VMPK ry Foorumi
Moottoripyörät => Motorismi => Aiheen aloitti: Tarja Montonen - Maaliskuu 27, 2015, 11:04:07 ap
-
Ralleissa yms. tilaisuuksissa omistajat yleensä ylpeinä esittelevät ajokkiaan kaikille uteliaille. Juttua tulee vaikka kuinka.
Talleihinkin sitä edes jokunen kerhotoveri joskus päästetään.
Huimapyörän gallupeissa aina toivotaan juttuja jäsenistön talleista ja kalustosta. Perivaatimaton, julkisuutta kaihtava suomalainen ehdottaa kuitenkin heti ensimmäiseksi jonkun muun kuin itsensä tallia.
Niinpä nyt kysynkin uteliaana ihmisenä, että mitäs mieltä olette, miten tämä ongelma teidän mielestänne ratkaistaisiin. Pitäisikö säätää peräti ovenavauspakko: Huimapyörän pressikorttia näyttävä olisi otettava vierailulle kuin virkavalta jenkkileffoissa konsanaan. Vai vapaaehtoisiako huudeltaisiin?
-
Luulen ettei asialle ole tehtävissä mitään – valitettavasti. Aika monella meistä on se "mitä sitä nyt meikäläinen"-asenne.
Kun kertoo ajokistaan ja askarteluistaan vaikka jossain tapahtumassa, on julkisuus ikään kuin omassa kädessä. Mutta kun oma naama paistaa lehden sivuilla, tulee helposti alaston olo. Mitä ne nyt kaveritkin ajattelee, kun piti mennä oikeen lehteen reuhottamaan.
Sitten on tietenkin toisena porukkana ne, jotka pelkäävät heti rosvojen tulevan ja vievän kaiken, jos julkisesti myöntää jotain mielenkiintoista omistavansa.
-
Moro
Tehdään nyt päänavaus (ei kirurginen) TERVETULOA.Toivottavasti muut seuraavat perässä.
-
Hyvä Markku!
Nyt vaan muutkin sama perässä - joko näin julkisesti tai suoraan Huimapyörän toimittajalle tai minulle tai vaikka molemmille.
Jos Suomen kartalle pistelisi pinnejä aina annettujen tallin osoitteiden kohdille, niin ainahan siitä jonkun voisi ajellessaan muita asioita sillä suunnalla maata koukata.
Oikein ujolta ja/tai vaatimattomaltahan voidaan jättää oma kuva pois lehdestä, ja laittaa vaan ne pyörät ja se tallitunnelma?
-
rakennan kerhotilassa Tamperella ja 50 katteet löydetty ketjua myrkytän linkeillä ja joskus omasta projektista jos jotain tapahtuu
kyllä voi juttuakin tehdä jos tuntuu vielä kiinnostavalta
-
Kiitokset vinkeistä - nyt vain on siis jäljellä se Tärkein eli mitenkäs saadaan suositeltuja herroja suostuvaiseksi haastatteluihin?
Kiinnostavia talleja ja projekteja on huomattavasti helpompi löytää kuin niiden esittelyyn suostuvaisia omistajia.
Tampereen seudultahan on nyt jo 2 asiaan myönteisesti suhtautuvaa, hyvä hyvä.
-
Pistetään täältä Vaasa/Seinäjoki-väliltäkin se = Tervetuloa!
Toki mä rakennan vaan nuata "haistapaska" pikkupyöriä niin eikait ne ketään kiinnosta... =)
Eikä täälä ny muutenkaan mitään tapahdu, tai no itseasiassa tallissa on tällä hetkellä varmaan suomen myyttisin alkujaan vihreä alfa, tai se mitä siitä on jäljellä...=) Mutta sehän ei liittynytkään prätkiin, pahus.
-
aiheen vierestä"" Jarno, noin ajoneuvohistoriallisessa mielessä kerro lisää Alfasta ja kuvia!
kyselee kk
-
Montreal?
Kari, ookko löytäny laakerirullia?
-
Noh, tuota-tuota, en varmaan viitti varastaa Tarjan aihetta tälläsellä ei prätkäaiheisella stoorilla, meinaan tosta biilistä se on aika pitkä, toisekseen kuvia en ainakaan vielä voi laittaa, täytyy kysäistä auton omistajalta esti.
Mutta lyhykäisyydessään = auto päätyi tuon kuuluisan onnettomuuden jälkeen henkilölle x joka yhdisteli sen ruotsalaiseen rataautoon joka silloisten säännösten mukaan rekisteröitiin "rakennettuna ajoneuvona", ja tehtiin kilpuriksi, eli käytännössä täysi kilpailuhistoria, ja muutenkin historia tallessa, ja kaikesta on mustaa valkoisella. Tällä hetkellä pellitetään/restauroidaan mahdollisimman paljon vanhoja jälkiä säästäen ja palautetaan siihen asuun kun aikoinaan oli. Seissyt kuivassa -80 luvun alusta mutta aika rapea paikka paikoin kuitenkin.
