VMPK ry Foorumi
Muut => Yleistä keskustelua => Aiheen aloitti: Johan Kosunen - Lokakuu 10, 2019, 15:11:53 ip
-
Dokumentti Chuck Berry, tulee ainakin yle teema lauantaina 12.10. klo. 20.00
-
Ja ATK-laitteitta käyttäville12.10.2019 klo 06.00 kuukauden ajan
https://areena.yle.fi/1-4601795 (https://areena.yle.fi/1-4601795)
-
Nuo äänestykset on aina vähän niin ja näin.
Aikoinaan Eddie Van Halen oli jonkun ameriikan mantereen äänestyksen kovin kitaristi, mutta Kun Timantti-Dave lähti bändistä ja otti soolobändiin Stevie Vain, niin seuraavassa äänestyksessä oli Vai kovin kitaristi...
Kitaristi on oman tyylinsä "vanki" ja tyylien yli ei tavallisella äänestäjällä riitä oikein paukut arvioida.
David Gilmour <> Agnus Young
Mark Knopfler <> Randy Rhoads
Muddy Waters <> Slash
Tai edes luokkarajojen sisällä
Ritchie Blackmore <> Tony Iommi
Joten voisi kysyä, että kumpi on parempaa vai hernekeitto.
-
Heh, Eddie Van Halen oli kerran jossain Music Man-kitaroiden promokeikalla seuralaisinaan Steve Morse ja Albert Lee. Pärjäsi oikein mukavasti siihen saakka, kunnes Steve ja Albert päättivät ryhtyä vetämään näkkileipäkantria. Eddie katseli touhua hetken, pisti kitaransa telineeseen ja siirtyi yleisön joukkoon eturiviin seuraamaan keikkaa.
Mitenkään Eddietä väheksymättä. Kovia nassuja kaikki, Morse tuosta kolmikosta monipuolisin.
Johnny Winteristä olis kanssa monta tarinaa. Meikäläiselle siinä määrin merkittävä kaveri, että olen kirjauttanut moottoripyöräni merkiksi Highway 61 Revisited. 8)
-
Noihin lisäisin vielä Jeff Beckin ja John Petruzzin. Aika on toinen nyt ja vertailua ei juuri kannata tehdä koska teknisesti nämä vesselit on valovuosia edellä Berryn ajoista. Monipuolisia soittajia ovat kuitenkin.
-
Noihin lisäisin vielä Jeff Beckin ja John Petruzzin. Aika on toinen nyt ja vertailua ei juuri kannata tehdä koska teknisesti nämä vesselit on valovuosia edellä Berryn ajoista. Monipuolisia soittajia ovat kuitenkin.
Piti ihan Googlata John Petruzzi, kun never heard minulle.
Google tarjoaa jotain poliitikkoa, mutta kyllä sieltä seasta joku luutun raapijakin löytyi...
-
Näin blues ja r/b miehenä ääni Wilko Johnsonille,kaveri joka soittaa kompit ja soolot samaan nippuun.Ja palasi kuolleistakin.Äijä.
-
"Artistin taito on kääntäen verrannollinen hänen lavalla instrumenttinsa virittämiseen kuluvaan aikaan"
....lähtee melko kivuttomasti, vaikka aluksi haukotuttaa:
https://youtu.be/grBmQwLSlDw
-
Dokkariteemalla jatketaan.
That Little Ol' Band From Texas
https://areena.yle.fi/1-50092155
Mie olin aina luullut, että Dusty ja Frank olivat alkuperäisjäseniä, mutta luulo oli taas kerran väärä.
-
Olihan Kippos-Vilholla bändi jo ennen Dustyn ja Frankin aikaa, mutta bändissä nimeltään ZZ Top on alusta asti ollut samat kolme jäsentä, eiks vaan?
-
Olihan Kippos-Vilholla bändi jo ennen Dustyn ja Frankin aikaa, mutta bändissä nimeltään ZZ Top on alusta asti ollut samat kolme jäsentä, eiks vaan?
Moving Sidewalks lopetti 1969 ja Gibbons perusti ZZ Topin Houstonissa 20. kesäkuuta 1969. Yhtyeen alkuperäisjäseniin kuuluivat hänen lisäkseen kosketinsoittaja Lanier Greig ja Moving Sidewalksin rumpali Dan Mitchell.
Yhtye teki levytyssopimuksen London Recordsin kanssa vuodenvaihteessa 1970 ja julkaisi ensisinglensä. Vähän sen jälkeen Greig ja Mitchell joutuivat Vietnamin sotaan ja heidän tilalleen tulivat Billy Etheridge ja Frank Beard. Etheridge lähti yhtyeestä pian, ja hänen tilalleen tuli Michael "Cadillac" Johnson, mutta hänkin lähti vain muutaman viikon kuluttua. Johnsonin tilalle tuli Joe "Dusty" Hill, ja yhtye sai siten nykyisen kokoonpanonsa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/ZZ_Top (https://fi.wikipedia.org/wiki/ZZ_Top)
-
Aina sitä oppii uutta :) Itte diggaillut vasta vuodesta 1984 tai -5 mutta ei ole tuo knoppi tullut eteen, kun kaikilla levyillä kuitenkin on ollut tuo sama kolmikko. Moving Sidewalks oli kyllä tuttu ennestään.
