VMPK ry Foorumi
Muut => Yleistä keskustelua => Aiheen aloitti: Jussi Kumpu - Maaliskuu 20, 2017, 11:43:11 ap
-
Löytyykö palstalaisista harrastajia? Mieli on alati tuohon puuhaan halajanut, nyt sitten tilasin hakulaitteen, Ace carrett 250, hinta lisälaitteineen 239 + rahti, mielenkiinnolla suvea odottelen.
-
aarremaanalla.com on hengenheimolaisia,lukenut olen heidän tarinoitaan mutta aloituskynnys ei ole vielä ylittynyt...
-
itsellä oli tuo C.SCOPE ja kävin uimarannoilla usein,löysin kolikoita,sormuksia ja pari kelloa,täytyykin kaivaa se jstain varastojen kätköistä ja alkaa taas harrastamaan.
-
Ace carrett 250 tallissa.
Kiva vekotin, yhtenä kesänä kerennyt vähän myllätä. Löytää yllättävän hyvin kaikkea.
-
Keväällä heti uimarannan hiekoille, olen usei nähny näitä etsijöitä. Kait sielä jotain on ku joka kevät niitä näkyy, mä menisin lumenkaatopaikalle etsimään. Jos oikein runsasluminen talvi niin ei sula koko kesänä kaikki ja tuskin nuo halvemmat kovin syvältä sormusta löydä ?
-
Tere!
Carretti mullakin...ei paljoa ole ehtinyt vielä myllätä.
Mutta keväällä meinaan alkaa enemmänkin.
Onko porukassa ketään n. 50 km säteellä
Orimattilassa-lähetäänkö kimpassa koittamaan viikinkimiekan jahtia
sitten kun maa sulaa?
t. Markku
-
Muinaismuistoista viis,hopeaplootuja ja kultakoruja... ;)
-
Minullakin on Garret ACE 250 - olen ollut tyytyväinen laitteeseen. Lisäksi kannattaa hommata pin pointter, jolla pienemmät löydökset löytyvät helposti kaivuukuopan seinistä tai käännetystä turvemättäästä.
-
Näin ammattilaisen näkökulmasta muutama sana.
Metallinilmaisinharrastus on sinänsä ihan mukava ja mielenkiintoinen harrastus, joka osaltaan myös johdattaa ihmisiä kiinnostumaan enemmän menneisyydestä ja ihmiskuntamme historiasta. Harrastuksessa on kuitenkin herkästi mahdollisuus joutua ns. harmaalle alueelle, kun vastaan tulee muinaisjäännöksiksi luokiteltavia esineitä/kohteita. Ihan yksinkertainen nyrkkisääntö: pysykää poissa muinaisjäännösalueilta ja myös niiden reuna-alueilta. Tunnettuun muinaisjäännökseen kajoaminen on laitonta oli siitä sitten etukäteen tietoinen tai ei. Samoin muinaismuistolain mukaan kaikki muinaisjäännöksiksi luokiteltavat esineet ja kohteet ovat lailla suojeltuja löytöhetkestä lähtien, eli käytännössä Suomessa kaikki arkeologiset esineet ovat yhteiskunnan/valtion omaisuutta jo maaperässä ollessaan ja kohteet ja alueet jo valmiiksi lain suojaamia. Arkeologit ja tutkijat ovat hyvin tietoisia, että kaikkea ei ole löydetty, mutta emme me halua kaikkia löytääkään. Meillä ei yksinkertaisesti ole resursseja käsitellä kaikkea ja usein esineet, ja ennen kaikkea tieto säilyy parhaiten, kun sen annetaan olla maassa. Esineiden esiin kaivaminen ei ole itse tarkoitus - esineillä ei ole arvoa, niiden kantamalla tiedolla on - ja tästä tiedosta suurin osa on esineen sijainnin yksityiskohdissa, joka usein menetetään pysyvästi, jos esine nostetaan maasta ilman yksityiskohtaista ja tarkkaa dokumentointia (mukaan lukien esimerkiksi esineen asento maassa. Kuinka moni harrastaja hoksaa tämän asian mitata ja valokuvata, varsinkin kun esine usein kaivetaan nopeasti lapiolla pintaan?). Arkeologit myös tietävät, että tunnettujen muinaisjäännösten lähistöllä on todellisuudessa vielä paljon lisää muinaisjäännöksiä. Niitä kaivetaan esiin harkitusti sen mukaan jos ja kun on tarve. Siksi tunnettujen muinaisjäännösten läheisyydessä toimiminen on käytännössä moraalisesti yhtä tuomittavaa, kuin varsinaisella muinaisjäännösalueella touhuaminen (huomatkaa, että vaikka tietokannoissa tunnetuille muinaisjäännöksille annetaan pistemäinen sijaintitieto, se on pääosassa tapauksissa vain tunnetun alueen arvioitu keskipiste. Alue voi todellisuudessa olla satojen metrien laajuinen).
