VMPK ry Foorumi
Moottoripyörät => Entisöinti => Aiheen aloitti: Arto Lepistö - Huhtikuu 04, 2016, 10:22:16 ap
-
Millä keinoin olisi paras suojata pultit ja mutterit ym sellaiset osat, joita ei voi maalata, ruostumiselta?
-
Eikös sinkitys ole se tehokkain?
Jos vielä tarvitaan parempaa korroosiokestavyyttä, niin sinkin päälle passivointi.
-
Hoi
Tuosta sinkityksestä kysyisin että, tehdäänkö esim.keltapassivointi sinkityksen päälle? eli, jos keltapassivointi on väärä pinta ulkonäöllisistä syistä, niin kevyesti hiomalla saa alta paljastettua sinkityn pinnan, eli sinipassivoinnin? Onnistuuko?
-
MInä en tunne prosessia, mutta kerran jouduin erään tuotteen teknillisten vaatimusten takia testauttamaan sinkittyjä pultteja VTT:llä suolasumukokeesssa. Eivät kestäneet kuin 1 vrk:n ko testiä, kun alkoi tulla ruosteta pintaan. :-\
Sitten samanlaisiin sinkittyihin pultteihin tehtiin lisäksi keltapassivonti: läpäisi 14 vrk:n suolasumutestit. :)
Ymmärrän, että passivointi tehdään sinkkiin.
Keltainen on yleisin, mutta eikös niitä ole mustiakin passivointeja.
Tässä taas kerron kuulemaani; väri riippuu elektrolyytin eri lisäaineista.
Ipi Laaksonen varmasti tietää nämä asiat.
-
Mistä tuollaisia liemiä voi ostaa?
-
Ei riitä liemi, pitää olla sinkkianodi ja sähköäkin tarvitaan.
Katselepas Googlesta nimellä Timo Happonen ja sinkitys.
Siellä on pikkuisen osviittaa jos haluaa itse tehdä.
L&K.
-
Kyllä tuo sähkösinkitys on yleisin ja paras tapa,sähkösinkitty tuote passivoidaan eli kromatoidaan lähes aina,yleisin on kirkas eli sinipassivointi,keltapassivointi on hieman kestävämpi,sitten on vielä esim.mustapassivointi ja viherpassivointi joka tunnetaan myös oliivikromatoinnin nimellä.Korroosionkesto on kyllä kirkkaallakin passivoinnilla ihan hyvä.
-
Hoi
Tuosta sinkityksestä kysyisin että, tehdäänkö esim.keltapassivointi sinkityksen päälle? eli, jos keltapassivointi on väärä pinta ulkonäöllisistä syistä, niin kevyesti hiomalla saa alta paljastettua sinkityn pinnan, eli sinipassivoinnin? Onnistuuko?
Jos hiot sen keltapassivoinnin pois,alla on puhdas sinkkipinta joka tummuu nopeasti.
-
Jos ei välttämättä pidä sitä harmaata sinkkipintaa laittaa niin minä laitan rosteria.
Pultin tai mutterin kannan hioo hetkessä siihen kiiltoon että kromatusta ei erota.
Kunnon koneet tietysti pitää hiontaan olla.
Sitten ei tarvitse niitten ruostumista tai tummumista murehtia.
-
Hoi
Kiitos Ipi ja kumppanit vastauksista, selvis nuo sinkityksen perusasiat, elikkä pinta aina passivoidaan sinkityksen jälkeen jollakin "värillä" -sini, kelta, viher, jne.
-
Jos ei välttämättä pidä sitä harmaata sinkkipintaa laittaa niin minä laitan rosteria.
Pultin tai mutterin kannan hioo hetkessä siihen kiiltoon että kromatusta ei erota.
Kunnon koneet tietysti pitää hiontaan olla.
Sitten ei tarvitse niitten ruostumista tai tummumista murehtia.
