VMPK ry Foorumi
Muut => Yleistä keskustelua => Aiheen aloitti: Jorma Korolainen - Tammikuu 05, 2019, 11:32:38 ap
-
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/05/13/neuvostodokumentti-lapimurto-kannaksella
Jos aihe kiinnostaa, oheisesta vanhasta propagandafilmistä näkee mimmonen kannaksen suurhyökkäys oli neuvostonäkövinkkelistä.
Jostain luin että ennen Tali-Ihantalan ym. lopputaisteluja oli Neuvostoliiton kannaksen joukkojen vahvuus pudonnut puoleen tappioiden myötä, eikä vahvistuksia voitu enää riittävän nopeasti siirtää.
-
Kirjapuolelta voi katsoa:Irincheev, Bair:Kannaksen suurtaistelut kesällä 1944 venäläisin silmin
-
Löytyy myös:
Bair Irincheev
Talvisota venäläisin silmin.
Jatkosota puna-armeijan silmin
Kaukopartio-operaatio Petrovski Jam: legendaarinen sissi-isku vai sotarikos?
-
Kaiketi venäläiset olis niitä joukkoja tali-ihantalaan saaneet, mutta samaan aikaan alkoi kilpajuoksu Berliiniin, niin tämä Suomen rintama jätettiin vähemmälle huomiolle, ja joukot siirrettiin Saksan rintamalle.
-
Yksi ukko kertoi noista Tali-Ihantala taisteluista-oli
itse siellä laatuaikaa silloin viettänyt.
Sanoi,että sitä vastustajaa riitti jokaiselle Suomi-pojalle
ihan riittävästi-yhtään enempää ei kaivattu.
Samoin riitti muuta materiaalia-tykkejäkin vastustajalla liki yhtä
paljon kuin suomalaisia siellä pelkäsi...no se hiukan taisi olla liioittelua.
Mutta pirusti siellä ammuttiin-ja kuoltiin-molemmin puolin.
t. Markku
-
Kannaksen rintamahan olis pettänyt jo ennen Berliinin kilpajuoksun alkua, jos ei tuossa Immolassa ollut tuota Kuhlmeyn stuka laivuetta, jotka non-stoppina 8 jopa 10 lentoa päivässä, pommittivat venäläisten ryhmittymiä, ja yleensä kaikkea. Stuka laivueen merkityksen kannaksen taisteluissa, myöntää myös venäjän sotahistoria. Tämähän oli kymmenet vuodet melkein vaiettu asia. Tuossa kentän kupeessa on laivueen muistomerkki, olisko viistoistavuotta sitten, kävi yksi viimeisistä hengissä olevista täällä palvelleista stuka lentäjistä kentällä, ja kattomassa muistomerkkiä, itki siinä merkin luona ja sanoi, yleensä meitä haukutaan ja parjataan jokapaikassa, mutta näköjään joku osaa kiittääkkin.
-
Se kiitos meni täysin oikeaan osoitteeseen!
t. Markku
-
Netistä löytyy esim. haulla "lento-osasto Kühlmey" jonkin verran tietoa, jos ketä kiinnostaa. Ja on siitä joku kirjakin tehty. Sellainen perimätieto kulki, että osaston tultua Immolaan, oli mukana tietysti lentäjien, suunnistajien ja ampujien lisäksi huolto, eli muutama mekaanikko, osia, tarvikkeita ja työkaluja. Kun koneet laskeutuivat matkalennoltaan Immolaan, kömpi pommittajien ahtaista ja kylmistä tiloista mekaanikko, vietettyään monta tuntia varsin epämukavassa asennossa ahtaassa tilassa. Oikaisi kerran itsensä, kaivoi osat, tarvikkeet ja työkalut esille, ja alkoi huoltaa konetta; ei ollut aikaa turhiin lörpöttelyihin...
Kävin viikonloppuna Jyväskylässä, lapsenlapsen kastetilaisuus oli matkan varsinainen aihe. Mitenkä tämä Kühlmeyhin liittyy? No siten, että tänä aamuna soitin ystävälleni, jonka yhden joulupaketin oli pukki tuonut erehdyksessä meille Anttolaan. Hän sattuikin olemaan muutaman sadan metrin päässä kaupungilla, ja käveli meidän hotellillemme, ja pukin erehdys saatiin näin korjatuksi. Tämä monien tuntema pitkä Jawa-mies taas tietää kaiken tietämisen arvoisen ja vähän enemmänkin yleensä kaikesta sotahistoriasta, mutta erityisesti ilmailun ja Suomen sotien yhteisestä historiasta.
