VMPK ry Foorumi
Muut => Yleistä keskustelua => Aiheen aloitti: Kari Rautiainen - Elokuu 18, 2018, 10:24:12 ap
-
35 vuotta soittamattomana ollu zenith. En tiä minkä ikänen.
Nimestä päätellen itänaapurista...
Osaako joku kuvitella onko tollasella joku arvo vaiko eikö.
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Kyllähän sillä joku arvo on mutta kun venäläinen tekee näppäinharmonikan niin se tietenkin kääntää sen peilikuvaksi länsimaisesta joten ihan joka hanuristi ei Säkkijärven polkkaa tuolla oikein soita. Kätisyyden voi kyllä kääntää mutta se maksaa lisää.
Mutta hienon linnunpöntön siitä saa kun vetää hieman auki ja painaa reiän palkeisiin. Eikä ole ensimmäinen Suomessa.
ps. En ole hanuristi mutta osaan taitella GT-kartan oikein. Silloin osaa kuulemma soittaa myös haitaria.
-
Laitan enskesänä koivun kylkeen. Vaikuttaa lystikkäältä ajatukselta.
-
Miksi hanurissa on ne palkeet?Ja kysymys on kompasellainen...
-
Moro
Ainakin toi flikka käyttää niitä ihan reippaasti.
https://www.riemurasia.net/video/Punkkaritytto-soittaa-haitaria-nunnille/149195
-
Tosipelimanni tempaisee hanuristaan metsäkukkia koska vain.
-
Hanurissa elikkä haitarissa on ne kurtut sentakia että soittoaparaatin saapi painettua kasaan,muuten se ei mahtuisi keikkabussin ovesta sisään...
-
Soittaja soittaa ja haitaristi haittaa...
-
Tässä olis kanssa hyvä käyttötarkoitus kurtulle, jos vaikka lapinreissulla sattuu rengas tyhjeneen.
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Saiskohan viisrivisellä noppeemmin kumin täyteen?
Mutta oikeetakin asiaa vapaalehdykkäsoittimesta: Onkos kellään ihan aikuisen oikeeta kokemusta, voipiko irrotetun vapaalehdykän laittaa ultra-äänipesuriin? Ko meillä on urkuharmooni etteisessä, eikä soi kaikilla kielillä oikein puhtaasti. Viilaamalla sitä voip virittää, mutta miun käsityksen mukkaa pitäs ensi olla satavarma, että kielet on puhtaat, enneko alkaa viilaa tarjota. Satavuotinen peli on hän, ei viittis pilata...
Vapaalehdykkäsoittimia on ainakin harmonikka, huuliharppu ja urkuharmoni. Ja jonkun kohalla hanurikin kuulostaa siltä.
jaakkovaakko
-
Kurttu myyty.
Mutta jaakkovaakko, jos se eteispeli on soinu hyvästi aiemmin niin puhtaaks pitää saada ennenkun viilaa mitään.
-
Kannattais tehdä parannus, ettei sitten joskus kaduta...!
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Tässä olis kanssa hyvä käyttötarkoitus kurtulle, jos vaikka lapinreissulla sattuu rengas tyhjeneen.
Vai voisiko tuo olla paineilmakäyttöinen haitari? Ei tartte niin paljoo vemputtaa... ;)
Tuosta toisesta kuvasarjasta tuli mieleen, eikös yksi haitarin lempinimistä olekin pirunkeuhko? ;)
-
Mutta jaakkovaakko, jos se eteispeli on soinu hyvästi aiemmin niin puhtaaks pitää saada ennenkun viilaa mitään.
Näin meni just miun omakin ajatus. Se vapaalehdykkä on sellanen peltiliuska, joka on toisesta päästään kiinni. Ilmavirta pannee sen väräjämmään, ja väräjämisen taajuus on sen kappaleen ominaistaajuus. Jos siinä istuu joku kakkakikkare vaikka siellä vappaassa päässä, ei sen kikkareen tarvia paljon painaa, kun taajuus ei ennää ookkaan sama. Mutta tuo meijän etteisen yksilö on tehty Jyväskylässä 1912. Sen verran metallurgiasta oon ymmärtävinäni, että mahollista on sekin, että metallissa ois tuossa ajassa tapahtunu jottain muutosta sisäisessä rakenteessa - muokkauslujittumista, hilamuutoksia tai jotain - mitkä vois aiheuttaa ominaistaajuuteen muutoksia. Kärestä viilaamalla ääni nousee, ja juuresta kaventamalla laskee, eikä tarvi muuten paljoa sipasta. Mutta just sitä mieltä oon itekin, ettei oo mittään mieltä mennä viilailemaan enneko on varmasti puhtaat kielet. Niitä kieliä on 58 kappaletta, jos ultraääni ei niitä muuten vahingoita tai muuta ominaistaajuutta, kannattas melkein investoija Lidlin tai vastaava ultraäänipesuri ihan sitä varten. Sitä en tosin tiijä, miten hyvin ja oikein se on nuorempana soinut, mutta vaimon mukkaan on. Hän on sillä jo ihan pikkutyttönä opetellut soittamaan, mummon perintökalu hänelle. Kun mie tulin tähän huusholliin, majaili autotallissa. Putsattiin, teetettiin etteiseen vaatekaappi harmonin ehdoilla, että saatiin paikka sille, ja saatiin sisälle, niiko oon joskus selvittäny. Ja mie sain autotalliin tillaa parempaa käyttöä varten...
jv
-
Säkkijärven polkka, haitarimusiikki pelasti Viipurin !
