VMPK ry Foorumi
Muut => Yleistä keskustelua => Aiheen aloitti: Jaakko Latvanen - Elokuu 07, 2017, 12:08:18 ip
-
Nyt ei oo kysymys rallikuvista eikä muustakaan hurjastelusta, vaan siitä, että onko meijän olohuoneen nurkassa takka vaiko miilu.
Talvikaudella melko säännöllisesti kyseistä laitetta lämmitettään; taloudellinen hyöty ostopuulla kysseenalanen, mutta tunnelmanluojana ja puuhastelun tarjoajana... talo siis lämpiää suoralla sähköllä - patterit muualla paitsi kosteissa tiloissa ja autotallissa lattialämmitys - ja lisänä ilmalämpöpumppu ja tuo varaava takka.
Eilen sato ihan s-tanasti täällä melkein koko päivän. Sisäilmakin oli kuulemma kosteeta, laitettiin illalla ilmalämpöpumppu kosteuden poisto -toiminnolle. Se tietysti vähän viilensi taloa; eli aamulla sitten takkaan tuli... energiaa säästyy. Vain pieni pesällinen poltettiin, ja lähti vetämäänkin ilman kommervenkkejä, vaikka edellisen kerran lämmitetty joskus aikaisin kevväällä. Takka alko toisesta sivustaan hikoilemaan, sellasta tummanruskeeta mönjää tihkuu verhoilun saumasta. Samanlaisen hikoilun jälkiä näkkyy vanhastaan kummallakin sivulla joissain saumoissa, mutta tuollasta hikoilua ei oo emännän asumisen aikaan ennen kuulemma ollu. Talo on rakennettu vuonna 1996, eli 20 vuotta sitten, ja tuo täällä asuva nainen on tään ostanut vuonna 2002, eli asunut tässä jo 15 vuotta (ens itekseen, kunnes kolme vuotta sitten erehty ottamaan yhen monien tunteman höpöttäjän kumppaniks tähän...). Tulleekohan tervaa läpi, vai onko nuo verhoilulaatat liimattu sellasella postiikilla, mikä alkaa aina välillä tihruumaan ulos? Pittääkö miun olla huolestunu, lopettaa koko takan käyttö vai mitä? Nuohooja on käyny säännöllisesti joka ainut syyskausi, eikä oo mittään moittinu. (Joka vuos on sovittu, että soittaa meille päin ja käyp jo loppukesästä ko hänelle soppii, ja joka syksy on sitte meijän pitäny soittaa monta kertaa enneko tavottaa ja saap ajan sovituks sitte ko jo painaa lämmityskaus päälle, vaikka ei oo koskaan ees tingitty hinnasta; muuten kyllä mukava mies, hoitaa hommansa ja tarinoip. Vielä vaa joskus vaikea tottuu tähän savolaiseen sanan pittoon...)
Laitan linkkejä kuviin, että ilmenis paremmin mistä on kyse:
TAKKA eestä (https://drive.google.com/open?id=0B0J8AG9J9zofVm8wVmlNU2RnSjQ). TAKKA sivulta (https://drive.google.com/open?id=0B0J8AG9J9zofYjVxTldIMkFlSm8) - tihkumakohta näkkyy hieman puolenvälin alapuolella ihan kirjahyllyn reunan vieressä - ja LÄHIKUVA TIHKUMASTA (https://drive.google.com/open?id=0B0J8AG9J9zofZUt1Q3k1andCc0U). Takkaa ei oo kuvia...
jaakkovaakko
-
eikös toi ole vuolukivitakka ja täyttä tavaraa eli ei ole erikseen vuorattu, meillä samantapanen vähän pienempi ei ole kyllä tihkuillut se
-
Mitäpä tuota arvelemaan.Otan paikallisen uuninmyyjän(kumpi on?) käymään ja siitä se varmasti selviää.Outo on vuoto.Piippunoesta kuitenkin lähtöisin sillä uunia kasatessa ei käytetä kuin vesilasia ja vuolukivijauhetta.
Itselläni nuo takan posket on ulospäin kahdella erillisellä kivellä eli seinämä on 2x68mm saumat limittäin.Mahtuuko tuohonkin kaksi riviä poskikanavan ulkopuolelle kun katsoo tuota mittaa leivinuunin luukusta ulkopintaan?
