VMPK ry Foorumi
Moottoripyörät => Kilvanajo => Aiheen aloitti: ReijoMyllymaa - Tammikuu 17, 2016, 19:20:22 ip
-
SUZUKI RM 250 A 1976
Tehdasvalmisteisen motocrosspyörän iäksi, jo suunnitteluvaiheessa on, laskettu vain yksi ajokausi. Tosi kisakuskillekin se on vain aihio, mistä muokataan itselle sopiva työkalu.
Siksipä tämä minun neljäkymmentävuotias kilpuri on tarinan arvoinen.
Vuonna 1976 oli motocrossissa luokat "yleinen" ja "juniorit". Aat ja Beet tulivat myöhemmin. Moottorin koon mukaan jako oli 125cc, 250cc ja 500cc. Moottorit olivat toimintaperiaatteeltaan aina kaksitahtisia. Nelitahtisia ei ollut kielletty, mutta sen aikainen nelitahtitekniika oli tehotonta ja painavaa. Ihka ensimmäinen uusi motocrosspyöräni oli Suzuki TM 125. Vikkelä peli, kunhan vain moottorin ruuti pysyi paketissa..
Sillä sain kuitenkin junioreissa nousupistepussin täyttymään rimaa hipoen siihen malliin, että nousu yleiseen luokkaan 1976 oli tosiasia.
Miten tästä edetään? Tasoero juniorien ja yleisen välillä oli aika huima. Siirtyäkkö takaisin enskaan, vai rynnätä sinne, missä vastus on kovinta?
Neljäkymmentä vuotta sitten oli adrenaliinin ja testosteronin tuotanto kropassa siinä kunnossa, että päätös oli selvä. Lähdetään hyökkäämään.
Työskentelin silloin hämeenlinnalaisessa Tmi K.Järvisen urheiluliikeen mopo-, moottoripyörä-, perämoottori- ja polkupyörähuollossa. Heillä oli Suzukin edustus. Suzukia toi maahan Bensow, ja mozkaripuolen tuotepäällikkönä hääri Jorma Vasama. Suzukilta oli juuri tullut yleiseen myyntiin ensimmäinen 250cc crossipyörä RM 250 A. Alumiini tankki ja kaikki.. Väänsimme piirimyyjän kautta hinnan siedettäväksi pienipalkkaiselle polkupyöräasentajalle. Samalla syntyi pitkä velkavankeus työnantajaan..
Fyysisen kunnon rakentamiseen panostettiin myös tosissan. Psykkinen puoli jäikin tässä vaiheessa vielä turhan vähälle huomiolle..?
Eipä sitten muuta, kun viivalle vaan rohkeasti. Luokkien tasoero yllätti tyrmäävästi, vaikka olikin tiedossa. Kärki varvasi usein kierroksella tai jopa kahdella..
Yksi hauska (?) episodi sattui, jolla pääsen elvistelemään koko ikäni.
-" Mää oon ajanu tällä pyörällä Imatran Kurkvuoren SM-osakilpailun kisalöhdössä Mikkolan Hessusta ohi". Häh.. ????
Heikkihän oli voittanut ekan MM:nsä viissatasissa 1974, ja voitti MM:n kaks`puolikkaissa samana vuonna 1976. Vikkelänä urheilijana kerkisi ajamaan joitain SM-lähtöjä Suomessakin.
Juttuhan meni oikeasti niin, että Hessu varvasi minut aika nopeasti kierroksella. Siellä sorakuopan ylätasantella Hessu veti sen oikealle kääntyvän kurvin lieväsi sanoen leveäksi. Ikuisesti on jäänyt muistiini se näky. Männyn näreet huiskivat iloisesti, kun Hessu Husseineen poistui horisonttiin.. Minä röpöttelin varovasi kieli roikkuen pitkin rataa, ohittaen Hessun.
Mutta eipä mennyt aikaakaan kun Hessu veti monta metriä korkeammalta ohi niin että kypärä pyörähti päässäni..
Syksyllä oli todettava että yleisen luokan motocross on koettu ja nähty. Jos uraa crossissa jatkaisi, olisi sitä tehtävä ammattimaisesti. Ja siitä saatava liksa on tunnetusti negatiivinen.. Crossikalusto myytiin pois, ja siirryin sitten takaisin siihen enskaan. Se toimi paremmin siihen aikaan harrastuspohjalla.
Suzukin sain myytyä tutulle hämeenlinnalaiselle Veli-Matille. Hän ajoi sillä muutaman kisan junioreissa, mutta totesi, ettei crossi ole sittenkään Hänen lajinsa. Siirtyi jossain vaiheessa autosuunnistukseen, jossa menestystä ja meriittiä sitten tulikin. Suzuki unohtui vuosiksi jonnekkin tallin perille. Aikanaan Suzuki siirtyi jotenkin hyvälle ystävälleni Hannulle, joka harrastaa moottoripyöräilyä monipuolisesti. Hänkin on hämeenlinnalaisia. Hannu herätti Suzukin jälleen henkiin, kunnostaen ja entisöiden sen huolella. Onneksi säilytti täysin alkuperäisen ilmiasun. Hän ajeli sitten sillä joskus huvikseen jäällä. Mutta jälleen oli Suzukin kohtalona jäädä vuosiksi unhon suohon Hannun pyöräkokoelmien varastoon.
Olikohan joskus viime vuosituhannen lopulla, kun Hannu tuli taas kerran morjenstamaan.