Kaikkien tunnetuin ja historiallisin versio Säkkijärven polkasta on 17.6.1939 tehty levytys entisten Dallapè`-orkesterin jäsenten kanssa. Äänitys tapahtui Helsingin saksalaisen koulun juhlasalissa. Levytyksestä tuli paitsi Viipurin pelastaja, myös kaikkien aikojen tunnetuin esitys Säkkijärven polkasta.
Jatkosodassa venäläiset sijoittivat Viipuriin radiomiinoja, jotka oli viritetty laukaistaviksi tietyllä taajuudella. Miinat räjähtivät jouduttuaan resonanssiin, jos radiotaajuudella soitettiin tietty kolmisointu. Jokaisessa miinassa oli kolme äänirautaa, jotka värähtelivät tietyillä, kullekkin miinalle yksilöllisillä taajuuksilla. Heti Viipurin valtauksen jälkeen suomalaiset ihmettelivät kummallisia miinojen räjähtämisiä. Aluksi pioneerit epäilivät niiden olevan aikalaukaistavia miinoja. 28.8 1941 pioneerit löysivät kumipusseihin paketoituja laukaisulaitteita Antreasta Kuukaupin sillan alle asennetuista 600 kg räjähdepanoksista. Pioneerit toimittivat nuo laitteet kiireesti Päämajaan Mikkeliin, joka toimitti ne Viestiosastolle. Viestiosasto määräsi insinöörikapteeni Jouko Pohjanpalon kiireesti viemään ne Helsinkiin ja Yleisradion avustuksella ne purettiin, tutkittiin ja toiminta selvitettiin. Sittemmin todettiin, että miinoja oli sijoitettu eri puolille kaupunkia. Suomalaiset saivat miinojen paikkoja selville Neuvostoliitosta vangituilta neuvostosotilailta.
Pääesikunta sai 1.9.1941 Yleisradiolta käyttöönsä yhden lähetysauton, joka ajettiin Viipuriin. Sillä voitiin lähettää miinojen kantoaallolla olevaa lähetystaajuutta. Kyseinen auto oli Nuijamaan Auto Oy:ltä otettu REO 2L 4 210 Speedwagon. Autoa käytti N Sauros.
Levyksi valittiin auton levykokoelmasta Säkkijärven polkka. Niinpä vihollisen tavoitteen estämiseksi ruvettiin soittamaan Säkkijärven polkkaa - ja nimenomaan Vesterisen levyttämää versiota - yhtä soittoa, ilman taukoja, jotta vihollisen käyttämä kolmisointujen taajuus saatiin "sekoitettua" käyttökelvottomaksi. 4.9. 1941 huomattiin, että neuvostojoukot lähettivät jatkuvasti kolmisointuaan samalla lähetystaajuudella. Näin alkoi taistelu radioaalloilla. Tätä lähetystä jatkettiin yhtäjaksoisesti kolme vuorokautta, kunnes Aunuksesta saatiin toinen auto Viipuriin. Tällä välin oli purettuja laukaisimia tutkittaessa huomattu, että neuvostojoukoilla oli kolmella eri radiotaajuudella toimivia radiomiinoja. Suurena pelkona oli, että lähetysautojen generaattoreita pyörittävät polttomoottorit hajoavat ja siksi armeija tilasi Helvar Oy:ltä lisää 50 watin lähettimiä, jotka toimitettiin jo 9.9.1941. Näillä sitten lähetettiin häirintälähetyksiä 2.2.1942 saakka. Armeija oli laskenut, että miinojen akut ja paristot tyhjenevät viimeistään kolmen kuukauden kuluessa. Säkkijärven polkkaa soitettiin katkeamattomasti noin 1500 kertaa. Uutta Viipurin pamausta ei päässyt tapahtumaan.
-
Jos jollakulla on tarve tietää enemmänkin harmonikoista, kannattaa kysellä suoraan Veli-Matilta, mies kun on Suomen mestari mainitun laitteen soitannassa. Ja itäpyörissäkin melkoinen harrastaja. Minä en osaa kuin huonoja muusikkovitsejä joita ammattimiehiltä aina joskus kuulee. Esim. " Jos lentokoneesta pudotetaan yhtä aikaa haitari ja haitaristi, kumpi mätkähtää ensin maahan?" Vastaus: Mitäs helvetin väliä sillä on..
-
Tässä olis kanssa hyvä käyttötarkoitus kurtulle, jos vaikka lapinreissulla sattuu rengas tyhjeneen.
Vai voisiko tuo olla paineilmakäyttöinen haitari? Ei tartte niin paljoo vemputtaa... ;)
Tuosta toisesta kuvasarjasta tuli mieleen, eikös yksi haitarin lempinimistä olekin pirunkeuhko? ;)
Onhan se..se "keuhko". Haitarimusiikkia kuuntelee muuten ihan mielellään
jos se soittaja hommansa osaa...vaan jos toisin on...silloin se on
kyllä kärsimys.
t. Markku
-
Juur en hanurimusiikista välitä paitti zydeco tyyppinen on ihan jees.
Sitähän se V-M J päästeli ainakin levyn tai parin verran, Tex Mex Quintet ym. Olisko ollut 90-luvun puolta väliä tai vähän jälkeen. Mulla on keikkajulistekin jossain ja pari levyä kans.
-
Luutnantti Lauri Sutela, myöhemmin kenraali oli hyvin pitkälti osallisena tuossa radiomiinajutussa.
L&K.