Pekka, Oliskohan niin, etteivät museotarkastajatkaan erota?
Muistanpa, kun vein tarkastukseen BMW R 60/2 (-64), johon olin vaihtanut pultteja.
Käytin uusia pultteja, joista hioin kannassa olevat lujuus- yms merkinnät pois ja vein sitten sähkösinkitykseen.
Olin laskenut pultit väärin, matematiikka kun on vaikeaa, ja yksi pultti puuttui.
En viitsinyt lähteä viemään yhtä sähkösinkitykseen, vaan pistin rosteripultin seisontajalan toiseksi kiinnityspultiksi.
Ajattelin, ettei se sieltä moottorin alta näy!
Tarkastajat huomasivat sen jo 5 metrin päästä! ;)
Onneksi se oli ainoa poikkeama, joten tarkastuksessa pyörä hyväksyttiin.
Toki tuon pultin huomaamisessa oli myös huumoria mukana! :)
-
Magneetti kertoo jotain myös, ei tartu ruostumattomaan niin hyvin kuin sinkittyyn pulttiin.
Tosin riippuu ruostumattoman muokkausasteesta, muistaakseni mitä enemmän muokattu niin
paremmin tarttuu. :laugh:
L&K.
-
Pekka, Oliskohan niin, etteivät museotarkastajatkaan erota?
Jos on kunnolla tehty niin ei erota museokatsastaja eikä muukaan.
Mikä synti tämä sitten vois olla jos orkkikselta näyttää?
Minusta jos on parempi kuin originaali niin saa olla.
Kromattuihin pultteihin pitää aina laittaa kangas väliin jos avainta siihen asentaa.
Pulttien kantamerkinnät lähtee myös sen siliän tien pois jos haluaa.
Magneetti ei myöskään erota jos on oikea ferriittinen rosteri, jos se sitten jotain museokatsastajaa jaksaa kiinnostaa.
Kokeile vaikka keittiöveitsillä magneettisuutta.
Myös erilaisilla hionta-/ puhallustekniikoilla rosteriin saa myös harmaan sinkkipinnan jos sellaisen haluaa.
Näillä konsteilla loppuu se tappelu ruostuneitten pulttien ja mutterien kanssa.
-
Normaalikäytössä tuo sähkösinkitys kestää hyvin korroosiota,varsinkin kun ei näitä vehkeitä ulkosalla juurikaan säilytetä.
-
Normaalikäytössä tuo sähkösinkitys kestää hyvin korroosiota,varsinkin kun ei näitä vehkeitä ulkosalla juurikaan säilytetä.
Ja vahaa pultit ja mutterit huolella asennusvaiheessa.
-
Mulla oli kaksi pyörää.
Vespa 180SS -65 ja Triumph TR6R -69.
Molemmissa oli kaikki sinkityt pultit ja mutteri umpiruosteessa. Osa muttereista ei auennut kuin kosanilla.
Vespassa oli sinkitys vissiin tehnyt myös joitakin galvaanisia reaktioita koska pultin ympäriltä oli syönyt peltiin valtavan reiän.
Molemmat olen nyt korjannut eikä minkäänlaisia merkkejä ruosteesta näy.
Eikä tuukia tarvitse laittaa mutterin ympärille jos siihen avainta laittaa.
Kun on rosteri ja hyvät koneet, niin se on siinä. Hyvää jälkeä syntyy ja tappelu ruosteesta loppuu siihen.
-
Yleensä ne on umpiruosteessa koska vehkeet on seisseet ulkosalla,normaalikäytössä sähkösinkitys kestää vuosikymmeniä.
Kromattuihin pultteihin ei mitään "tuukia" tarvii väliin laittaa,elleivät ne ole kromattu päin v...ta :) (eli liian paksu pinta,mikä lohkeilee).