Arkeologit ja museoihmiset eivät siis välttämättä (hyvin todennäköisesti eivät) ole innostuneita uusista löydöksistä, varsinkin, jos löytöjä on kerätty useita, ne on "puhdistettu" ja niiden sijaintia ei ole tarkasti dokumentoitu (siis myös tarkka syvyystieto), ja etenkin, jos löydöt liittyvät kohteeseen, joka jo tunnetaan, tai sen läheisyyteen. Museoviraston kokoelmayksikkö on suomeksi sanottuna "kusessa" nykyisten harrastajilta tulevien löytömäärien kanssa. Yksikön resurssit on mitoitettu harrastusbuumia edeltävälle tasolle, jolloin virastolle tuotiin keskimäärin 50 kansalaisten löytämää esinettä vuodessa. Nyt löytömäärät ovat 3000/vuosi. Kaikille tietokantaan merkittäville muinaisjäännöksille on kuitenkin tehtävä samat yhtäläiset konservointikäsittelyt niiden materiaaliarvosta riippumatta, mikä on aikaa vievää ja kallista laboratoriotyötä. Toisekseen, valtio ei maksa muinaisjäännöksistä löytöpalkkioita, kuin harvinaisissa poikkeustapauksissa, ja silloinkin ns. lunastushinta on hyvin muodollinen. Varsinaisesti näin ei edes tarvitse tehdä, sillä kuten aiemmin mainitsin, lain mukaan irtaimet muinaisjäännökset ovat löytöhetkestä lähtien valtion omaisuutta.
Jos kuitenkin törmäät, tai luulet törmänneesi, arkeologisesti merkittävään esineeseen tai kohteeseen harrastuksen lomassa, tässä muutamia perusohjeita.
a) LOPETA! Älä kaiva enää yhtään pistoa lisää vaikka signaaleja tulisi kuinka paljon alueelta! Parempi idea on ottaa vaikka huomiovärillä värjättyjä puikkoja, esim. grillitikkuja, ja pistellä signaalien ilmoittamiin kohtiin niitä pystyyn. Tästä on itse asiassa todellista apua tutkijoille.
b) Ota talteen kaikki mahdollinen sijaintitieto, mitä vielä pystyt koskien löytämäsi esineen sijaintia niin kartalla kuin maaperässä. Jos tiedät esineen todellisen asennon maaperässä ota siitä muutama valokuva eri mittakaavoissa. Laita kuviin mitta tms. ja jonkinlainen pohjoisnuoli.
c) Älä puhdista esinettä. Vaikka metalliesine voi tuntua kulutusta kestävältä, saattaa puhdistuksessa kadota tärkeää materiaalia ja sitä kautta tietoa. (esimerkiksi: Pronssiesineiden oksidi on sen verta myrkky, että se saattaa säilyttää siihen kosketuksissa olleita orgaanisia materiaaleja. Siten vaikka pronssisoljen pinnalla saattaa olla säilyneenä rippeitä vaatekuiduista, jossa solki on ollut kiinni. Nämä vaatekuidut ovat Suomen olosuhteissa paljon harvinaisempia arkeologisia löytöjä kuin esim mainitut pronssisoljet). Eli siis jätä mahdollisimman paljon maata, törkyä, ruostetta, patinaa, hometta ym. esineen ympärille.
d) Säilytä esinettä alkuperäisissä olosuhteissa. Varmin tapa on ottaa pakata esine rasiaan jossa on sen ympärillä ollutta maa-ainesta. Laita esine kylmään. Jääkaappi on hyvä.
e) Vie löytö ja tekemäsi paikkadokumentaatio alueen museoviranomaisten tai arkeologien nähtäväksi. Sieltä saat lopullisen tiedon esineestä ja kohteesta ja tietoja jatkotoimenpiteestä.
f) Jos löytämäsi kohde osoittautuu muinaisjäännöskohteeksi ÄLÄ MENE SINNE ENÄÄ TAKAISIN! Paitsi tietysti jos toimit yhteistyössä arkeologien kanssa. Ei edes siihen lähelle. Jos aluetta tarvitsee tutkia lisää, arkeologit hoitavat sen, ja jos olet toiminut mallikelpoisesti löytösi suhteen, he saattavat hyvinkin pyytää sinut avuksesi jatkotutkimuksiin.