Ja kyllä tuo aiempi kuvaus varmaan kertoo mistä alfasta on kyse ;D
-
Meidän talon parkkipaikka on ihan vapaata aluetta jos juttua tahtoo tulla jostain syystä tekemään.
-
Juu-Kanteleelle saapi mennä juttua tekemään-siellä ei meikeläisen niin
usein tule käytyäkään! :laugh:
t. Markku
-
No mutta Kanteleellahan on kohta lintuaika parhaimmillaan, vaikka enää ei taida Pikku Pukkiin päästäkään ajoreissulla kahvitaukoa pitämään.
Täytyy nyt varmaan kumminkin jossain vaiheessa siinä Lasse Virenin patsaan juuressa korvat höröllään kuulostella jos jostain kuuluisi sitä brittipyörän ääntä?
-
Sydämellinen kiitos Jari Saariselle joka avasi tallinsa ovet meille Aluekerho parlamenttiin osallistuneille. Kyllä oli mielenkiintoinen käynti. Ja lisänä vielä tuo pienoisautokokoelma. Hatunnosto Jarille. Uhrasi lauantai-iltansa. Esimerkillistä toimintaa perinteen keruussa.
Toisaalta en ymmärrä sitä salaperäisyyden verhoa, mikä tähän harrasteeseen liittyy. Esim. jäsen- ja kalustoluettelo. Se on
arvaamattoman hyvä tietolähde tietoa tarvitessamme. Mutta kun ei anneta yhteystietoja.
-
Jäsen- ja kalustoluettelo on tosiaankin vallan oiva kapine - ja löytyy tuolta Jäsenille -osiosta kunhan sinne kirjautuu jäsenmaksulapun mukana tulleilla tunnuksilla. Itse kyllä suosin enemmän paperiversiota, se on monesti paljon nopeampi: aukeaa ihan ilman odottelua/koneen aukomista.
Noin muutenhan ongelma ei suinkaan ole löytää jonkun tietyn, haastateltavaksi havitellun osoitetietoja - ongelma on saada tuo haastateltavaksi haviteltu suostumaan haastatteluun. Odottelen yhä ratkaisua ongelmaa, josko sen vielä keksisitte. Toisaalta Huimapyörän päätoimittaja tekee varmasti kaikkensa saadakseen näin juhlavuoden kunniaksi mahdollisimman paljon materiaalia siltäkin sektorilta. Itse törmäsin viimeksi ko. ongelmaan kun yritin suostutella Naapurin Mummoa jakamaan motoristin uransa Keimolan radan varrelta Päitsin kiertämiseen.
Herra Leskiselläkin oli tuossa edellä paljon hyviä pointteja aiheesta. Tuli vaan kuitenkin mieleen, että mitenkäs alkavasta harrastajasta saadaan oppineempi, jos hienouksia esitellään vain ne jo täysin tunteville? Klubin tulevaisuuden kannalta olisi käsittääkseni varsin oleellista jakaa tietoa eteenpäin - ja nuorempi sukupolvihan ainakin takuuvarmasti karkoitetaan vanhempien kaikkitietävällä pullistelulla, noin yleisesti ottaen.
Ei minun poikani ainakaan syntynyt sorvi toisessa kainalossa ja työkalut toisessa, valmiiksi viisaana. Kyllä se on joutunut ihan itse ensin moponsa, ja sitten moottoripyöränsä laittamaan. Ja siinä hommassa moneen kertaan kysymään neuvoja muualtakin kuin nettipalstoilta.
Eli jatketaanpa keskustelua, mielellään kiitos.
-
Huono homma Juha, Naapurin Mummo ei juo kahvia. Muuten on kyllä yhdessä ryystetty ihan riittävästi, lainailtu ja osteltu pyöriä toisiltamme ja talleissa tavattu vierailla. Että pitäisi kyllä se luottamus on jo kohdillaan.
Se on vain nyt vielä esteenä tämä Julkisuuden kirous sille lehtijutun teolle. Ehkä pitää kieltää Mummon koirien pissiminen postilaatikolleni :embarassed:
-
Paperi versio on minunkin mielestäni parempi. Vanhempiin paperiversioihin porukat vielä ilmoittivat pyöränsä. Sen jälkeen kun jäsenluetteloita alkoi löytymään kirpputoreilta niin monet jätti pois pyörätiedot.. :( saisiko nettiversiosta niin turvallisen ja sen porukoiden tietoon että luottamus palaisi?
Nettiversio on jo nyt turvallisempi kuin paperiversio. Sitä ei löydy mistään kirpputoreilta. Vain VMPK:n jäsenillä, joilla on oma salasana, on pääsy sinne.
-
Mutta kyllä se kirja vaan olisi tällaisen vanhan liiton miehen mieleinen.