-
Aina sitä oppii uutta :) Itte diggaillut vasta vuodesta 1984 tai -5 mutta ei ole tuo knoppi tullut eteen, kun kaikilla levyillä kuitenkin on ollut tuo sama kolmikko. Moving Sidewalks oli kyllä tuttu ennestään.
Dusty ja Frank musisoi ennen Toppia American Blues nimisessä orkesterissa.
Laitetaan musanäytteet:
American Blues - Is Here (Full Album) (1967) (Psychedelic Rock , Blues Rock)
https://www.youtube.com/watch?v=O70DaXxaWrs (https://www.youtube.com/watch?v=O70DaXxaWrs)
The M o v i n g S i d e w a l k s - F l a s h 1968
https://www.youtube.com/watch?v=WPheF4Gw-K0 (https://www.youtube.com/watch?v=WPheF4Gw-K0)
-
Billyn kitarointi ja ennakkoluulottomuus sävellyksissä. Ei todellakaan hiihdetty valmista latua.
Dusty laulaa harmonioita kuin enkeli ja bassottelee Frankin kanssa kuin yksi kone.
Ennen oli sanonta, että metronomin tahti oli helppo tarkastaa Frankin kompista.
Topin depyytti on kyllä harvinaisen kova, siis kaikkien depyyttien joukossa.
Melkein yhtä veret seisauttava kuin Van Halenin eka levy, mutta se onkin sitten toisen tarinan aihe
Ääninäyte eka levyltä
https://www.youtube.com/watch?v=5SZB2mVpb3s&list=PL9sBcJ9D9ACAmWTWbyIzV75qXpu-Xa90p&index=10 (https://www.youtube.com/watch?v=5SZB2mVpb3s&list=PL9sBcJ9D9ACAmWTWbyIzV75qXpu-Xa90p&index=10)
-
Joo, mullakin First Album on varmaan kaikista kuunnelluin Topparien levy. Degüellon ohella...
Toki esim El Loco ja Eliminator ovat soineet autossa tuhansia kilometrejä mutta jos lasketaan vain ne mitä kotona istun kuuntelemaan, enkä tee muuta samaan aikaan niin sitten se on jompikumpi ensin mainituista.
Noita ”esibändien” levyjä kun analysoi niin kannattaa ottaa huomioon että siinä soittaa alle parikymppiset jantterit. Toki niin soittaa First Albumillakin, tai ehkä olivat jo 21, mutta tämä havainnollistaa miten ”kemioilla” on merkitystä.
-
Meikäläisen ihan ensimmäinen älppäri oli Eliminator. Ostin sen Hyrylästä levykaupasta, siihen aikaan siellä oli semmoinenkin. Mitään en asiasta kaupassa ympyrää pyöriessäni ymmärtänyt, mutta muuan vanhempi tieteenharjoittaja sattui paikalle samaan aikaan ja suositteli eksyneen näköiselle pojannulikalle juuri ilmestynyttä uutta ZZ Topia, siinä kuulemma ei mene rahat hukkaan. Kolmenelonen kannessa sinetöi ostopäätöksen.
Voisi kai sanoa, että se ostopäätös vaikutti pysyvällä tavalla mun koko loppuelämään. :P
Topelius on kanssa jotenki omalla tavallaan täydellinen kokonaisuus. Billy Gibbons on tyylikkäimpiä kitaristeja ikinä koskaan missään ja soundipolitiikka on kohdallaan. Dusty Hill - Frank Beard - konehuone toimii omalla minimalistisella tavallaan kuulostaen kuitenkin siltä, että mitään ei puutu, kaikki on just siellä missä pitääkin. Hämmästyttävää!
-
Jos jäi viimeksi katsomatta.
Chuck Berryn parhaat
https://areena.yle.fi/1-50581354 (https://areena.yle.fi/1-50581354)
Chuck Berry
https://areena.yle.fi/1-4601795 (https://areena.yle.fi/1-4601795)
-
Ensimmäinen levy oli The Rolling Stonesin ensimmäinen albumi vuonna 1979. Mutsi osti, Saksan painos isolla julisteella. Siinä on Berryn biiseistä hyviä versioita. Toinen levy oli The Matchboxin Midnite Dynamos 1980. Sitten sain vielä The Beatlesin ja Elviksen kokoelmalevyt, ja siitä eteenpäin aloin ostaa viikkorahoilla itse, lähinnä Stonesin levyjä.
-
Hyvin kyseenalainen laji monen mielestä, mutta voi silti yrittää kuunnella laulajan takia.
https://areena.yle.fi/1-50340213
-
Täti Arethalla on pikkuusen syvempi ote tuossa laulannassa.