VMPK ry Foorumi
Muut => Yleistä keskustelua => Aiheen aloitti: Jaakko Latvanen - Tammikuu 28, 2016, 22:44:23 ip
-
Voiskohan tälläsen topiikin tänne laittaa? Tiijän, että alalle on omat sivustonsa, mutta täältä on saanu aika monneen asiaan enempi maanläheistä ja helpommin ymmärrettävää mielipidettä.
Miulla oli - tai kait se vieläkin jossain takavaraston laatikossa on - 80-luvun alussa ostettu järjestelmäkamera, Canon AE-1 Program runko, siihen muistaaksein 35, 50/1,4 sekä 70 - 210 zoomi kakkulat ja melkonen kärpästen tiputtaja-salama. Kun digiaika koitti meijän taloudessa, siirryttiin halpoihin kinareihin. Vajaa 10 vuotta sitten ostin sellasen superzoomi-kinarin, Olympuksen kinari - siis ei vaihettavvaa optiikkaa, mutta noin 20-kertaisella superzoomilla varustettu, ja kuitenkin aika monipuolisesti toimintoja. Sillon ajattelin, että en tarvia sen monimutkaisempaa laitetta, tuo käyp joka käyttöön. Matkakamerana on palvellut enemmän rouvan Nikon Coolpix 3100, alle satasen hintanen, erittäin pienikokoinen, olikohan siinäkin kuitenkin 5-kertainen zoomi ja 14 megapixelin kenno ja hintaluokkaan nähen ihmeen toimiva lasi sekä automatiikka. Näppäilyvehe parraasta päästä.
No nykysellään alkaa puhelimien kameratkin olla tuollaseen turistikuvaamiseen yllättävän hyviä. Ja sitte - ei vähiten tuon virinneen luontokuvausharrastuksen takia - on alkanu poltella kohtuuhyvä digijärkkäri!
Milläs nykykameroilla arvon raatilaiset kuvaavat, ja mitä ajatuksia olis tämän päivän kameramaailmasta?
jaakkovaakko
-
No eniten tullee kuvattua just kännykällä, mutta sitten tikitaalisista on käytettyin Nikon D80. Muuan pikkudikiki on, mutta ne on ollu enempi penskoilla reissukameroina.
Sen oon ollu huomaavinani, että Canonin tiki harrastajarungoissa on enempi automaattivaihtoehtoja ku Nikoneissa. Ainakin enempi kuin D80:ssa. Kaikkihan niitä ei tartte eikä halua, mutta monesti se tekkee kuvvaamisen nopiammaksi.
Sitten tullee kuvvailtua jonkun verran vililmijärkkäreillä. Niitä taitaaapi olla kuus. Kakssilimäsiä 120 kokosia on kolome ja sitten pari pientä paljekameraa 120 koossa ja yks pahavilaatikko-kodakki. Kinokokosia on vielä kiintiällä tai muuten vaan yhellä linssillä muuan, esimerkiksi Zorki 1, Kievi, ja mitä ne loput lie.
Cannoneita ei oo ollu muita kuin nykyset AE-1 ja AV-1
-
Järkkärinä on Canon Rebel t5, Ameriikasta ostettu ja vastaa mallia EOS1200d tai jotain. Ihan hyvä peruskamera, vaikka onkin canonin halvimmasta päästä. Tosin mukana on tuota useammin pieni Sony HX 50 pokkarikamera, 30-kertainen zoom, tosi hyvä laatu videokuvassa ja normaalikuvien laatukin hyvin hyvin lähellä tuota järkkäriä. Amatööri ei huomaa kummalla on otettu. Kesällä otin yhelle firmalle tuote-esittelyvideota sekä pikkusonyllä että järkkärillä. Sonylla otettu oli sitten se mikä kelpasi. Värit kyllä saa elävimmiksi tuolla Canonilla (jos osaa säädellä), ja oikein hämärissä esim. revontulia kuvatessa huomaa myös sen, mistä järkkäreitä kehutaan, eli kohinaa on vähemmän. Ja tietysti lähikuvauksissa taustan saa järkkärillä sumenemaan mikä ei pokkarilla onnistu. Täysikokoisella kennolla tuokaan ei taida olla. Optiikat minulla aika kehnoja (18-55 ja 70-300mm halpislinssit), niihin saisi uppoamaan rahaa melkoisesti jos haluaisi kuvanlaatuun panostaa. Tuolla 70-300mm linssillä ei ole juuri käyttöä ilman jalustaa, kun kuvanvakaaja siitä puuttuu. Pikku-Sony ottaa 300mm vastaavalla polttoväliarvolla tärähtämättömän kuvan käsivaralta. Aivan vakuuttunut en ole enää järkkäreiden ylemmyydestä ainakaan tällaisen amatöörin käsissä. Sehän niissä ainakin on hyvä että voi käyttää talvellakin (voi olla hanskat kädessä). Kannattaa ainakin varmistaa että kameran rungossa tai sitten optiikoissa on jonkinlainen kuvanvakaaja, helpottaa melkolailla jos ei halua raahata jalustaa mukana.