Sodasta on toisaalta vaikea löytää mitään kunniallista kenellekään. Ja toisaalta... tuo osasto Kühlmey taidettiin saada Suomeen (kuten mm. muutakin aseapua sekä viljaa), kun presidentti Ryti Saksassa käydessään erityisesti lupasi, että Suomi ei pyri irtautumaan erillisellä rauhansopimuksella sodasta, vaan taistelee alunperin valitsemassaan joukkueessa katkeraan loppuun saakka. Tuo lupaus käännettiin Rytin yksityiseksi, ja petettiin. Meidän tulevaisuutemme saattoi muuttua ratkaisevasti ja varmasti parempaan suuntaan, mutta ei tuota kovin kunniakkaana valintana voi pitää.
Tänne kirjoittavien sukupolvi on säästynyt sodilta. Toivotaan, että tulevatkin, tuo sunnuntaina nimen saanut tyttärentytär mukana, säästyvät.
jaakkovaakko
-
Meidän tulevaisuutemme saattoi muuttua ratkaisevasti ja varmasti parempaan suuntaan, mutta ei tuota kovin kunniakkaana valintana voi pitää.
Tuo Rytin toimenpide oli hallituksen suunnittelema yhdessä Rytin kanssa, mutta eduskunnan tietämättä.
Eduskuhta kun ei olisi sitä hyväksynyt ja siten Suomi olisi jäänyt kriityisessä vaiheessa ilman ratkaisevia sotatarvikkeita ( mm panssarinyrkkejä ja noita Stukoja).
Vielä kunniattomampi oli sotasyyllisyysoikedenkäynti.
Kuten myös ne parikymmentä NL:ään luovutettua Viking- pataljoonan sotilasta.
Pääsivät kuitenkin hengissä takaisin Suomeen.
-
Niin, siis tämä on tältä kylältä kotoisin olevan miehen kertomaa, hän oli silloin Suomalaista kenttähenkilöstöä, Suomalaiset katsoivat haavi auki miten tehokasta on Saksalaisten toiminta. Kuormasto pommit ym. ja Saksalainen kenttähenkilöstö olivat tulleet jo aiemmin, joka koneelle oli varattu oma paikkansa sekä henkilöstö. Sitten eräänä päivänä koneita alkoi tulla kuion helminauhaa taivaalta, jokainen ohjattiin omalle paikalleen, koneesta hyppäsi mekaanikko jakoavain suussa, ja alkoi ruuvata pommitelineitä, kenttähenkilöstö tankkasi koneen ja kiinnitti pommin paikalleen, ja samantien lähtö, lentäjä ja ampuja eivät edes tulleet ulos koneesta. Systeemi on oltava hyvin järjestetty, kun 33 stukaa, enimmillään 60 FW 190 suojahävittäjää ja 8 mersua pyörivät kentällä, ja tulivat ja lähtivät 8 jopa 10 kertaa päivässa, kyllä siinä on pienellä kentällä ollut vilske.
-
Tarkoituksestaan huolimatta-sitä säpinää kun olisi päässyt katselemaan...tai oikeammin
juuri siksi,että sillä oli nimenomaan vissi tarkoitus.
t. Markku
-
Kiitokset Joukolle täsmennyksestä; kyllä minäkin yritin nimenomaan kirjoittaa, että Ryti oli se, joka uhrautui tuossa episodissa. Varmasti aikalaisissa moni ymmärsi hänen uhrauksensa, mutta julkisestihan ei silloin uskallettu miestä arvostaa. Joutui kärsimään sotasyyllisyys tuomionsakin, eikös se niin mennyt? Mites siinä Tuntemattoman yhdessä alkukeskustelussa todettiin, että sodissa oikeus on aina seurannut voittajan miekkaa?
Ja Martille (entiselle naapurille) erityiskiitokset minun kuulopuheiden - matkan varrella muuttuneiden - oikaisusta ja täsmentämisestä! Onkohan siellä kylällä vielä olemassa kenttähenkilökuntaa noilta ajoilta?
jaakkovaakko
PS. Olen tuolla Immolan kentällä vieraillut muutaman kerran noiden nuoruusaikojen ja siltä seudulta pois muuttamisen jälkeenkin, mutta ennen tämän nykyisen pääharrastuksen eli valokuvauksen alkamista. Yritän ens kesänä korjata tilanteen siltä osin; ajelen kawalla, jos jalka vielä nousee satulan yli, kamera mukana tekemään dokumentointia...
PS2. Aika paljon siitä, mitä minun selkäytimeeni on tarttunut moottoripyörän ajamisesta, on kerätty tuon Immolan lentokentän ympärillä olevilla metsäpoluilla. Ensin 150cc CZ:stä muunnetulla "rämppi"-pyörällä, ja jatkossa vähän oikeammilla crossi- tai enduropyörillä, ja tuossa jatko-osiossa enenevässä määrin läheisellä - vieläkin olemassa olevalla - Kurkvuoren crossiradalla, jonka syntyyn taisin osaltani vähäsen vaikuttaakin.
