VMPK ry Foorumi
Moottoripyörät => Vanhat moottoripyörät => Aiheen aloitti: Urpo Laine - Tammikuu 14, 2016, 20:51:23 ip
-
Moro, täällä varmaan löytyy myös vanhemman italialaisen tekniikan tuntijoita. Tuon näköinen monopumppu, yläpäässä olevasta nipasta lähtee letku , jonka päässä neliskanttinen musta muovikammio ja siinä autonventtiili. Kuva on netistä löydetty, siinä ei letkua ja purkkia näy.
Letku oli poikki, oli kovaa muovista instrumentti-ilmaputkea ja samanlaisella korvasin. Pitäisikö purkkiin lisätä öljyä, ilmaa vai molempia? Toki kokeilemalla selviää tai sitten ei. Ite iskari näyttää avattavalta/huollettavalta mikäli jostain osia löytyy. Tallissa istumalla vaikuttaa löysältä. Säätöjä tuossa ei esijännitystä lukuunottamatta ole.
Ai niin mistäkö pyörästä; Moto Morini Kanguro 84.
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Tämä on mulle outo malli, mutta veikkaan, että siellä on öljyt ja ilmat erikseen.
Mulla Guzzissa on semmoiset kiinteällä säiliöllä olevat Marzo Stradat, siellä säiliössä on kuminen rakko, joka laajenee ilmanpaineen vaikutuksesta ja pitää näin itse iskarin sisällä olevaa öljyä paineessa.
Säätöjäkin voi tuosta löytyä, jos se kerta on purettava. Noihin mun Stradoihin löytyi oikein ohje, että missä järjestyksessä männän shimmit kasataan, kun halutaan vaikuttaa paluu- & puristusvaimennukseen.
-
Mistä pyörästä tuo on?
-
Tapsa on hetkiä jolloin ei katsomatta nää.
-
Tutkittu lisää säiliötä. Avattavissa ei näytä olevan, kalvo voi sisällä olla koska ilma ei läpi mene puhaltamalla. Iskarin puolelta valui likaista öljyä ja venttiilin puolelta puhdasta. Varmaankin joku on yrittänyt lisätä öljyä venttilistä? Ja kun letku on ollut rikki on öljyä jonkin verran varmaan karannut.
Iskariin sitä saa valutettua letkua pitkin, mutta tuohon säiliöön se pitäisi parin millin reijästä injektioruiskulla ujuttaa?
Joku näitä on varmaan huoltanut, nyt kun tietäisi keltä kysyä.
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
En paljon iskareista tiedä, eli arveluja kirjotan, toivottavasti joku tietäjä oikoo!
Iskarin kara mennee sinne sissään, ko iskari painuu kasaan. Ja kun muistetaan, että näissä mittakaavoissa neste ei puristu kassaan, pittää sisällä olla sellanen ilmatila, mikä puristuu kasaan sisääntyöntyvän karan verran. Kun perinneiskarissa ilma ja vaimenninöljy ovat samassa tilassa, on öljyllä taipumus vaahtoontua kovassa käytössä, millon iskari lakkaa vaimentamasta kunnolla. Tähän ongelmaan haettiin ratkaisua kaasuiskarilla, missä vaimennusneste on omassa, ilmattomassa tilassa, eikä pääse vaahtoontumaan, ja ilma tai joku kaasu omassa tilassaan. Nämä tilat on erotettu toisistaan joko kumipussilla tai kelluvalla männällä. Tämä sauma saadaan pitämään paremmin, jos paine-ero on aina samansuuntainen, eli paineistetaan se kaasupuoli aika reilusti. Aluksi kaasupuoli oli siellä iskarin rungossa, mikä pienensi nestetilavuutta ja aiheutti kaasun kuumetessa paineen muutoksen. Tähän haettiin ratkaisua tekemällä tuo painesäiliö erilliseksi. Eli, jos olen ymmärtänyt oikein, siellä ulkopuolisessa säiliössä on joko kumipussi tai kelluva mäntä, ja sen toisella puolella pitäisi olla nestettä, ei yhtään kaasua, ja toisella puolella kaasua, ei nestettä?
No tuosta pähkäilystä ei nyt taas hyötyä ole. Tuolla kilvanajo-osiossa on enduromiehiä, jotka ovat tuon ajan kilpakuskeja. Mahtasko sieltä löytyä tietoa ainakin siitä, ketkä näitä iskareita ovat aikanaan korjanneet, onko heistä joku vielä bisneksessä mukana?
jv
-
Kari Naukkarinen Viiala on pätevä korjaaja.
-
Moro taas. Kiitoksia kiimnnnostuksesta, arvoitus on ratkennut. Olihan se musta purkki avattavissa, oli vaan niin näkymätön sauma päädyssä ja kansi puristussovitteella lukkorenkaan päällä. Kumipussi sisällä kuten pitääkin. Edellinen omistaja/mekaanikko Saksanmaalla oli sitten lisännyt uutta oljyä venttiilin reijästä, mikä hämäsikin hyvin alustavassa tutkimuksessa.
Täytynee avata ja huoltaa ite iskari seuraavaksi, se kun aukeaa työkaluilla eikä tarvi typpeä yms spesiaalia.