-
Minun hölöpötyksiä ei ihan totuutena kannata ottaa kun itselläkin on hyvän digijärjestelmän kokoinen reikä kamerakaapissa.
Mutta jos luontokuvaus kiinnostaa, tai muutenkin, kannattaa lähteä mieluummin optiikka kuin runko edellä kaupoille. Pirun hyviä kuvia on saatu myös filmivehkeillä, joissa on säätöinä vain aukko ja suljin. Nykyisellään kamerat on aika pitkälle kehittyneet, ja halvemmissakin malleissa on kennot käsittääkseni aika hyvää laatua. ISOa saa aika isolle säätää ilman, että laatu merkittävästi huononee. Ei ehkä halvinta kannata hommata, mutta toisaalta itse tinkisin tässä mieluummin kuin lasitavarassa.
Optiikka on semmoinen juttu, että huonoa laatua ei voi lukuisilla automaattiasetuksilla korjata. Hyvä optiikka taas tekee potentiaalisesti hyvää jälkeä yksinkertaisillakin vehkeillä. Huippuoptiikka toki maksaa huikeita summia, mutta ei niitä kalleimpia tarvihte hommata jos ei oikeasti ole kovan luokan tekijä. Jos silloinkaan. Lähinnä kannattaa hommata saman tien parempi sen rungon mukana tulevan perusoptiikan lisäksi, koska se on todennäköisesti huono.
Moneen hommaan sopivat myös vanhat, käsitarkenteiset kiinteän polttovälin optiikat erittäin hyvin, joten niitäkään ei kannata täysin jättää pois laskuista. Ovat pirun halpoja ja monesti optisesti oikein hyviä. Itse käytän niitä digi-Pentaxissani enemmän kuin huonolaatuista rungon mukana tullutta zoomia. Jos ei ole kova kiire siirtyä kuvauskohteesta toiseen, näillä voi saada erittäin hyvää jälkeä aikaiseksi tietyissä tilanteissa.
muok.
Niin, ja tosiaan omat parhaat otokset ovat syntyneet keskikoon Mamiya RB67:lla. Iso ja raskas on, eikä automatiikkaa ole. Olen vakaasti sitä mieltä, että kamera vaikuttaa kuvaamiseen muutenkin kuin teknisen laatunsa puolesta. Eri tyyppiset kamerat pakottavat työskentelemään eri tavalla ja katsomaan kohdetta (kirjaimellisestikin) eri näkökulmasta. Teknologiset ratkaisut ja teknologian taso vaikuttavat siihen, kuinka paljon ja missä tahdissa kuvia otetaan.
Kuvaamisessa kuvaan vaikuttaa eniten se, että on alun alkujaan paikan päällä. Toisena tulevat mielestäni ajatus ja valo yhtä merkittävinä ja toisiansa tietyssä mielessä ruokkivina. Sen jälkeen tarkoituksenmukainen optiikka ja sitten tallennusmuoto, jotka ovat myös ajatuksen tasoon vaikuttavia asioita.