PS3. Vielä henkilökohtaista historiaa koskien Immolan lentokenttää. Siltä kentältä olen noussut lentokoneen kyydissä ilmaan elämäni kolme ensimmäistä lentokertaa. Laskeutuvassa koneessa en ole tuolle kentälle ollut koskaan kyydissä - noilla ensimmäisillä lennoilla piti käydä kesken kaiken kyydistä pois (pelotti niin kovasti...). Ensimmäinen lentokoneen kyyti, missä tulin takaisin maahankin koneen kyydissä, tapahtui Ruotsissa Anderstorpin moottoriradan kiitotieltä lähtien ja samalle paikalle laskeutuen.
-
Tuota Ryti hommaa miettinyt, kun on muutama kirja aiheesta toinen maailman sota tullut luettua, että miten se Rytin kirje meni sakemanneille läpi.
Jos joku ois vähän vilkassut sitä kirjettä, suomen hallitusmuotoa ja lainsäädäntöä, niin olisi huomannut, että kirjeellä ei ole mitään virallista arvoa.
-
Tämän kun etsii Youtubesta-siellä on Tali-Ihantala ja Kuhmley miehineen...'
Lento-osasto Kuhlmey - Tuntematon ratkaisija
t. Markku
-
Tuota Ryti hommaa miettinyt, kun on muutama kirja aiheesta toinen maailman sota tullut luettua, että miten se Rytin kirje meni sakemanneille läpi.
Jos joku ois vähän vilkassut sitä kirjettä, suomen hallitusmuotoa ja lainsäädäntöä, niin olisi huomannut, että kirjeellä ei ole mitään virallista arvoa.
Oiskos sitte kuitenkii myös berliinin punkkerissä laskeskeltu hyötysuhteita; yks Immolaan laitettu osasto sitoi ja tuhosi aika tehokkaasti myös naapurin joukkoja joutamasta eteläisemmälle rintamalle?
- arveli sen tarkemmin sotahistoriaan perehtymätön jv
-
Tuli näin jäläkikätteen mieleen, että Rytin kirje sakemanneille oli aikansa Nigerialaiskirje... :)
-
Tämän kun etsii Youtubesta-siellä on Tali-Ihantala ja Kuhmley miehineen...'
Lento-osasto Kuhlmey - Tuntematon ratkaisija
t. Markku
https://www.youtube.com/watch?v=D5_2MWu6jKM
Jep, vakuuttava dokumentti oli.
-
Kirja yhden saksalaisen Tiger-panssarikomppanian taisteluista Virossa.
Lukukelpoinen, ilman mitään aatteen paloa.
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Tiikeri oli meleko tehoka ja hieno vaunu, mutta vähän liian iso, tekniikka oli liian monimutkaista, tuotantokustannukset liian suuret ja vaati vähän liikaa populaa ympärilleen (huolto, polttoaine, junakuljetykset yms).
Veli venakko pukkas samaan aikaan monikymmenkertaisen määrän T-34 markkinoille... :)
Mutta kirja on hyvä, suosittelen.
-
Minusta tuossa kirjassa tulee esiin kolme oleellista seikkaa, miksi Otto Cariuksen kymmenkunta vaunua onnistui tuhoamaan 150 venäläistä vaunua, jossa on myös paljon T-34:sia.
1. Tiikerit pystyivät kommunikoimaan radiolla taistelun aikana, joten Carius pystyi varoittamaan ja siirtelemään vanujaan taistelun aikana. Vähän kuin shakin pelaaja.
2. Otto Caruis tutustui aina taistelupaikkaan ennakkoon mp-lähettinsä kanssa ( valitsi omille vaunuilleen hyvät hyökkäysasemat)
3. Carius jätti aina yhden vaunun ” reserviin” yllätysten varalle
Kysymys ei siis ollut mistään saksalaisista yli-ihmisistä, vaan selkeästä järjenkäytöstä.
Siksi mielenkiintoista luettavaa.
Nuo kolme seikkaa pätevät erinomaisesti myös nykypäivän yritysten kaupankäynnin strategioihin.
-
Minusta tuossa kirjassa tulee esiin kolme oleellista seikkaa, miksi Otto Cariuksen kymmenkunta vaunua onnistui tuhoamaan 150 venäläistä vaunua, jossa on myös paljon T-34:sia.
1. Tiikerit pystyivät kommunikoimaan radiolla taistelun aikana, joten Carius pystyi varoittamaan ja siirtelemään vanujaan taistelun aikana. Vähän kuin shakin pelaaja.