Tämmöisiä näkökulmia halusin muistuttaa mieliinne nyt lumien sulaessa ja maan paljastuessa.
Risto Nurmi
arkeologi
Oulun Yliopisto
-
Vasta tuli tv:stä sarja menneisyyden tonkijat. Tuli katsottua kaikki jaksot. Siinäkin löytyi miekka joka jätettiin kaivamatta ylös,museo väki kaivaa varmaan sitten myöhemmin senkin.
-
Katselin kanssa.
Vaan on se pieni todennäköisyys miekkaan törmätä-
ei kai niitä ihan hirveästi ole hukattu tai haudattu.
Taitaa iso lottovoitto olla todennäköisempi?
t. Markku
-
Piilotin Lieksaan vanhan mökin tontille lahon kannon juureen 20 pennisen 52 vuotta sitten. Mökkiä ei ole, tonttikin on vesottunut.
Ensi kesänä käyn velipojan miinaharavan kanssa etsimässä tuon rahan. Minulle se on muinaismuisto.
Miinaharava ostettiin kimpassa velipojalle 50-vuotis lahjaksi. Sillä on hyvä katsoa sirkkelöitäviksi tuoduista tukeista naulat
joita poijankyrvät ovat hakanneet pihapuihin joita isännät sahauttavat velipojalla. Ja itärajalta tuoduissa puissa on summaton
määrä luoteja ja sirpaleita. Laite on hyvinkin haukkunut hintansa.
L&K.
-
Lapista voisi löytää vaikka Saksalaisten piilottaman kulta aarteen,niitäkin on ainakin urbaani legendojen mukaan Lapin kairat täynnä.
-
Risto on kirjoittanut sopivan lyhyen, mutta tuhdin paketin ja selkeät ohjeet miten muinaismuistojen kanssa tulee toimia. Minusta on hyvin kirjoitettu. Ei liian pitkä, mutta tuhti tietopaketti. Moni saattaa tietämättään tehdä töllön töitä tuossa harrastuksessa.
Tuollaiset lyhyet mutta ytimekkäät ohjeet voisi myös kirjoittaa poikamiehillekin, kun lähtevät "aarteen" etsintään. Mielellään sellaiset mitkä ei heti unohdu kiihkeissä soidinmenoissa. Oikeat keinot "aarteen" löytämiseksi ja myöskin pahimpien sudenkuoppien välttämiseksi.
Se on kanssa taitolaji. https://www.youtube.com/watch?v=bbLpZn4B7b0 (https://www.youtube.com/watch?v=bbLpZn4B7b0) ::)
-
Juttelin koiran lenkillä yhden naapurin kanssa jonka poika harrastaa tuota ja vie löytötavara toimistoon löytönsä joista valtaosan saa itselleen kun omistaja ei hae niitä. Parhaan tilin on tehnyt viemällä metsiköistä löytyneitä varastettuja pyöriä joita kukaan ei kaipaa kun nekin saa määrätyn ajan kuluessa löytäjä pitää. Asia tuli puheeksi kun tiesin pojan harrastavan geokätkeilyä, vitriinissä on kelloja, sormuksia, korvakoruja ja kolikoita+avaimia. Rahaa löytyy kymmeniä euroja ja joskus vielä markkojakin.
-
Joo mutta varovasti sitten jos paappa on kranuja kaivanut piiloon, eikö lapissa aina joskus pamahda ku sakuilta jäi melkoiset määrät a tarviketta sinne. Suolammista sukeltajat löytäneet vaikka mitä, upottivat lähtiessään paljonki aseita/pateja. Näin olen kuullut kerrottavan ja vielä kuksa kädessä vanha ukko kertoo mihin upottivat ku oli lapsena katsomassa. Kyllä pikkasen pitää varoa mihinkä lapion tyrkkää, ei se miinankaan löytö mikään ihme ole ku niitä taitaa olla satojatuhansia vielä löytämättä. Sakuthan miinoitti leiripaikkansa melko hyvin eikä heillä/meillä ole karttoja niistä.
Niillähän on omat nettisivutkin, harrastuksena mielenkiintoinen.
-
Vinkkaa nettisivut tännekin. Kaikki sota löydöt kiinnostaa.