Mamiyan filmille mahtuu kymmenen kuvaa ja nopein mahdollinen realistinen räiskimisnopeus on ruutu muutaman sekunnin välein. Digivehkeille menee se muutama tuhat kuvaa ja ruutuja syntyy aika monta sekunnissa. On selvä, että tällöin teknologia vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten linnun kuvaamista lähestyy. Olen omakohtaisesti huomannut, että joskus alkeellisempi voi olla parempi lopputuloksen kannalta, ja joskus taas päin vastoin. Valokuvaamisessa ei ole kyse teknisesti puhtaimman ja ns. oikeaoppisimman suorituksen saavuttamisesta vaan jonkin maailmassa olevan ilmiön tallentamisesta esteettisesti tai muutoin tyydyttävään muotoon. Tekninen laatu on siis tärkeä, mutta kuitenkin toissijainen tavoite. Tästä syystä kaluston vaikutus kuvaajan henkiseen virittäytyneisyyteen on joskus tärkeämpi lopputuloksen kannalta, kuin kaluston vaikutus kuvan tekniseen laatuun.
-
Nikonin vanhempi ammattirunko D3 "täyskenno" nikkor 24-80, nikkor 70-200 2,8vrII, tamron 150-600, ym.hilputinta. Siinä nuo perusvarusteet.
-
Runkona Canon 5D mark III, ja putkia joka lähtöön. 24-70 f2.8, 70-200 f2.8, kiinteä 50 f1.8.
-
Yashica TL-Electro-X :)
-
Yashica TL-Electro-X :)
8)
-
Mulla on nuo Canonin (AV-1 ja AE-1) filmikamerat jäänyt pölyttymään autotalliin.
Reissuilla käytän Olympys OM-D digijärkkäriä std optiikalla: 35-150mm, valovoima 4,2 (hinta n 1000E).
Kenno on herkkä (jotain 1,5M pikseliä), mutta tärkeimpänä ominaisuutena pidän sitä, että sen paino on vain 400g. :embarassed:
Vaimolla on Nikon D-9000, erinomainen kamera (kenno 3M). Paino 1,5 kg, joten ei ole kovin mukava kanniskella matkoilla.
Toki noissa on iso hintaero, mutta kyllä myös kuvilla on iso ero Nikonin hyväksi!
Tietysi perheemme kuvaajien osaamisellakin on iso ero. :'(
Niin ja vielä muokkauksesta.
Kannattaa muokata kuvat heti kun lataa ne koneelle ja samalla poistaa turhat otokset.
Kokemuksesta voin kertoa, että kun koneella on 100.000 kuvaa (vaimon), se ei ole enää kovin notkea!
-
Vaimolla on Nikon D-9000, erinomainen kamera (kenno 3M). Paino 1,5 kg, joten ei ole kovin mukava kanniskella matkoilla.
Toki noissa on iso hintaero, mutta kyllä myös kuvilla on iso ero Nikonin hyväksi!
Tietysi perheemme kuvaajien osaamisellakin on iso ero. :'(
;D
-
Mikä ois käyttökeleponen kuvanmuokkausohojelma, ilimanen, jolla sais sääjettyä vähän valoa ja kontrastia ja ehkä värejä? Otin yksissä hautajaisissa kuvia joku viikko taapäin ja olosuhteet oli semmoset, että etuala (jossa on naamoja ja muuta nähtävvää) monissa kuvissa vähän liian tumma.
Entinen työläppäri hajos ja uuella konneella ei ookku vieweri ja Paintti.
Ja jos on evukkaita filimikameria niin paappa viestiä. Luppaan harkita.
-
Gimp on ainakin ja vähän vaatimattomampi ohjelma on paint.net (ei normaali paint kuitenkaan). Niillä saa kyllä värit kohdalleen ja Gimpillä muutakin muokattua. Jos ei halua asentaa koneelle ylimääräistä niin pixlr.com -sivuilla (avaa sieltä editor) pääsee muokkaamaan myös kuvia ihan hyvällä ja vieläpä suomenkielisellä ohjelmalla.
-
Niin siis, ovathan Gimp ja Paint.net myöskin suomenkielisiä. Gimp on avoimen lähdekoodin ohjelma, toimii myöskin Windouvsissa, mutta ubuntussa ehkä vielä paremmin. Ite käytän enimmäkseen paintshop proota, joka on halpa ja suomenkielinen, lähes photoshoppia vastaava.
-
Moro
En ole valokuvaaja joten kamerani ovat helppokäyttöiset Canon IXUS 90 IS joka on taskuunsopiva kätevä kamera ja toinen vähän isompi Canon SX 700 HS,30 x zoomilla saan kohteet lähelle.Kameroista sen verran että ensinmainitun akku kestää tosi pitkään mutta jälkimmäisen ei.
