lähdetty.
Tänään sitten spesialistin/ 220e, pakeilla ja uudet myrkyt ja taas 3 vk päähän kontrolli.
Ongelma on tukkeutuneet korvakäytävät, jotka tulehtuneet ja kun tulehdusnesteet yms. eritteet eivät poistu korvakäytävien kautta ulos, ne aiheuttavat paineen korvan sisään ja vioittavat korvan lopullisesti. :(
Ellei nuo kolmen viikon päästä ole merkittävästi paremmat, on ainoa vaihtoehto korvakäytävien laajennusleikkaus / 15ooe/ kpl, tai sitten...
Nyt menee kortisonia sisäisesti ja litkuna pipetillä korviin ja lisäks paria jotain muuta myrkkyä...
Jos korvat leikataan, menee jo huonokuuloiselta kuulo lopullisesti.
Koira kun hankittiin valmiiksi "viallisena", niin sille ei edes vakuutusta saanut, eikä nyt senkään vertaa.
Saap nähdä mihin johtaa... rahaa on kyllä just ja just moottoripyöräharrastuksien ylläpitämiseksi, mutta ei koiran hoitoon... :o
In Finland we call it; reilu meininki... :-[
Meillä oli Irlanninsetteri, joka oli viljatuotteille allerginen. Oireili just noin korvien kautta.
Puolivahingossa löytyi syy, kun sukulaiseläinruokakauppias antoi kokeiluun Oranjen lammasnappuloita.
Koiran elämä muuttui lähes välittömästi.
Valitettavasti ehdin sen jo opettaa pöydän viereen pullaa kerjäämään ja sen se kyllä osasi. Piti sitten muistaa vieraitakin aina varoittaa, etteivät mitään herkkua anna.
Yksi herkku kuitenkin sille sopi, nimittäin Atrian käristemakkara.
-
Jos meillä vielä olisi koira, saattaisin kirjoittaa kuolintodistuksen kun tuota rekisteriä vielä ei ole. Sitten jos kyselisivät niin osoittaisin koordinaatit tuonne lemmikkieläinhautuumaalle ja toivottaisin hyvää onnea. Jos tulisvat kotiin kyselemään että mikäs tuo komea koira tuossa uuninkupeessa makaa niin sanoisin että kas, vaimoko päästi sen kulkukoiranrakin lämpymään, enpäs hoksannut kieltää. Mutta ihan heti en lähtis näitä kodittomia koiria siruttamaan, joille joskus olen kodin ja safkat tarjonnut.
-
Meidän koirat muuttuisi kääpiöluppakaniiniksi... :)
-
Jos meidän koiruuksista tulee verovelvollisia, niin samana päivänä jää kakkapussit kotiin.
Valittajalle sanotaan, että valtio voi verotuloilla hommata p*skankerääjän.
Eikös niitä veroja kerätä sen takia, että rahoitetaan palveluja.
Ykköpaikka tulee olemaan kaupungintalon edustan nurmikko.
No täällä päin Suomea se kakkapussi ilmeisesti tapanakin jättää kotiin..meidän lähellä mahtavat ulkoilulenkit mutta ei sinne viitti mennä kun joka helvatin mutkan takana odottaa liukumiina..ja talvella kun samassa metikössä kulkee latu niin ei tarvii pitovoidetta laittaa..ne on jo valmiina ladulla..Itse olen koira-ihminen mutta kun kaupungissa asutaan niin minun mielestäni koira ei kuulu kaupunki-elämään..ja "pikku-puudeleita" en edes miellä koiriksi..
-
Itse olen koira-ihminen mutta kun kaupungissa asutaan niin minun mielestäni koira ei kuulu kaupunki-elämään..ja "pikku-puudeleita" en edes miellä koiriksi..
Kuka mitäkin pitää elämässään tärkeänä.
No, meillä on kaksi villakoiraa ja ne on koiria.
Minun miehisyys ja itsetunto kestää kyllä ulkoiluttaa kahta villakoiraa vaikka minkälaisessa maskuliinisessa seurassa, jossa on nahkapantaisia rotikaisia ja dobbereita.
Varmaan aiemmat kaksi KK-Mäyrää ei myöskään olleet koiria, koska olivat vielä pienempiä kuin villakoirat...
Kyllä koiran kanssa kaupungissa pärjää siinä missä muuallakin ja miksi ei pärjäisi.
En tiedä yhtään syytä, miksi koira ei kaupungissa pärjäisi.