-
Rekkaa itsesi sivuille http://www.pkymasehist.fi (http://www.pkymasehist.fi) ja kysy sieltä, nikillä onnistuu rekkautuminen. Sielä ne tietäjät on.
-
Joo mutta varovasti sitten jos paappa on kranuja kaivanut piiloon, eikö lapissa aina joskus pamahda ku sakuilta jäi melkoiset määrät a tarviketta sinne. Suolammista sukeltajat löytäneet vaikka mitä, upottivat lähtiessään paljonki aseita/pateja. Näin olen kuullut kerrottavan ja vielä kuksa kädessä vanha ukko kertoo mihin upottivat ku oli lapsena katsomassa. Kyllä pikkasen pitää varoa mihinkä lapion tyrkkää, ei se miinankaan löytö mikään ihme ole ku niitä taitaa olla satojatuhansia vielä löytämättä. Sakuthan miinoitti leiripaikkansa melko hyvin eikä heillä/meillä ole karttoja niistä.
Niillähän on omat nettisivutkin, harrastuksena mielenkiintoinen.
Muistan elävästi kun isän kotipaikalla perkattiin kaivinkoneella vanhan kivinavetan raunioita. Kuskille oli kerrottu, että osa isoisän rintamalta kuskaamasta arsenaalista on vielä löytämättä - mm. laatikollinen räjähtäviä PST-kuteja ja automiina. Lähti muuten laiskanpulskea konekuski kopista yllättävän lujaa takavasemmalle, kun kauhan mukana maasta nousi 30cm tummanvihreä metallikiekko, jonka keskellä oli nappi... esine osoittautui lopulta ison öljylampun säiliöksi, jonka keskiaukkoon oli laitettu pieni emalimotti alasuin. Hiukkavaarassa pääsin ampumaan 1940-varastoa olevan automiinan, ja voin sanoa, että se oli kyllä ihan saman näköinen. ;D
-
Vähän asian vierestä mutta kotipuolessa pojanperkeleet säikyttelivät TVH:n miehiä heittämällä munakranaatin
näköisen tupakansytyttimen monttuun jota miehet kaivoivat. Siinä oli ollut vielä sähisevä tulilanka kiinanpommista vaikutuksen
tehostamiseksi. Oli ukot selvinneet montusta melko äkkiä ylös ja oli nähty melkoinen kilpajuoksu yläkylältä alakylälle.
Meteli oli ollut eläimellinen, yksi ajoi poikia lapion kanssa takaa ja kaksi huusi montunreunalta että tuu takasin nythän on aprillipäivä. :laugh:
L&K.
-
Toisekseen, valtio ei maksa muinaisjäännöksistä löytöpalkkioita, kuin harvinaisissa poikkeustapauksissa, ja silloinkin ns. lunastushinta on hyvin muodollinen. Varsinaisesti näin ei edes tarvitse tehdä, sillä kuten aiemmin mainitsin, lain mukaan irtaimet muinaisjäännökset ovat löytöhetkestä lähtien valtion omaisuutta.
eihän se ihan näin mene?valtiolla on lunastus oikeus esineisiin.eli voi ilmoittaessa valita lahjoitatko esineen vai haluatko sen lunastettavaksi.jos valtio ei halua esinettä lunastaa olet sen laillinen omistaja sen jälkeen.
-
Toisekseen, valtio ei maksa muinaisjäännöksistä löytöpalkkioita, kuin harvinaisissa poikkeustapauksissa, ja silloinkin ns. lunastushinta on hyvin muodollinen. Varsinaisesti näin ei edes tarvitse tehdä, sillä kuten aiemmin mainitsin, lain mukaan irtaimet muinaisjäännökset ovat löytöhetkestä lähtien valtion omaisuutta.
eihän se ihan näin mene?valtiolla on lunastus oikeus esineisiin.eli voi ilmoittaessa valita lahjoitatko esineen vai haluatko sen lunastettavaksi.jos valtio ei halua esinettä lunastaa olet sen laillinen omistaja sen jälkeen.
Pitipä oikein lukea Muinaismuistolaki uudelleen. Lain kirjaimen mukaan olet tosiaan oikeassa, mutta käytännössä palkkioita ei juuri koskaan makseta. Aiempina vuosina ihmiset käytännössä aina lahjoittivat löytämiään esineitä, eikä löytöpalkkiota kukaan edes kysellyt. Nykyään suurimmasta osasta toimitettuja esineitä vaaditaan palkkiota. En sitten tiedä onko ihmisillä hieman väärät luulot maasta löytyneiden esineiden arvosta, vai onko tämä vain tapa hakkia esineelle omistusoikeus. Joka tapauksessa kyseessä on prosessi, joka rasittaa suuresti nykyistä henkilökuntaa.