Varsinkin museo yms. vehkeissä mistä pidetään vähan parempaa huolta eikä pidetä taivasalla,sinkki kestää maailman tappiin :)
-
Sähkösinkityt pultit kestävät vamasti pitkään, jos ei ulkosalla säilytä pyörää.
Tuo Pekan mainitsema galvaaninen reaktio, eli galvaaninen korroosio, onkin mielenkiintoinen juttu. Sinkityllä pultilla liitetty tavallinen rakenneteräsosa, ja se reiän ympärys, säilyykin korroosiolta paremmin kuin rosteripultilla liitetty. Itse rosteripultti kyllä säilyy jalompana metallina.
No, kun peltiosa on hyvin pintakäsitelty (maalattu) niin käytännössä ei varmaankaan tule ongelmia rosteripulttien kanssa.
Googlettamalla löytyy galvaanisesta korroosiosta juttuja.
T. Seppo Y.
PS. Minkähänlainen pulttien pintakäsittely lie ollut engelsmanneilla aikoinaan, kun vm. -49 BSA:ssa oli osa pulteista ja muttereista ihan kirkkaita vielä yli 60 v. jälkeen, vaikka esim. pyörän runko oli osittain pahasti syöpynyt. Joku sinkkipinnoite niissä ilmeisesti on. Perusainekin saattaa olla seostettua...
-
Ipi on kyllä alan miehiä, rohkenen silti sanoa että kangas
kromatun pultin tai mutterin päälle on se oikea tekniikka.
Itse kukin voi katsoa mitä muusta seuraa.
Kun olen laittanut, ja oikean näköiseksi tehnyt rosterin niin se tappelu ruostumisesta on loppunut siihen.
-
Sähkösinkityt pultit kestävät vamasti pitkään, jos ei ulkosalla säilytä pyörää.
Tuo Pekan mainitsema galvaaninen reaktio, eli galvaaninen korroosio, onkin mielenkiintoinen juttu. Sinkityllä pultilla liitetty tavallinen rakenneteräsosa, ja se reiän ympärys, säilyykin korroosiolta paremmin kuin rosteripultilla liitetty. Itse rosteripultti kyllä säilyy jalompana metallina.
No, kun peltiosa on hyvin pintakäsitelty (maalattu) niin käytännössä ei varmaankaan tule ongelmia rosteripulttien kanssa.
Googlettamalla löytyy galvaanisesta korroosiosta juttuja.
T. Seppo Y.
PS. Minkähänlainen pulttien pintakäsittely lie ollut engelsmanneilla aikoinaan, kun vm. -49 BSA:ssa oli osa pulteista ja muttereista ihan kirkkaita vielä yli 60 v. jälkeen, vaikka esim. pyörän runko oli osittain pahasti syöpynyt. Joku sinkkipinnoite niissä ilmeisesti on. Perusainekin saattaa olla seostettua...
40-luvulla ei paljonkaan sinkitty,silloin käytettiin sinkin tilalla kadmiumia,joka on todella kestävä pinnoite (kestää mm.meri ilmastoa).Kadmium on tosin vähän harmahtava ja kiilloton pinnoite joten nuo vanhojen Brittien pinnoitteet voivat olla nikkeliä missä on kupari pohjalla.Olis mielenkiintoinen juttu löytää joku tuon aikakauden pultti,ja tutkia miten se on pinnoitettu.
-
Komppaan Pekkaa. Kyllä täytyy ihmetellä kun kirjoitellaan että nykyisin menetelmät kehittynyt, silti puhutaan kromauksen ja näköjään sinkikkipinnankin vahauksesta, olen varma että 50-60 luvulla kromi eikä sinkkipintoja vahailtu, silti ne pysy hyvänä, ulkosäilytyksessäkin, kromi vielä 40 vuotta metsässä. Tämän päivän kromaus eikä sähkösinkitys ei juuri vuottakaan kestä ulkosäilytyksessä (on vielä olemassa koneita ja vehkeitä mitä ei voi säilytellä olohuoneessa), kromiosat jopa yhdessä kesässä. Taitaa olla nykyisin kuumasinkitys mikä osataan vielä tehdä oikein ja kestää, mutta saattahan sekin pinnoitus ajan saatossa kehittyä ja saadaan muutamassa vuodessa ruostuva kuumasinkitys.Kyllä rosteri ja hapis ainoa Konsti saada OIKEASTI kestävä lopputulos.