Mie oon pärjännyt vähintään kahden koiran kanssa kaupungissa yli 20 vuotta, jotenm kokemustahan minulla ei aiheesta ole.
-
Jo vuan se on minunkii mielestä sulosta ja hempeetä kun joku iso korsto ululoeluttaa pikkurilli ojossa rusettipäestä fifiään. ;D
-
Oli se villakoira rotuna meilläkin yhtenä vaihtoehtona, ei siinä mitään, tosin mulla oli reunaehtona että pitää olla se isoin variaatio. Se kaikista pienin on ihan rääpäle, ja keskikokoinenkin on kääpiöitymään päin. Iso villis on ihan koiran kokoinen ja näköinen.
(https://www.dogbreedinfo.com/images25/StandardPoodleBailyPurebredDog8YearsOld1.jpg)
Päädyttiin sitten kuitenkin vesikoiriin, oli portugeesi, nyt kaksi ranskalaista. Melkein tuon ison villakoiran kokoisia nekin, vanhempi rakenteeltaankin vähän samantapainen. Nuorempi on lihaksikkaampi ”jässikkä”, nyt 7-8 kuisena painaa varmaan saman vähän päälle 20kg kuin tuo vanhempi vaikka säkä on vielä muutaman sentin matalampi.
Syy noihin ”koiran kokoisiin” on meillä se että en ihan pikkukoirista perusta, usein niillä on rakenteessa juttuja ja useimmat niistä ovat hermostuneita ja räksyttävät. Koulutuksesta ja kasvatuksesta kiinni varmaan paljolti, kun noita taskukokoisia hankitaan varmaan usein lapsille tai muuten vaan ei kouluteta. Säänkesto ei häävi... Ja sitten ne 40+ kiloiset taas ovat liian suuria minun mielestä. Makuasioita tietenkin.
-
Jos meidän koiruuksista tulee verovelvollisia, niin samana päivänä jää kakkapussit kotiin.
Valittajalle sanotaan, että valtio voi verotuloilla hommata p*skankerääjän.
Eikös niitä veroja kerätä sen takia, että rahoitetaan palveluja.
Ykköpaikka tulee olemaan kaupungintalon edustan nurmikko.
Kylläpä on mielestäni varsin lapsellinen kommentti.....
-
Jos meidän koiruuksista tulee verovelvollisia, niin samana päivänä jää kakkapussit kotiin.
Valittajalle sanotaan, että valtio voi verotuloilla hommata p*skankerääjän.
Eikös niitä veroja kerätä sen takia, että rahoitetaan palveluja.
Ykköpaikka tulee olemaan kaupungintalon edustan nurmikko.
Kylläpä on mielestäni varsin lapsellinen kommentti.....
Ehkä niin.
Se kuvastaa niitä tuntoja, jota koin, kuin luin rekisteröintiuutista eka kerran.
Meillä on kaikki koirat olleet / ovat sirutettuja, rokotettuja, rekisteröityjä ja ostettu palkituilta kasvattajilta.
Koen tehneeni kaiken niin kuin pitää, joten miksi ansaitsisin lisämenoja ja byrokratiaa sen takia, kun suomessa on 200 000 rekisteröimätöntä koiraa, jotka on muka se ongelma.
Sitä paitsi, aika m,oni kertoi muuttavansa ruåtsiin, jos Lordi voittaa euroviisut... ;)
-
No meillä ollaan vähän niinku eroamassa koko kennelliitosta, syynä eriävät näkemykset mitä rodunjalostukseen tulee. Itte tykkään koiran näköisistä koirista, Kennelliitto suosii, tai ei ainakaan paheksu, ”rodunomaisten piirteiden” korostamista, vaikka sitten koirien terveyden kustannuksella.
”Puhdasrotuisia”, rekisteröityjä ja sirutettuja nuo meidänkin koirat. Ja Schaisse-pussit mukana kuljetaan. Mistään ojanpenkoilta tai heinikosta en keräile, nurtsilta ja muuten hoidetuilta alueilta kyllä. Nää menee metsässäkin aina hihnanmitan polulta sivuun, jos sattuvat hihnassa olemaan, sama juttu tiellä kulkiessa (tiellä ja kylillä tietenkin aina hihnassa).
-
Moro
Miksi ihmettelette näitä maksuja,lukekaa kommenttini tosta sivu takaperin siinä selviää syy.
-
Keskellä lauman uusin tulokas.
Ikää neljä kuukautta.
Kuvan ottamiseen oli aikaa n. 1,5s...