-
Tai sitten muurari on jäänyt ilman "savuviinoja"? ::)
-
Siinä Jaakolle vastausta ja kohtalotovereita. Vuolukivi on niin huokoista oman kokemukseni ja lukemani mukaan että kaadappas punkkua tai rasvaa uunin päälle niin ei ikään lähde pois. Se pysyy kuin paska junttilan tuvan seinässä. Lisäksi lukemani ja kuulemani mukaan samaiset uunit elävät ja hiushalkeamilta ei välty vaikka olisi mikä uunimestari muuraamassa. Elikkä se imee kosteutta itseensä se vuolukivi ja hikoilee saumasta sen ulos. Vaikka suoli24 ei ole luotettavin kanava niin minusta tällä kertaa on tässä oikeassa. Jos se kuitenkin vaivaa eikä sen asian kanssa voi elää niin privana saa muurarin numeron joka on samaa huonetta ja sukua. Se särkee entisen ja kasaa teille uuden. Pääsette huolestanne ja rahoistanne eroon.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/3554532/vuolukivitakan-saumat-rusehtuu (http://keskustelu.suomi24.fi/t/3554532/vuolukivitakan-saumat-rusehtuu)
Ei uuni tee halkeamia jos ei perustus"hae paikkaansa".Minulla on 18 vuotta vanha takka .Paino vähän yli 3000kg ja ei pienintäkään halkeamaa.Viime vuonna vaihdoin sellaisen irtoluiskan siihen luukun viereen ja paikkasin vesilasilla ja vuolukivijauholla tehdyllä "laastilla" tulisijan takaseinästä pienen lohkeaman.
-
Halakihan tuo sauma on, että eikkait se kumma, jos sieltä tullee nokia kosteuven kans. Ekojen lämmitysten jäläkeen, ku jättää pellit auki, niin voipi mennä piipusta pihalle.
-
Tuttua uuninmyyjää jututin.Syitä löytyy ja sen "mönjän" tuleminen saumoista on kyllä mahdollista.
Pitkä lämmittämätön kausi,kosteat ilmat,liian varovainen lämmitys ensimmäisellä kerralla ja jospa vielä vähän kosteilla puilla.
Vähän huolimaton takan kasaus jolloin saumat eivät ole kauttaaltaan täysiä.
Lähtee kuulemma hammasharjalla ja vedellä.
Tämä tänään opittua. :D
-
Tuhansia tuollaisia asentaneena tiedän minäkin jotain. Vuolukivi ei ime iseesä kosteutta koska kivi on tiivistä vert. tiili. Savukanaviin muodostuu kondenssivettä joka lähtee valumaan savukanavia pitkin alaspäin . Tekee yleensä tuon kun kylmää uunia aletaan lämmittämään.Kondenssivesi ottaa mukaansa nokea joka värjää sauman. Pesu aineella jolla noki lähtee ja kunnollinen lämmitys. Vuolukivi on helppo puhdistaa kun uskaltaa käytää tarpeeksi kovia aineita esim rasvan poistoon ksyleeniä tai jos pelkää hajua niin sähköuunin puhdistusaine
-
Ensinnäkkii tuhannet kiitokset kaikille vastanneille; täältä aina tietoa löytyy! Enkä kiellä edelleenkää mielipiteitä tai tietoja kertomasta.
Ennen miun tähän residenssiin ilmestymistä sillä täällä itekseen asuneella naisella oli sellanen tapa, että syksyllä aina tilas kylän halkokauppiaan tuomaan polttopuuta. Tämä perruutti ratkorin vajan lähelle ja pinos puuvajan täyteen klapeja. Klapeja palo vuodessa korkeintaan viidesosa vajan sisällöstä, ja seuraavana syksynä sama. Last in, first out - LIFO varasto oli se. Ja yli puolet vajan varastosta oli sellasta puuta, mikä oli vajaan jäänyt talon edellisiltä omistajilta. Mie panin puun ostolle topin, ja sitä nyt vähintään 15 vuotta vanhaa puuvarastoa on poltettu sen jälkeen, ja vielä on ens talveks rippeet jälellä. Melko hyvin ilmaa vaihtavassa ja ehottoman satteen pitävässä vajassa ollutta. Ei se kyllä tuoreuttaan märkää ole ennää. Mutta kevväillä jäi tuo takan vieressä majaileva kantotellinki kyllä melkein täyteen, ja ne puut on olleet koko kesän sisällä. Kun kesällä ei talossa oo lämmöt päällä, eikä oo tänä kesänä just tarvinnu pumppua viilentämiseenkään pyöritellä, on - varsinkin eilisen kaltasen julmetun satteen aikaan - sisäilman kosteusrosentti aika korkia. Eilen kosteusmittari näytti 90 rosenttia ja lämpö sisällä lämmittämättäkin reilusti yli 20 astetta. Absoluuttinen kosteus sillon niissä sisällä kesän olleissa takkapuissa aika korkia. Ja tosiaan tänä aamuna aika pienesti tulta piettiin hetken aikaa takassa. Eli kaikki elementit Arin kuvaamaan tilanteeseen just toteutuneet.