-
Menee vähän ulos tästä tipicista, mutta liittyy korroosioon ja rosteriin.
Muutama vuosi sitten tuli erään uudehkon uimahallin kattoverhous alas.
Tutkimuksissa todettiin, että asennusfi rma oli käyttänyt rosterisia kannatintankoja, kun oli spesicioitu haponkestävät.
Rosteri ei kestänyt uimahallin klooripitoista ilmaa kuin muutaman vuoden.
Toiseksi olen antanut itselleni kertoa, että noilla rosteri-ja haponkestavillä metalliseoksilla on erilaiset lujuusominaisuudet, kuin "tavallisella" teräksellä.
Sähkömiehen opinnot ei yltäneet noihin saakka, joten olen uskon varassa.
Nyt olisi mielenkiintoa noihinkin lujuusopin perusasioihin.
Joten kertokaapa.
-
Sen verran on kokemuspohjaista tietoa,että jos on ruostumaton pultti+mutteri jota joudutaan avaamaan ja taas kiristämään usein,ei kestä jengat.Mutterista tulee sorvi joka sorvaa pultin kaljuksi.Tämmöisessä kohteessa,esim. jokin luukku,pitää käyttää messinkimuttereita.
Liittyy varmaankin juuri materiaalin kovuuteen ja sitkeyden puutteeseen.
-
Ruostumaton ja haponkestävä kierreliitos ei siedä mitään metallimujua siellä kierteen harjojen välissä.
Kyllä hitsaa itsensä kiinni kun mutteria käännetään. Ei pyöri suuntaan eikä toiseen.
Alumiinin kanssa on välillä samoja ongelmia.
L&K.
-
Jos nyt olen oikein ymmärtänyt, niin kyseessä ei kuitenkaan ole laiturin rakentamien. Eiköhän tuota entiöityä motukkaa pidetä aika huolella ja sitä ei jätetä talveksi lumihankeen seisomaan... Maantiesuolankin vaikutuksetkin ovat melko vähäiset;) Ollisiko rosterin sekä jonkun erikois-sinkkauksen käyttö vähän yliampuvaa?
Sinkkaus jonkinasteisella passivoinnilla ei sitten ole lähelläkään mustan raudan väriä. Ilman passivointia sinkatut osat näyttävät ehkä enemmänkin vanhalta raudalta. Kun sinkkautin viime talvena osia, niin passivoinnista veloitettiin lisämaksu. Sitä ei siis ole pakko tilata. Kun ja jos kyseessä kuitenkin on entisöinti, niin pinnoitus materiaaleissa pitäisi kaiketi pysyä alkuperäisessä, tai ainakin niin lähellä kuin se on itsensä hyväksyttävissä. Oma hyväksyntähän siinä mielestäni on tärkeintä, eikä museokatsastajan.
Itse olen pistänyt kuvassa näkyvää kemikaalia tuonlaisiin paikkoihin jotka kuuluvat olla täysin suojaamattomia. Voisi vaikka toimiakkin? En osaa varmuudella sanoa kun ei ole pitkän päälle tuosta aineesta kokemuksia. Ongelma tälläisten kemikaalien kanssa on, että käsittelyn joutuu uusimaan aina sen jälkeen kun mutterin on avannut tai suojattu pinta on muuten altistunut kulumisella tai liottaville kemikaalelle. Kuluu varmaan siinä rytäkässä pinnasta pois.
[ylläpito on poistanut liitteen]