-
Katselin kanssa.
Vaan on se pieni todennäköisyys miekkaan törmätä-
ei kai niitä ihan hirveästi ole hukattu tai haudattu.
Taitaa iso lottovoitto olla todennäköisempi?
t. Markku
Suomesta on löydetty viikinkiajan miekkoja yli 300kpl.
Ulfberht-miekkoja tai niiden kopioita on kolmasosa. Toisaalla mainitaan jopa parisataa.
Eihän sitä koskaan tiedä mitä vastaan tulee? Pullonkorkkeja ainakin...
-
Katselin kanssa.
Vaan on se pieni todennäköisyys miekkaan törmätä-
ei kai niitä ihan hirveästi ole hukattu tai haudattu.
Taitaa iso lottovoitto olla todennäköisempi?
t. Markku
Suomesta on löydetty viikinkiajan miekkoja yli 300kpl.
Ulfberht-miekkoja tai niiden kopioita on kolmasosa. Toisaalla mainitaan jopa parisataa.
Eihän sitä koskaan tiedä mitä vastaan tulee? Pullonkorkkeja ainakin...
Wikipedia: ''Yhteensä Lotosta on saatu yli 3000 päävoittoa. Eniten Loton päävoittoja on osunut Helsinkiin, noin 400 kpl''
-
tuli myös ostettua garretin ace 250 ja pinpointteri alkutalvesta.
Lainasin kerran kaverin vehettä viimekesänä ja sain sen kanssa reväytettyä reisilihaksen!!..vaarallinen harrastus =)
Sen takia kai täyty omakin ostaa. Nyt tuli talven aikana väsättyä lapio ja sellane pienempi diggeri kesäks.
-
Jos joku käy Jokijärvellä niin kannattaa haravoida Villinsaari tarkkaan. Siellä on Päätalon mukaan pihistetty kortinsilmää ahkerasti ja päityneiltä on tippunut kolikoita kanervikkoon.:-).
L&K.
-
Kyllä pitää käydä kesällä.On jo kolme vuotta kun viimeksi.Ei varmaan huono idea ottaa harava mukaan,vaan uskaltaakohan siihen Jokijärven loman edessä olevaan saareen mennä haravoimaan,saattaa Simosen simppa jalkaa kummittelemaan.Kiellettykkin varmaan kun on kalmisto.nimimerkki päätalot luettu,montakin kertaa.
-
Eikös se kalmisto ole enempi alavirtaan, Kirkkosaari nimeltään.
L&K.
-
Enempi minua pelottaisi Nakki-Jussi tai Tauriais-Herkko kummitellessaan. Simosen Simppa oli itse rauhallisuus.
L&K.
-
Kyllä se Riitukin puolensa piti,ainakin sillloin kun Putikkalaisten veri kiehahti. Hermannikin oli välillä pahapäinen.
Vimperillä oli kuulemma iso?
-
Kotipuolessa Korvualla on edelleen yhdessä autiotalossa tallessa kuppaussarvet, joilla itse Riitu opetteli nuorena piikatyttösenä ollessaan kuppaustaidon. Talon vanhaemäntä kun taisi olla Riitun täti jos oikein muistan, ja itsekin melkoinen velho. Minulle Riitu tai Kalle olisi enää melko kaukainen sukulainen, yhteinen esi-isä on syntynyt joskus 1760-luvulla.. Sen verran kuitenkin on kiinnostanut että Päätalot tuli joskus luettua. Korvuan vanhan kantatilan pihapiiristä löytyisi varmaan kaikenlaista, jos metallinpaljastimella etsisi. Siinäkin sellainen kyläpahanen että ei varmaan muuten ole mainittu missään kirjallisuudessa kuin Päätaloissa.
Päätaloista tuli mieleen, että välillä tulee oltua sukulaisen mökillä, joka sijaitsee Hermannin äidin syntymäpaikalla, aivan ikivanha asuinpaikka josta varmasti löytyisi vaikka mitä. Vanhoja rakennusten pohjia erottuu vielä useita.
-
En kinaa vastaan.Kerron totuuden,kirkkosaari on Jokijärvenlomien (tosi hyvä majapaikka,suosittelen)vastapäätä.Lyhyvisaari on alavirtaan seuraava Saari.
Eikös se kalmisto ole enempi alavirtaan, Kirkkosaari nimeltään.
L&K.