Ylimääräisenä laatikon täyttenä jotka voisi myydäkkin esim. keräilijälle on Vivitar PS 44 , Minolta AF Big Finder date ja Konica BigMini 510 z.
-
Kokemuksesta voin kertoa, että kun koneella on 100.000 kuvaa (vaimon), se ei ole enää kovin notkea!
Pikkuse jäi epäselväks että mikä se ei enää ole notkea? Ei muuta mutta tietäs kannattaako niitä kuvia sulloa kovalevyt täyteen vaiko ei... siis vaimon kuvia, lintujen ja moottorpyörien kuvia miul jo on, mutta ei niillä oo ollu vaikutusta (ainakaan toivottua...)
jv
-
No, tuohon notkeuteen, tuolla miun Nikon D3sella, on rämistetty 122000 kuvaa, ja se on vasta alkutaipaleella, valmistaja (Seiko) lupaa sulkimelle 400000 kuvaa. Tietysti ammattirungot ovat paljon järeämmin tehtyjä, kun harrastelija käyttöön tarkotetut, ja sen kyllä painossa huomaa. Harrasteliahan miekin olen, mutta kun hyvän harrastelia rungon hinnalla saa käytetyn ammatti rungon, otan mieluummin sen, koska siinä tulee sitten mukaan mm. sään kestävyys, nopeus, parhaimmillaan 11 kuvaa sekunnissa, isot akut, kahen akun laturi, ym. ominaisuuksia.
-
Kokemuksesta voin kertoa, että kun koneella on 100.000 kuvaa (vaimon), se ei ole enää kovin notkea!
Pikkuse jäi epäselväks että mikä se ei enää ole notkea? Ei muuta mutta tietäs kannattaako niitä kuvia sulloa kovalevyt täyteen vaiko ei... siis vaimon kuvia, lintujen ja moottorpyörien kuvia miul jo on, mutta ei niillä oo ollu vaikutusta (ainakaan toivottua...)
jv
Sillä koneella tarkoitin tietokonetta, johon kuvat lataan. En siis kameraa! :)
Koneen käynnistyminen ja varmuuskopioninti hidastui.
Toki siihen vaikutti sekin, että selaushistoriassa oli 3 vuoden tiedot.
Ongelma ratkesi, kun ostin ulkoisen kovalevyn, jonne siirsin valokuvat.
Kuvakäsittleyssä olen käyttänyt pääasiasa Office 2010 kuvankäsittelyohjelmaa.
Sillä olen harrastelijakuvaajana pärjännyt ihan hyvin.
Kun tein yhden kirjan vanhoista lasinegatiiveista ja kuvista, niin siinä korjailin kuvia Photoshopilla.
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Kiitokset kaikille tähän asti kommentoineille!
Ei oo omat ajatukset ihan vielä selinneet tässä kohtaa.
Tuo Olympus SP-565UZ on ihan soiva peli aika monenlaiseen näppäilyyn. Suurin puute on hankalat manuaalisäädöt: esimerkiksi autofocuksen lukitseminen on monimutkaista. Noissa lintulautakuvissa olisi paras vanha järjestelmäkamera ilman pattereita ja mitään automatiikkaa: säätäisi kerran jalustalla ikkunan edessä seisovan kameran, ja painaisi (kauko)laukaisinta, kun haluttu lintu ilmestyy laudalle. Nyt tuo Olympuksen käynnistäminen vie aikaa, autofocus vie aikaa, ja melko usein tarkentuu johonkin muualle kuin haluttuun kohtaan. Kameraan tuli noin kaksi vuotta vanhana sellainen vika, ettei se tarkentunut oikein juuri koskaan; olin yhteydessä maahantuojaan, ja lähetin kameran sinne, missä se korjattiin kuluitta, vaikka kahden vuoden takuuaika oli juuri ehtinyt umpeutua. Ja muutenkin takuukorjaus vain muutaman sadan arvoisessa pelissä on kunnioitettavaa, eli tästä suuri kunniamaininta Olympuksen myyntiorganisaatiolle!