Heitti ohimennen ilmoille ajatuksensa, että voisi myydä Suzukin takaisin minulle, jos kiinnostaa? Höristin heti korviani. "Mikä hinta?" Hannu ilmoitti hinnan, ja minä ilmoitin Hannulle oitis, jotta tuo Suzuki heti takaisin kotiin. Jälkeenpäin vasta mietin että taisin maksaa Suzukista nyt enemmän, kuin sen uutena ostaessani..?
En Susnalle mitään aktiivikäyttöä ajatellutkaan. Riitti, kun se oli puleerattuna pienen putiikkini sisustuksen rekvisiittana. Classic crossin C-luokkaan, johon Suzuki myös kuuluisi, minulla on paljon etevämpi kapistus. Husqwarna CR 250 1977. Vaikka se on vain vuotta uudempi, on Husse selvästi jo oikea crossipyörä. Suzukin joustoista puuttuu suunnilleen kymmenisen senttiä. Sen moottorin luonnekin on lähempänä satapiikkiä, kuin kaksipuolikasta. Vääntö on hengetöntä, mutta ylärekisterissä tapahtuu äkkiä ja paljon..
Näistä syistä ehkä meidän kaikkien kolmen omistajan käyttömäärä jäi suhteelisen pieneksi.
Sinällään tämä Suikka on säilymisihme. Juuri tuohon aikaan, kun se oli uusi, venähtivät crossipyörien joustot kolmenkymmenen sentin pintaan. Talleissa rälläkkä lauloi ja hitsipilli suhisi, kun kaikkiin Japsi-crosseihin ja Cetteihin loihdittiin pidempiä joustoja. Maico ja Husse olivat tässä kehityksessä aloitteentekijöinä.
Tässä RämäÄmmässä ovat vielä alkuperäiset, ehjät iskarit, ja muokkaamaton runko. Kovamuovinen alkuperäinen etulokari napsahti aika uutena heti poikki. Se korvattiin Preston Petty Productin keltaisella ihmelokarilla. Se oli ns. ämpärimuovia, ja sitä ei saanut poikki kun rautasahalla..? Olipa huimaa kehitystä! Ennen lokarit olivat alumiinia tai lasikuitua. Ja niitä vaihdettiin usein.. Kolmisen vuotta sitten sain Vintage Suzukilta hankittua uuden, alkuperäisen etulokarin. Alkuperäinen takalokarikin on tallella, mutta vaatii ehostusta.
Sekin oli korvattu jossain vaiheessa Prestonin ämpärimuovisella.
Vanhin poikani Anssi harrastelee crossia B-luokassa. Isä - poka harrastushan on aina hienoa, ja yllytin Häntä kokeilemaan Classic crossia tällä faijan vanhalla Suikalla. Faija tietysti ajoi itsekkäästi sillä Hussella.. Poika ajoikin muutaman kisan keskinkertaisella menestyksellä, mutta ei silloin hyvin ymmärrettävistä syistä innostunut Classikista..
01.01.2011 Laosissa tapahtunut mozkarimälli muutti kaiken. Ajattelin etten enään ikinä pystyisi ajamaan millään crossipyörällä.
Anssi voittikin sitten sillä Hussella C-luokan Cup-mestaruuden vuona 2013. Mutta se on eri tarina.. Suikka oli taas monta vuotta varaston perillä pölyttymässä.
Viimevuotiseen Hyvinkään Scrambleen & Trialiin sain kuningasajatuksen. Kalustoahan on kyllä.. Olin kokeillut crossipyörällä ajoa jo aikaisemmin. Onnistuihan se jotenkin. Ilmoitin Anssin Suzuki RM 250 N:llä (1979), Veljeni Antin minun Hussella ja itseni tällä Varasto-Suizalla. Taas pumpattiin ilmaa renkaisiin ja tuoretta bensaa tankkiin. Sehän toimi taas!!
Olipa todella sanoinkuvaamaton fiilis ajaa legendaarista Erkylän rataa tällä muinaisjäänteellä. Melkein tippa silmässä wanhalla äijällä.. Mutta oli meillä kivaa!
Tänä vuonna jos luoja suo, ja sää sallii talutan Suikan jälleen Erkylän lähtöviivalle.
Se on sitten Suzukille nelkytvuotis juhla. Pitääköhän varata oikein samppanjat...?
Muisteli ja uhosi wanha kisaruuna Reijo Myllymaa
-
Upeata tarinaa, tällaista lisää... :)
-
Jeps. Lisää näitä tarinoita. Kuvat olisi myös kiva bonus.
-
Kiitos tarinasta, Reijo!
On ollut aina ilo moikata.
Kunnioitettava ura moottoripyörien parissa!
-
Moro
Upea tarina ja mikä parasta RM on vielä hengissä.Olen tällä harraste määrällä joutunut usein kuulemaan huonompia tarinoita joissa peli on lyöty romukuormaan.Kiitos tarinasta Reijo.
T:Jarmo
-
Tämmösiä tarinoita tosiaan mukava kuulla :)
-
Kiitos tästä tarinasta!
Heti palautu ajatukset omiin vaatimattomiin kokemuksiin Orimattilan ja Heinolan crossiradoilla treenaamisesta. Tai eihän sitä voi ees treenamiseksikaan sanoa kun ei ollu edes oikeaa crossipyörää... Minä ajelin mettäpoluilla vuonna 1976 Suzukin TS 125:llä -74 mallilla. Kavereilla oli Yamaha ja Kawa. -Eikä kenestäkään tullu ihan oikeeta kisakuskia... Mutta älykivaa oli silti, ja olinhan ainakin pois mummoja potkimasta.