2. Otto Caruis tutustui aina taistelupaikkaan ennakkoon mp-lähettinsä kanssa ( valitsi omille vaunuilleen hyvät hyökkäysasemat)
3. Carius jätti aina yhden vaunun ” reserviin” yllätysten varalle
Kysymys ei siis ollut mistään saksalaisista yli-ihmisistä, vaan selkeästä järjenkäytöstä.
Siksi mielenkiintoista luettavaa.
Nuo kolme seikkaa pätevät erinomaisesti myös nykypäivän yritysten kaupankäynnin strategioihin.
-
Etulinjan sakemanni pelas koko sodan ajan reservien ehdoilla ja pärjäsi hyvin. Harmi vaan, kun selusta ei tajunnut sitä.
Jos mennään julistamaan sota Ameriikan yhdysvallolle, niin pitäs olla omat tuotantoluvut kohdallaan ja ne ei olleet...
Silti sakemanni hävis, kun vastassa oli kymmenkertainen määrä "paskoja T-34" vaununja...
-
"...entäs sitten, kun tullee se yhrestoista..."
jv
-
Minusta tuossa kirjassa tulee esiin kolme oleellista seikkaa, miksi Otto Cariuksen kymmenkunta vaunua onnistui tuhoamaan 150 venäläistä vaunua, jossa on myös paljon T-34:sia.
1. Tiikerit pystyivät kommunikoimaan radiolla taistelun aikana, joten Carius pystyi varoittamaan ja siirtelemään vanujaan taistelun aikana. Vähän kuin shakin pelaaja.
2. Otto Caruis tutustui aina taistelupaikkaan ennakkoon mp-lähettinsä kanssa ( valitsi omille vaunuilleen hyvät hyökkäysasemat)
3. Carius jätti aina yhden vaunun ” reserviin” yllätysten varalle
Kysymys ei siis ollut mistään saksalaisista yli-ihmisistä, vaan selkeästä järjenkäytöstä.
Siksi mielenkiintoista luettavaa.
Nuo kolme seikkaa pätevät erinomaisesti myös nykypäivän yritysten kaupankäynnin strategioihin.
-
Etulinjan sakemanni pelas koko sodan ajan reservien ehdoilla ja pärjäsi hyvin. Harmi vaan, kun selusta ei tajunnut sitä.
Jos mennään julistamaan sota Ameriikan yhdysvallolle, niin pitäs olla omat tuotantoluvut kohdallaan ja ne ei olleet...
Silti sakemanni hävis, kun vastassa oli kymmenkertainen määrä "paskoja T-34" vaununja...
Muistaakseni T-34 oli niin vahva panssriltaan, että Tigerin tykki ei pystynyt läpäisemään sitä. Ainoa keino tuohot T-34 oli osua johonkin tornin saumakohtaan.
Olen lukenut, että saksalaiset olisivat kehittäneet Tigeristä mammuttiverisonkin, mutta eivät saaneet sitä tuotantoon?
Yksi kappale olisi kulkeutunut Venäjän kautta jonnekin kaukoitäänkin?
-
Moi,
T-34:sen panssarointi oli suurin piirtein kuin kaljatölkki Tiikerin tykille.
Tigerin 88mm tykki oli sen verran tehokas että pystyi läpäisemään T-34:sen keulapanssaarin (14cm) 1,5km matkalta.
Jouko varmaan muistelee vanhempia Panzer III:sia, joille T-34:sen ensi ilmestyminen oli ikävä yllätys, koska niiden tykki ei pystynyt T-34:selle mitään. Panzer III:sen tykit suurennettin ikävän oppitunnin jälkeen, jonka jälkeen myös T-34:siin alkoi tulemaan reikiä.
//Frank
-
Tigeristä (paino 57t) oli tehty päivitetty versio Tiger II (paino 70t), jota valmistettiin 485 kappaletta.
Sitten oli Panzerkampfwagen VIII "Maus" Sd. Kfz. 205 (paino 188t). Niitä tehtiin kaksi kappaletta, mutta sakemannit räjäytti molemmat.
Tutkimusasteella oli Landkreuzer P. 1000 Ratte (1000t), mutta Speer keskeytti kehitystyön ja mitään valmista ei saatu aikaiseksi
-
Kirja yhden saksalaisen Tiger-panssarikomppanian taisteluista Virossa.
Lukukelpoinen, ilman mitään aatteen paloa.
Kirjassa 445 valokuvaa.
Teksi ei ole ihan kirjallisuuspalkinnon arvoista, mutta jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa lukea.
(https://s1.adlibris.com/images/38366907/panssariassa.jpg)