Martti Hänninen tuolla toisaalla kertoi olevansa laite-friikki. Vähän sitä vikaa on itsessänikin, mutta toisaalta taas jumalainen nuukuus... Henri Riekki mainosti Sonyn pikkiriikkistä, taskuun mahtuvaa cybershot-kinaria. Sellainen ajaisi aika monessa paikassa sekä video- että stil-kuvauksen tarpeet. Valovoima ei ole isomman kameran luokkaa, mutta samaan objektiivivälikköön, mutta selvästi parempaan valovoimaan päästäkseen järjestelmäkameralla joutuisi runkoon ja objektiiveihin sijoittamaan enemmän kuin tuhat euroa, verrattuna tuon pikkukinarin muutaman satasen hintaan. Edelleen näissä laitteissa kehitys on aika nopeaa, eli kevyellä ratkaisulla samoilla kuluilla voisi muutaman vuoden välein päivittää kaluston... Taas esimerkiksi viidensadan järkkäri (halvalla) kittizoomilla ja kuitenkin aina automaattisäädöillä käytettynä, ei poikkea mitenkään kinarista, on vain ylimääräistä painoa kuljetettavana. Siis, jos järkkäriin sijoittaa, on uskottava siihen, että jaksaa siitä edes jotain hyötyjä ottaa irti. Paino on tosin ongelma vain kuljetettaessa; isompi koko ja massa on etu kuvatessa.
Taidan siirtää ratkaisua ja käydä kuukauden päästä Helsingin Messukeskuksessa saamassa pään entistä enemmän pyörälle, voi samalla käydä kuolaamassa sähköavusteisia läskirengas-polkupyöriä...
Tälläistä pähkäilyä tämänkin hankinnan kanssa, vaikka ei taitaisi oikeasti joutua kovinkaan pitkää aikaa syömättä olemaan, teki sitä taikka tätä...
Mitäs muuten käytätte noiden kuvien varastoimisen ohjelmina? Kun ei tämä tietokone poikkea ollenkaan paperikuvat-yhdessä-pahvilaatikossa -ratkaisusta, jos ei niitä jaksa sinne eri tiedostoihin lajitella. Sellaisesta olen haaveillut, että jaksaisi aina heti siirtäessään kuvat kameralta koneeseen poistaa roskat. Jos kuvat olisivat kaikki yhdessä kansiossa (ei tarvitsisi laittaessa miettiä mihin laittaa), mutta varustettuna esimerkiksi tiedoilla kuvausaika-kuvauspaikka-aihepiiri-aihepiirin tarkennus, ja sitten voisi noiden hakuehtojen erilaisilla yhdistelmillä käskeä koneen hakemaan haluamiaan kuvia; onko tälläistä olemassa?
Kuten kirjoitin, kiitoksia tähänastisista kommenteista, ja jos joku jaksaa omia ratkaisuitaan tai kokemuksiaan edelleen kirjoitella, luen kyllä niitä mielenkiinnolla.
jaakkovaakko
-
Serkkupoika oli Saudi-Arabiassa 70-luvulla töisssä ja toi sieltä Minolta HiMatic S pienen pokkarin.Sillä kuvasin paljon ja oli hyvä kamera.On tuolla laatikossa vieläkin.Sitten ostin käytetyn Canon T70 jossa on jonkinlainen moottoriperä(?),linssinä 35-70mm.
Jossain vaiheessa ostin Olympus SP-565UZ:n Sillä tuli jonkun verran kuvattua.Ulottuvuutta oli mutta en ehkä osannut käyttää ominaisuuksia hyväkseni.Viimesin on joitakin vuosia sitte Lontoon kentältä ostettu Panasonic Lumix Dmc TZ65.Leican optiikalla ja 12x zuumilla .Videotakin ottaa ihan mukavalla tarkkuudella.Ja sitten tietysti tuo kännykän kamera.
-
Serkkupoika oli Saudi-Arabiassa 70-luvulla töisssä ja toi sieltä Minolta HiMatic S pienen pokkarin.Sillä kuvasin paljon ja oli hyvä kamera.On tuolla laatikossa vieläkin.Sitten ostin käytetyn Canon T70 jossa on jonkinlainen moottoriperä(?),linssinä 35-70mm.