Tuo terva tai mitä lienee takan ulkopinnassa ei kuitenkaan ollut alunperinkään huolenaihe; puhtaaks oon koko ajan uskonu saavani sen, tai löytäväni rouvalle ko. hommaan tepsivät aineet. Isompi huolenaihe oli se, että kun silmällekkii näyttää siinä saumassa ja jossain vanhemmankin tihkumisen kohalla olevan pieni halkeeman poikanen, niin onko takka edelleen lämmityskelpoinen, vai menneekö käyttökieltoon? Niiko aikasemmin kirjotin, ei se ostopuulla mikkään taloudellinen kysymys ole, mutta kun se on koettu mukavaks puuhasteluks ja myös tunnelman luojaks, ni jonkinasteisena menetyksenä kuitenkii piettäs, jos ei takkaa voi käyttää. Varsinkin tuo rouva kokis.... ja onhan se nyt ihan perustuslakitasoinen kysymys; kyllä omakotitalossa pittää takka olla! Takan purku ja uuven teko alkas sitte taas olla sekä jonkinkokonen kustannuskysymys, että ennenkaikkee melkonen ruljanssi; olettasin, että purun ajaks ois huusholli tyhjennettävä ja suojattava aika perusteellisesti. Ja ko just saatiin se 105-vuotias mummonharmoonikin puhtaaks ja sisälle kunniapaikalle!
Tännää puhuttiin sellasta, että soitetaan huomenna - jos saahaan kiinni - sille nokisutarille, pyyvetään käymään ja kuunnellaan alan ammattimiehen arvio takan käytöstä. Vaikka jo etenkii Teuvon ja Arin tietämyksellä alkokin pikkusen helpottammaan tää tuska.
Sen verran vielä tuosta takasta, että vaikka siinä tulipesän yläpuolella on se leivinuunin näkönen luukku, se on vain sellanen haudutusuuni. Ei siitä oo mittään yhteyttä hormiin, eli ei siihen voi tulta laittaa eikä oikein leivänpaistoon tarvittavvaa lämpötillaa saavuttaa miun ymmärryksen mukkaan. Kyllä haudutusuunin lämpömittariin talvisaikaan tavallisella lämmittämisellä yli sata astetta tullee, että kyllä siinä puuro muhii tai vois karjalanpaistin loppukypsennyksenkii tehä, mutta ei se siinä käytössä oo meillä ollu ko kolme vai neljä vuotta sitten lusijanpäivän jälkeen, ko oltiin pari vuorokautta sähköittä. Sekä tuo haudutusuuni että varsinainen tulipesä ovat sisäleveydeltään pikkasen luukkujaan kapeampia, mutta ei tuohon sivulle savukanavien lisäks taija kovin paksuille seinämille tillaa jäähä?
Tästä jatketaan, t. Jaakko
-
Tuo on sellainen malli jossa tosen puolen kanava on kuristettu ja tuo näkyvällä puolella on pitempi kanava. Sinne kosteus tiivistyy. Laita lämmittyskauden alussa kuumailmapuhallin hormiin noin kymmeneksi minuutiksi ja sitten tai samaan aikaan sytytyspuut takkaan . Kahdesta neljään senttiin halkaisijaltaan melkein puoleen väliin pesää ja sitten sytytys ja palaminen kovalla vedolla , ota tuhkaluukku kokonaan pois. Tällä saadaan kosteus pois. Tämän jälkeen normaalisti lisätään puita mutta vasta hiillos vaiheessa. Niin ja se liikuteltava arina kokonaan auki tai heitä mäkeen , ei kestä kuitenkaan, eikä vaikuta juurikaan palotapahtumaan. Kaikki nämä hionoudet johtuvat siitä että näitä tehdään vientiin ja euroopassa on tiukat päästömääräykset uuneille, joten kaikkien sinne myyvien valmistajien on testattava uuninsa päästöjen takia. Suomessa vaatimukset ovat vähän lievemmät