Jossain vaiheessa ostin Olympus SP-565UZ:n Sillä tuli jonkun verran kuvattua.Ulottuvuutta oli mutta en ehkä osannut käyttää ominaisuuksia hyväkseni.Viimesin on joitakin vuosia sitte Lontoon kentältä ostettu Panasonic Lumix Dmc TZ65.Leican optiikalla ja 12x zuumilla .Videotakin ottaa ihan mukavalla tarkkuudella.Ja sitten tietysti tuo kännykän kamera.
Oli unohtua.Ostin Viipurista 1986 Zenit 11 kameran.Uusi ja käyttämätön peli, Helios 2/58 kakkulalla.Painaa kuin syntisäkki.
-
Gimp näkyy muuttavan jpegit .xcf muotoon. Tarkottaako se, että jos kuvia meinaa kahtoa niin koneessa pitää olla GIMP? Ainakaan tällä winseiskakoneella olevalla photoviewerillä .xcf kuvat ei aukene.
-
Gimp näkyy muuttavan jpegit .xcf muotoon. Tarkottaako se, että jos kuvia meinaa kahtoa niin koneessa pitää olla GIMP? Ainakaan tällä winseiskakoneella olevalla photoviewerillä .xcf kuvat ei aukene.
.Xcf on Gimpin oma tallennusmuoto, joka säilyttää kuvan eri versiot. Valmista kuvaa ei sitten tallenneta, vaan viedään (Export as...), jolloin tallennusformaatin voi vapaasti valita. Hiuken epäloogista, mutta toimii, kun siihen tottuu.
-
Jokos Antti on kotiutunu, vai tuleeko kommentit Atlantin takkaa?
jv
-
Jokos Antti on kotiutunu, vai tuleeko kommentit Atlantin takkaa?
jv
Kiitos kysymästä, tänä aamuna tultiin kotio.
Ensimmäisenä aamuna Floridassa, kun lähdettiin aamukävelylle, oli kolme korppikotkaa vastassa. (Se on suunnilleen sama asia kuin Suomessa - jos käki tulee pihapiiriin, se tietää kuolemaa.)
(https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xfp1/v/t1.0-9/12549010_10153847937274431_7668822692160720488_n.jpg?oh=c7801a7af0ce34fd0bf49142cc5a5b41&oe=572DE888)
Ei ne ollu meitä varten. ::)
-
Gimp näkyy muuttavan jpegit .xcf muotoon. Tarkottaako se, että jos kuvia meinaa kahtoa niin koneessa pitää olla GIMP? Ainakaan tällä winseiskakoneella olevalla photoviewerillä .xcf kuvat ei aukene.
.Xcf on Gimpin oma tallennusmuoto, joka säilyttää kuvan eri versiot. Valmista kuvaa ei sitten tallenneta, vaan viedään (Export as...), jolloin tallennusformaatin voi vapaasti valita. Hiuken epäloogista, mutta toimii, kun siihen tottuu.
No niinpä. Vähän kömpelö on, mutta menee tähän hätään.
-
Jaakko tuossa ylempänä pohdiskeli pokkari/järkkäri asioita. Järkkärin etuja ovat, laukaisuviiveettömyys, tarkennuspisteen valinta (on kyllä monissa pokkareissakin), mutta suurin etu on kennon koko. Tällä en tarkota pixelimäärää, vaan fyysistä kokoa. Tästä seuraa se, että yksittäinen pixeli on myös isompi, mikä taas parantaa kohinan sietoa eli hämärä kuvaus ominaisuuksia. Monissa pokkareissa suurin käyttökelpoinen herkkyys (no tietysti vähän vaatimuksista riippuen) on ISO 800, korkeintaan 1600, kun taas täyskenno järkkärillä tulee vielä ISO25600sella aivan puhdasta jälkeä. Pokkarin paras etu on tietenkin koko ja kujetettavuus, se voi olla taskussa lähes aina. Tosin monissa tapauksissa kännykkä on se taskussa kulkeva kamera. Tästä nyt vois kirjottaa vaikka tutkielman, mutta tässä nyt jottain.
-
InfranView on myös ilmainen ja Suomen kielinen ohjelma jolla onnistuu valotuksen säätö ja kuvan koon muuttaminen kuten kuinka paljon pakataan.